tiistai 5. maaliskuuta 2019

Norsujen yö: Autolla Victorian putouksille, osa 2


Botswana näytti tammikuisena maanantaiaamuna viivasuoralta moottoritieltä, jota pellot reunustivat ja jonka varrella ihmiset kävelivät askareisiinsa.

Katse erotti kylttejä ja niissä tutun tuntuisen nimen: JP Roos Vegetables. Meitä nauratti. Jokainen yhteiskuntatieteilijä kyllä tietää Suomessa alalla vaikuttavan JP Roosin. Sitä en tiennyt, että hänellä on kasviksia tuottava kaima eteläisessä Afrikassa, ja tällä vieläpä ilmeisen isot tilukset!

Emme kääntyneet tienristeyksessä vasemmalle pääkaupunki Gaboroneen, jossa sivumennen sanoen järjestetään Mma Ramotswe -kierroksia Alexander McCall Smithin suositun kirjasarjan mukaan, vaan pohjoiseen, kohti maan toiseksi suurinta kaupunkia Francistownia. On nöyrästi myönnettävä, että SE oli tällä reissulla aina mielessä - ruoka siis -,  ja olin laskeskellut, että siellä sopisi syödä lounasta.

Meillä oli paikkavinkkikin, Cresta-hotellin ravintola, ja se täytti odotukset kaikin puolin. Cresta on Botswanassa ja Zimbabwessa, ehkä muuallakin, toimiva kohtuuhintainen hotelliketju. Sillä näytti sesongin ulkopuolella olevan hyviä tarjoushintoja, tosin ei Victorian putouksilla, johon riittää aina tulijoita. Botswana on majoituksen kannalta maana sen verran hintava, että kannattaa vertailla hintoja.

Pysähdyimme pikaisesti Palapyen kaupunkiin tankkaamaan ja ostamaan vettä ja muuta evästä. Palapyen tilavassa Shopritessa ei yllättäen ollut lainkaan vettä, siistit vessat kylläkin ja tuulilasin putsaamiseen soveltuvia keittiörättejä. Vesipullot löytyivät kahvilasta. Palapyessä nostimme myös pankkiautomaatista paikallista valuuttaa, jolla on suomalaisittain hauska nimi. Botswanassa on aina pula-aika!


Elefantit juomapaikallaan Elephant Sands -majapaikassa; takana huoneita.


Francistown näytti samalta kuin niin monet Afrikan kaupungit: jotenkin hätäisesti kokoon kyhätyltä ja sekavalta. Kaupunkiarkkitehtuuri ei tunnu olevan Afrikan mantereen vahvimpia puolia. Upea luonto ja eläimet sen sijaan ovat, ja Botswana onkin pitänyt hyvin huolta aarteistaan. Botswanan safarit ovat maailmankuuluja.

Se, mikä siellä yllätti, oli eläinten määrä teillä, erityisesti elefanttien.

Olin Mosambikissa luullut, että norsut ovat suurin piirtein katoamassa Afrikan mantereelta. No, ne taitavat kaikki löytyä Botswanasta. Siellä on norsuja enemmän kuin yhdessäkään toisessa Afrikan maassa, arvioiden mukaan yli 200 000, tosin täsmällisiä lukuja on vaikea antaa. Joidenkin mielestä niitä on jo riesaksi asti.


Meidän safaritelttamme oli majoitusalueen reunamilla.


Botswanasta norsut eivät siis ole katoamassa ainakaan ihan vielä. Siihen on ainakin kaksi syytä, tähän asti onnistunut suojelu - salametsästyksestä rangaistaan tuntuvammin kuin esimerkiksi Mosambikissa - sekä naapurimaiden rauhattomammat olot, joiden myötä Botswanan norsukannat kasvoivat. Tosin salametsästys on ilmeisesti nyt kasvussa myös Botswanassa eli norsujen lepopäivät saattavat olla luetut. Norsunluun kysyntä on yhä kova ja salametsästäjät suuntaavat sinne, missä sitä on.

