keskiviikko 23. joulukuuta 2015

Teithän digestion, Igor?

Lääkärin kaulakoru



Koska jouluna monien ajatukset liikkuvat ruuassa, on paikallaan esitellä tämä arkikieleemme Maputossa pesiytynyt sanonta. Sen innoittaja on alla.

Muista digestio ennen uimista!
Kävimme elokuussa erään hotellin uima-altaalla, ja altaan varoituskylttirivistössä nauratti erityisesti tämä. Ainahan on tiedetty ja myös varoiteltu, ettei uimaan kannata mennä vatsa täynnä!

Niinpä meillä hihkaistaankin usein: "Voin mennä uimaan, olen jo tehnyt digestion!" Tätä voisi soveltaa suomalaiseen kinkunsulatusjumppaan. Sekin varmasti sujuu parhaiten, jos digestio on  edes osittain suoritettu.

Ajatukset liikkuvat ruuassa myös Maputossa, siksikin, että kaupoissa ja niiden liepeillä tuntuu joulun alla olevan erityisen paljon nälkäisiä avunpyytäjiä. Se riipaisee ja tekee olon avuttomaksi. Miksi minulla on niin paljon, kun monilla muilla on niin vähän? 

Kävin äskettäin tyttäreni Annan kanssa kävelykierroksella Mafalalassa, "historiallisessa slummissa", kuten kierrosten esittelylehtinen kuvailee. Kerron siitä lisää myöhemmin, sillä kävelykierros oli erittäin valaiseva ja mielenkiintoinen, ja suosittelen sellaista lämpimästi jokaiselle Maputon kävijälle. Ilman paikallisopasta turisti ei oikein voisikaan mennä koko alueelle. 

Epätasa-arvo on mietityttänyt minua viime aikoina myös lääkärissä, kun olen käynyt pari kertaa kotimme lähellä sijaitsevassa sairaalassa, Icorissa (Instituto do Coraςão), joka toimii monien ulkomaalaisten ja paremmin toimeentulevien maputolaisten terveysasemana. 

Se on siisti, puhdas ja moderni - tulee mieleen suomalainen terveyskeskus tai Helsingin yliopistollinen keskussairaala Meilahdessa -, ja kaikki on ainakin tähän asti toiminut hyvin. Lääkärien huoneet ovat pelkistettyjä, laitteita ja muuta tavaraa on vähemmän kuin esimerkiksi Suomessa.

Lääkärit puhuvat englantia - heidät tavatakseen täytyy tosin ensin ohittaa vastaanottovirkailijoiden armeija, mutta tähän asti on selvitty väärinymmärryksillä, elekielellä, erilaisilla lappusilla ja ties millä konsteilla, vaikkapa sillä, että pyytää jotakuta muuta soittamaan puolestaan ja tarkistamaan asioita.

Ensimmäisellä kerralla vastaanottovirkailija kysyi minulta portugaliksi jotain, minkä luulin koskevan terveydentilaani. Aloin vaivalloisesti selittää, ja vähän ajan kuluttua hän keskeytti ja sanoi lakonisesti englanniksi: "No, I just wanted to know if you are married." 

Onneksi lääkäri, nauravainen Aurelia (täällä esittäydytään, puhutaan ja toimitaan usein vain etunimillä, mikä tuntuu mukavan helpolta), kirjoittaa minulle usein lappusen, jonka turvin voin ohittaa ensimmäisen vastaanottotiskin ja edetä suoraan toiseen vaiheeseen.

Tai sitten hän sanoo: "Tule vain suoraan tähän käytävään ja sano että senhora Lotta Kristiina tulee tapaamaan minua. Ei täällä ole ketään toista samannimistä, sanon, että päästävät suoraan."

Aurelia on mainio. Kerran kehaisin hänen kaulakoruaan, ja oitis hän riisui sen kaulastaan ja antoi minulle:  "Se on sinun. Ostin sen kerran Portugalista enkä ole sittenkään varma, onko se juuri minun."  

Aurelian kaulakoru.


Köyhemmille maputolaisille Icor on aivan liian kallis, kuten muutama paikallinen on minulle kertonut, kun olen kysellyt heiltä terveydenhoidon hinnoista. Se vaatii hyvät tulot tai hyvän vakuutuksen. 

Icor johti huvittavaan väärinkäsitykseen minun ja tuoreen autonkuljettaja-puutarhuri Stelion välillä. Stelio ei puhu kovin hyvin englantia (mutta opiskelee ja yrittää) enkä minä kovin hyvin portugalia (mutta opiskelen ja yritän). 

Keskustelumme muistuttaa monin paikoin rikkinäistä puhelinta. Minä hoen "mais devagar", hitaammin, ja Stelio toistelee "sorry, sorry", mutta jotenkin ymmärrämme aina lopulta toisiamme. 

Tai niin luulin! Viime viikolla Stelio kuljetti toisen poikamme kylään kaverin luo. Palattuaan hän tiedusteli kohteliasti, jääkö Igor yöksi kyläpaikkaan. Anteeksi kuinka?

Hän toisti kysymyksensä naama peruslukemilla - Stelio on, kuten käytännössä kaikki tähän asti tapaamani mosambikilaiset, todella ystävällinen. Tajusin, että hän luuli, että poikani nimi on Igor! Tajusin myös, miten se oli tapahtunut. 

