maanantai 4. joulukuuta 2017

Torakkavaroitus!


Olen nukkunut viime aikoina huonosti. Syytän torakoita.

Jokin aika sitten nuoremman pojan huoneessa vilisti illalla kookas torakka. Kissa sen huomasi (kiitos!), ja mies sai otuksen hengiltä. Se on muuten vaikeaa. Torakoilla on kova panssari ja olympiamitalistin menokengät. Ihan mikä tahansa ase ei tehoa, tai ainakin tarvitaan napakka täsmäisku.

Vähän aikaa sitten heitin keittiössä touhuavan torakan päälle refleksinomaisesti ensimmäisen näkemäni painavan esineen, viiden kilon riisisäkin. Kun jonkin ajan kuluttua kohotin säkkiä, eikös otus sätkytellyt sen alla hyvissä voimissa. Ehkä se oli vain iloinen siitä, että ruokaa tarjoiltiin lähelle, ja riittävästi.

Ötökkäkeitto näytti oikeastaan kauniilta.
Episodin jälkeen meitä oli makuuhuoneen parisängyssä kolme, eikä sänky ole kovin leveä. Kaksitoistavuotias on käytännössä minun kokoiseni. Jossain vaiheessa yötä luovutin ja hiivin vierashuoneen sänkyyn.

Kului muutama päivä, ja meillä tehtiin torakkamyrkytys. Ajattelin, että saamme taistelutauon. Mitä vielä! Poika palasi huoneeseensa, tosin hän oli varmuuden vuoksi siirtynyt kerrossängyssään alasängystä turvallisesti yläilmoihin. Nukkumaan mennessään hän napsautti ilmastointilaitteen päälle.

Muurahaisten uimakoulu.
Laitteesta putosi elävä torakka! Sille oli tarjolla punainen mattokin. Onneksi vehje ei ollut sängyn päällä. Seurasi jälleen kiivasta säntäilyä ja kolinaa, taisipa mukana partioida kiinnostunut kissakin.

Hetki vain, ja torakka oli eloton ja sängyssämme jälleen yövieras, toki erittäin mieluinen sellainen.

Olen muuten joskus halunnut sanoa kaikille niille pikkulasten äideille, jotka tuskailevat, miten lapsukaisen saa nukkumaan omassa sängyssään, että anna sen lapsen tulla viereesi niin kauan kuin hän haluaa.

Jonain päivänä lapsi nimittäin lähtee vierestäsi - ja palaa vain torakan pakottamana. Siinä välissä ehtii tulla monta kertaa ikävä.

Mutta suostuuko hän nukkumaan omassa vuoteessaan enää ikinä, niin lämpöinen vierustoveri kuin hän onkin? (Syvä haukotus.) Ilmastointilaitteesta putoava torakka kylvää syvän epäluulon etenkin, kun se tapahtuu kaksi päivää myrkytyksen jälkeen. Tiedän toki, että myrkytyksetkin ovat vain jatkuvaa viivytys- tai torjuntataistelua. Ötökät ovat kaikkialla ympärillämme koko ajan, intensiteetti vain vaihtelee.

Kesän tuomat kuokkavieraat keittiössä ja makuuhuoneissa ovat herkistäneet minua muutenkin. Tarkkailen ympäristöäni koko ajan, tassuttelen yöllä varovasti tummia pisteitä varoen ja varastoin jääkaappiin paljon sellaista, mitä en esimerkiksi Suomessa säilyttäisi kylmässä (näin olen toki tehnyt koko ajan täällä, sekä lämmön että muurahaisten takia).

Keittiössä vitsauksena ovat myös uskomattoman vikkelät ja tuskin pistettä isommat muurahaiset.

Vähän aikaa sitten tuhosin ison muurahaispesän uima-altaan vierestä, mutta uskon, että uusi pesä on jo pitkällä. Yhtenä lauantaina meillä vieraili myös lämpimän sään tuoma vuosittainen lentomuurahaisparvi uima-altaassa (kuvat yllä). Kaukaa katsoen ne näyttivät sinistä vasten kauniilta, kuin pieniltä kukilta, mutta en jaksanut hirveästi innostua niistä.

Keittiön pikkumuurahaiset pitävät paitsi sokerista, myös kaurahiutaleista (avaamaton pahvinen kaurahiutalepakkaus ei estä muurahaisten sisäänmarssia, joten pakkaukset pitää muistaa heti siirtää tiiviskantisiin tupperwareihin), juustosta, teepusseista, leivänmuruista, hedelmänkuorista... oikeastaan kaikesta, siksipä iltatiskien kanssa on hiukan päänvaivaa, sillä meillä ei ole tiskikonetta.

Ei muuta kuin harja kouraan ja pesemään! Mutta aina ei jaksaisi.

Tosiasia kuitenkin on, että liassa ötököillä on hauskempaa, ja minä haluan estää niiden pidot.

Tunnustan, että olen toistaiseksi vastarannan kiiski, mitä muodikkaisiin sirkkasyötäviin tulee. Sana "sirkkaleipä" tuo juuri nyt mieleeni torakan ruskean, kiiltävän panssarin. Kurkkuuni nousee pala ja minua alkaa kutittaa. Keskityn mieluummin pitämään ötökät loitolla siitä mitä syön.

Voi olla, että ruuissani on tätä nykyä sirkkojen sijaan mausteena hiukan Baygonia. On vain ajan kysymys, milloin sekoitan Baygonin hyttysmyrkkypulloon ja suihkutan sitä torakoiden sijaan itseeni. Samoja hyönteisten kuvia kaikissa on.

Myrkkyjen valikoima on täällä rajallinen, tuntuu, että perusmarketeissa on tarjolla lähinnä tuota yhtä suihketta. Mahtaako se enää edes tehota? Ehkä torakat ja muurahaiset jo nauravat sille pesissään.

Olen päivystystilassa. Yhtenä iltana heräsin unesta siihen, että yläkerran porrastasanteelta kuului kolinaa ja mutinaa. Älähdin "Torakka!" ja pomppasin pystyyn täydessä taisteluvalmiudessa, hapuillen kättä pidempää.

Se oli vain teini, joka oli kompastunut porrastasanteen afrikkalaispatsaisiin tullessaan pimeää käytävää pitkin myöhäissuihkustaan (16-vuotias elää usein eri vuorokausirytmissä kuin muut). Sydän pamppaillen, silmät pystyssä paikalle säntäävä yöpukuinen äiti sai osakseen lähinnä sääliviä katseita.

Terkuin Lotta

Ps. Vinkit siitä, mitä "luomutorjujia" uima-altaan äärelle kannattaisi kylvää pitämään muurahaisia kurissa ovat aina tervetulleita. Täällä suositeltiin muun muassa maissijauhoa ja kanelia.