Täällä Mosambikissa salametsästys on valtava ongelma. Pohjoinen Niassan norsualue on kaksi kertaa Etelä-Afrikan Krugerin kokoinen. Jo koko vaikeuttaa alueen valvontaa, ja äärimmäinen köyhyys ymmärettävästi syöttää järjestäytyneelle rikollisuudelle yhteistyökumppaneita.

Mutta takaisin tien päälle! Francistownista porhalsimme tyytyväisinä eteenpäin. Olin varannut yösijan Nata-nimiseltä paikkakunnalta, 500 kilometrin päässä aamulla ylittämältämme raja-asemalta.


Elefanttityynyt safariteltassa.

Olin lähettänyt sähköpostia useampaan paikkaan, mutta osasta ei vastattu tai ne olivat täynnä. Käytän täällä Afrikassa hotellivarauksiin usein mieluummin suoraa sähköpostia kuin Bookingia. Päädyin Elephant Sandsiin siksi, että sieltä tuli nopeasti myöntävä vastaus.

Varmistin vielä ruokapolitiikan ja tein illallisvarauksen, olisimme nimittäin jälleen keskellä ei mitään. Nyt ei tarvitsisi kuin ehtiä perille ennen päivällisaikaa.

Ja mehän ehdimme, ja kirjaimellisesti elefanttien saattelemina. Krugerin safarimatkoilta toki jo tiesimme, että norsujen lomassa pitää ajella varovasti ja niitä kunnioittaen. Hyvä niin, sillä Elephant Sandsissa ihmiset ja eläimet ovat iloisesti sikin sokin.

Ai tästäkö pitäisi kävellä aamiaiselle?

Vastaanotto- ja ruokailualueen edessä on norsujen juomapaikka. Epäilemättä sijainti myös tarkoituksellisesti houkuttelee niitä juomaan yöpyjien iloksi. Enpä ollut ikinä aterioinut muutaman metrin päässä elefanteista. Nuorempaa poikaani se hiukan hermostutti, eikä hänestä ollut mukavaa istua selin eläimiin. Ymmärsin häntä.

 Elefantit tallustelivat juomaan ja pois omia teitään asumusten väleistä. Huoneet olivat kaikki erillisiä mökkösiä,ja meille oli varattu kiinteä safariteltta, jossa oli kaksi parisänkyä. Erikoinen yksityiskohta oli se, että huoneiden oviin ei ollut avaimia! Useimmilla oli toisaalta säilytystiloina myös omat autonsa. Telttojen lisäksi näkyi suomalaista saunaa muistuttavia puisia mökkejä.


Talot ja teltat oli aidattu kivillä.

Pidin kovasti safaritelttamme tunnelmasta. Pistorasioita siinä ei ollut, mutta yllättävän mukava kylpyhuone, jonka ikkunan ohi elefantti saattoi lampsia milloin tahansa.

Oma yhden yön pysäkkimme oli vastaanottoon nähden viimeisten joukossa. Kun kävelin aamiaiselle telttojen editse kulkevaa tietä pitkin, en ollut kaikkein rennoimmillani: edellisiltana olin nähnyt kiireisen norsun juoksevan vesipisteelle iltakokoukseen, ja sen tömistelyn tielle en olisi välittänyt joutua. Illalliselle menimme suosiolla autolla, pimeässä jättiläisillä on turhan suuri etulyöntiasema.

Vaikka Botswanan Kalaharin autiomaa ja Okavangon suola-aavikot ovat maailmankuuluja luontokohteita, meillä ei ollut tällä kertaa aikaa poiketa reitiltä niitä varten. Ne olisivat oman matkansa aihe. Me olimme tehneet joululoman alussa Maputon "lähikohteeseen" Krugeriin niin antoisan safarimatkan, että safarihimo sinänsä oli pitkäksi aikaa tyydytetty.

Mutta ei se määrä vaan laatu - ensimmäinen ja viimeinen yömme Botswanassa oli tässä kummallisessa, koruttomassa elefanttipaikassa ainakin ikimuistoinen. Seuraavana päivänä ajaisimme viimeisen etappimme menomatkalla ja saapuisimme putouksille.

Terkuin Lotta