Olin edellisviikolla puhunut käynneistä Icorissa - kävin siellä useammankin kerran muun muassa siksi, että sairaalan alueella on ILMASTOITU (!!) pankkiautomaattikoppi, jossa on kaiken lisäksi hyvin toimiva pankkiautomaatti (kaikista en aina onnistu nostamaan rahaa).

Voisin usein jäädä tuohon jääkaappiin, anteeksi, pankkiautomaattikoppiin, vain nauttimaan viileydestä. Lisäksi Icorissa on lähin apteekkimme. Ja Maputossa tarvitaan usein käteistä, joten automaatilla tulee käytyä.  

Otin siis Icorin puheeksi useamman kerran. Se on kävelyetäisyydellä, ja yritin selittää, etten aina tarvitse kyytiä sinne tai sieltä pois, mikä kummastutti kuskia. On hiukan hermostuttavaa yrittää livahtaa salaa ulos omasta ovestaan.

Kävelyreittiä Kim il Sungilta Kenneth Kaundalle ja Icoriin.


Halusin tietenkin kävellä sinne ja takaisin, kun se kerran oli helppoa ja mahdollista - Maputo on afrikkalaiseksi pääkaupungiksi erittäin käveltävä, mutta kaikki reitit eivät ole yhtä miellyttäviä. Jotenkin vain oli käynyt niin, että Icor oli epäselvien selitysteni myötä muuttunut kuskin päässä Igoriksi, jonka oli päätelty olevan yksi perheen lapsista. Hmm.

Voi olla, että tarvitsen lisää portugalin tunteja. Ja arvannette, että yhdellä meistä on nyt uusi kutsumanimi.

Hyvää joulua kaikille lukijoille

toivottaa Lotta













sunnuntai 6. joulukuuta 2015

Souda, souda sinisorsa Maputoon asti

Sibeliusta suomeksi afrikkalaisvoimin



Mosambikilainen Orquestra Juvenil Xiquitsi esitti Jean Sibeliuksen Finlandian suomeksi maputolaisen Escola Primária de Maguigane -alakoulun pihalla 31. lokakuuta 2015.

Tämä kuva on AISM-koulun International Daystä aiemmin syksyllä; Suomi-ryhmä kannattelee lippua!


Orkesteria johti Kaapo Ijäs. Mukana soitti hankkeen yhtenä kouluttajana toiminut sellisti Mila Laine. Kuoron suomenkielisestä valmennuksesta vastasi Elina Penttinen. Hanketta avustivat Kone ja Nokia. Kiitos kaikille! Upeaa, miten hienosti afrikkalaiset ääntävät suomea.

Katsokaa video alla.





Kuulimme myös Souda, souda, sinisorsan. Jouduin pienentämään molempia kännykällä kuvattuja videoita hiukan, jotta sain ne liitettyä tähän - toivottavasti ainutlaatuinen tunnelma kuitenkin välittyy.





Monta kertaa olen Sibeliusta kuunnellut, mutta tämä kerta jäi parhaiten mieleen.

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!

terkuin Lotta

(Videot: Markus Heydemann)

perjantai 4. joulukuuta 2015

Terveisiä Mosambikin maaseudulta!

Maaseutu on toinen maailma



Maaseudun ja kaupungin ero on kehitysmaissa valtava. Markus kävi vähän aikaa sitten Suomen edustajana eurooppalaisten lähettiläiden matkalla pohjoisessa Mosambikissa, Niassan maakunnassa. Mosambik on iso maa, ja Maputosta Niassaan on 2 000 kilometriä. Maakunnassa sijaitseva, naapurivaltio Malawin kanssa yhteinen Niassa-järvi on yksi Afrikan suurimmista järvistä.

Niassalaismyyjän pähkinöitä ja pähkinäjauhoa.
Sain tuliaisiksi mielenkiintoisia kuvia käyntikohteista, kiitos Markus!

Niistä välittyy äärimmäinen niukkuus ja karu elämä, mutta myös edistysaskelia: uusi koulu, siistin näköinen terveyskeskus, tori, jolla on myytävää. Pähkinöitä, banaaneja, sipulikekoja, kuivattua kalaa. Toivottavasti on myös asiakkaita.

Edistysaskelia tosin voisi olla enemmänkin. Köyhyys on jo kauan sitten lakannut vähenemästä, mikä on huolestuttavaa. Enemmistö kansasta elää köyhyysrajan alapuolella.

Kuulin hankkeesta, jossa pienviljelijöille jaetaan ilmaiseksi 20 000 Nokian kännykkää. Niihin on ohjelmoitu heimokielet, ja lukutaidottomat voivat kirjoituttaa ja luetuttaa viestejä kylän lukutaitoisilla ja lähettää itse ääniviestejä puhelujen lisäksi. Hankkeen toteuttivat kansalaisjärjestö ja puuvillantuotantoyhtiö yhdessä.

Alta näkee, miten kylissä eletään. Olkikattoisissa asumuksissa ei ole ikkunoita.






Delegaatiota odotti juhlava vastaanotto.

Alla on potilaita jonottamassa kylän terveyskeskukseen sekä klinikan lääkäri. Henkilökuntaa ei ole paljon, asiakkaita sitäkin enemmän. Maaseudulla hoidettavaa riittää: on aidsia, malariaa, ripulitauteja, koleraa, yksipuolista ravitsemusta... lista on pitkä. