Kop, kop, onko hallituksen vettä?

Lasillinen kerrallaan

Viime aikoina ajatukseni ovat pyörineet, vai pitäisikö sanoa lilluneet, vedessä. Laaja sähkökatkos pimensi Maputon pari viikkoa sitten. Istuin silloin portugalin tunnilla. Luokkahuoneen valot sammuivat ja ilmastointilaite lakkasi hurisemasta.

Sillä hetkellä en jäänyt miettimään asiaa, pieniin katkoksiinhan tottuu. Tunnin jälkeen muistin liian myöhään, että vessaakaan ei nyt sitten voi vetää (muistanette aiemman blogipostauksen aiheesta - Maputossa päästään usein perusasioiden äärelle!). Seuraavana päivänä kielikoulun vessaan oli ilmestynyt tuoksuvalla pesuvedellä täytetty ämpäri ja kauha.

Kodin tärkeimmät tavarat, oli katkos tai ei.

Harmittomalta tuntunut sähkökatkos olikin laajemman riesan alku. Kaksi muuntajaa oli hajonnut, minkä seurauksena vedenpuhdistamot eivät voineet toimittaa vettä Maputon alueelle tavalliseen malliin.

Moni talous oli päiväkausia joko ilman sähköä, vettä tai molempia. Eivät kuitenkaan kaikki! Presidentin ja tärkeimpien ministerien kotien tuntumassa ei ollut ongelmia. Valtaeliitillä taitaa olla omat jakelukanavansa, joita rahvaan huolet eivät häiritse.

Tänne muuttaessamme minusta tuntui alkuun hassulta, että meillä riittää lämmintä vettä. Talossa on tarpeeksi isot lämminvesiboilerit. Saksassa meillä oli liian pieni boileri, ja kylpemiseen vaadittiin rasittavaa kuuman veden kantoa ämpärillä keittiöstä, jossa oli erillinen boileri (se niistä saksalaisista insinööri- ja suunnittelutaidoista). Oli helpotus, kun kylpyhuoneen boileri hajosi puoli vutta ennen poismuuttoa ja tilalle kärrättiin isompi. Vihdoin kuumia kylpyjä!

Vähän sama tilanne oli Brysselissä. Sielläkin meillä oli amme ja boileri eri paria. Suomen lomilla nautin aina valtavasti siitä, että hanasta saattaa laskea huolettomasti kuumaa vettä tarvitsematta pelätä sitä hetkeä, jolloin se alkaa vääjäämättä muuttua haaleaksi ja lopulta kylmäksi  - eikä amme ole silloin edes puolillaan.

Täällä, jos missä, olisin ymmärtänyt, ettei kuumaa vettä ole. Vesihän on monille ylellisyyttä, Maputossa tilanne on poikkeuksellisen hyvä muuhun maahan verrattuna. Siis silloin, kun vedenjakelu toimii...

Funktionaalista puutarhasisustusta.

Kuten kuvasta näkyy, meidänkin pihallamme komeilee kaksi vesitankkia. Niihin virtaa säännöllisesti hallituksen vettä, government water, kuten vuokraisäntämme Ibrahim asian ilmaisi tankkeja esitellessään.

Vedenjakeluhäiriön aikana tankeissa ei tapahtunut mitään. Ainakaan niihin ei kuulunut virtaavan lisää vettä. Tiskasin kuten kesämökillä Suomessa, kuumalla vedellä ja säästeliäästi (emme ole vielä saaneet hankituksi astianpesukonetta - se ei jotenkin ole tuntunut oleelliselta, kun kaikkea muuta hankittavaa on ollut yllin kyllin). En uskaltanut lotrata surutta säiliövedellä, olihan olemassa riski, että se lopahtaa äkkiä. Oli kerrottu, että jakeluhäiriö voi kestää viikkokausia. Ei tullut mieleenkään esimerkiksi täyttää vuotavaa uima-allasta.

Hallituksen vettä?

Tankkien ansiosta meillä oli kuitenkin asiat hyvin, olihan niissä vettä käytettäväksi ja saimme (lyhyet) suihkumme. Monilla muilla oli huonommin. Esimerkiksi kodinhoitajammme piti käydä jalkapatikassa ostamassa kaikki käyttövetensä. Autoilevilla oli helpompaa, he pystyivät hakemaan kymmeniä litroja kerralla.

Tilanteen parannuttuakin vettä jaettiin monin paikoin varmuuden vuoksi säännöstellen. Jos vesikatkos olisi jatkunut pidempään - se on ilmeisesti nyt ohi -, mekin olisimme ennen pitkää tilanneet yksityiseltä firmalta tankkeihin täydennystä.

Juomavesihän nyt täytyy joka tapauksessa aina ostaa, oli vesikatkoksia tai ei. Vesikanisterit ovat kodin tärkeimmät tavarat, ja kummallista kyllä olen huomannut, että juon kuumassa Maputossa paljon vähemmän vettä kuin kylmässä Suomessa. Kun vettä ei voi noin vain valuttaa hajamielisesti hanasta, vaan jokainen lasillinen on harkittu ("kai muillekin riittää?", "pärjäisikö tällä vielä huomiseen?"), jäädään litrojen päähän suomalaisista vedenjuontisuosituksista. Lasillinen kerrallaan.

Tankeista ei näe, paljonko niissä on vettä jäljellä. Vesikatkon aikana turvauduin vuokraisännän neuvomaan koputusmetodiin, jota voisi nimittää myös arvauskonstiksi. Koputtelin tankkeja ja kuulostelin, seuraako koputusta ontto kaiku vai vaimeampi ääni. Kop, kop, onko hallituksen vettä?

Viime perjantai-iltana meidät yllätti jälleen vuorokauden mittainen sähkökatkos. Hanat huokailivat tyhjää ja jääkaapin ovi piti pitää visusti kiinni. Onneksi on uima-allas! Sekin tosin on vuoto-ongelmineen korjauksen tarpeessa, mutta sieltä sai vettä vessanpönttöä varten.

Tähän mennessä oli nimittäin jo selvinnyt, että pihan toinen silmänilo, pikkuauton kokoinen generaattori, ei toimi. Jostain syystä en tässä vaiheessa enää yllättynyt.

Löysin kielikoulun kautta laitteelle korjaajan, Paulon, joka kävi tänään jo kolmatta kertaa sitä katsomassa (odotin häntä muun muassa koko viime viikon). Korjaus on edistynyt: ensimmäinen diagnoosi "jokin on vialla" (something is wrong, kuten talon aikaisempien asukkaiden huoltomiehenä toiminut islantilainen muotoili) on kehittynyt muotoon "jokin osa täytyy ehkä vaihtaa".

Vähäpuheinen, mutta avulias islantilainen, jolle soitin viimeksi tänään, muun muassa auttoi löytämään generaattorin sähkötaulun talon komeroiden uumenista. Samassa kaapinnurkassa oli myös elämää nähneen näköinen kassakaappi. Siitä tuli lähinnä olo, että sille, mitä tuon sisuksiin hautaa, sanoo ikuiset hyvästit.

Ehkä näen vielä sen päivän, jolloin generaattori hyrähtää käyntiin, kun valot sammuvat.

Tuleekohan generaattori joskus kuntoon?

Mutta takaisin viikonvaihteen sähköttömään tilaan. Yöllä oli tukalat oltavat, kun ilmastointi ei ollut viilentänyt huonetta illalla, ja päivällä oli hikoiltu 36-38 asteessa ilman vilvoittavia merituulia, joista Maputossa saa nauttia usein.

Irrottelin kosteat polyesterilakanat ihostani ja tassuttelin alakertaan lukemaan taskulampun valossa amerikkalaisen koulun kirjastosta lainaamaani kirjaa, jaloissani nelijalkainen, joka pärjää ilman sähkövalojakin. Oikeastaan ihan tunnelmallista.

Sähkökatko merkitsee myös laatuaikaa.

Terkuin Lotta

Yläkerran vippi kuntoilee

Kylmässä suihkussa

Olin seissyt kylmässä suihkussa pari minuuttia ja parahiksi saippuoinut itseni ja hiukseni, kun suihkusuutin yskäisi itsestään viimeiset pisarat ja pihahti surullisesti. Oli 4. elokuuta, kolmas aamuni Maputossa.

Sähkökatkot ovat Afrikan arkea, ja ne voivat katkaista myös veden tulon - ainakin lämpimän veden, ja joskus veden ylipäänsä. Niihin suhtaudutaan hyvin tyynesti, ja hyvä niin, sillä muuten elämästä tulee äkkiä turhan tukalaa. Ravintolassakin on käynyt jo monasti niin, että vastaukseksi tilaukseen tulee anteeksipyytävä päänpudistus: "Kahvia? Ei onnistu, sähkö on juuri poikki." Tai: "Uuni ei toimi, ei pizzaa tänään."

Sieppasin pyyhkeen ja odottelin, kunnes suihkusta tuli hiukan (kylmää) vettä. Huuhtelin pahimmat pois ja pukeuduin. Mikäs hätä minulla, en ollut lähdössä mihinkään.

Generaattorit turvaavat sähkönjakelun monissa hotelleissa noin periaatteessa, mutta pelkistetyn majapaikkamme, VIP Executive Suites -huoneistohotellin (komea nimi johtaa hiukan harhaan) 14. kerroksen suihku ei taida kuulua prioriteettilistalle. Ei myöskään vessanpönttö.

Hätä keinot keksii. Keittiön hanasta tulee vettä - kituliaasti, mutta kuitenkin - sähkökatkonkin aikana, joten kaapista löytyvän ison kattilan voi valuttaa täyteen.

VIP-vessanhuuhtelusysteemi.

Aiemmin ihmettelin, miksi pientä keittolevyä varten oli varattu suhteettoman suuri kattila. Nyt olen siitä iloinen.

Pojat ilmaisivat epäilyksensä, kun esittelin kattilasysteemin. Selitin, että vesi pitää hulauttaa pönttöön nopeasti, rivakalla kädenliikkeellä. TOIMII!

Kun sähköä ei ole, hissikään ei kulje. Kunto kasvaa, kun tulet kaupasta viiden litran vesikanisterit käsissäsi ja huomaat, että pääset 14:nteen kerrokseen vain omin jaloin.

Puolimatkassa pysähdyt läähättämään ja muistat kuulleesi ennen muuttoa neuvon, ettei hotellihuoneen kannattaisi sijaita ihan yläilmoissa. Toisaalta - tämän lähemmäksi kuntosalia ei VIP Executive Suites -talossa pääse. Ota siis kanisterisi ja kävele!

Tuonne yläilmoihin kelpaa kiivetä (hotelli häämöttää urheilukentän takana). En tiedä, kuka (muinainen) suuruus kentän katsomosta virnistää.

Mutta mikäs hätä meillä, jälleen. Siivoojilla on hissittä hankalammat olot. Olin valittanut parikin kertaa virkaheitosta leivänpaahtimesta. Poikani ehti saada haavan sormeensa tapellessaan kaikkensa antaneen vehkeen kanssa. Ensimmäiseen pyyntööni saada uusi paahdin tuli vastaus: "Niitä ei ole."

Pari tiedustelua lisää ja - ilmeisesti - ratkaiseva miehinen ärähdys, ja pian ovella huohotti uutta (vanhaa) paahdinta pitelevä hikinen siivooja. Silloin teki mieli sanoa, että huomennakin olisi ehtinyt.

Terkuin Lotta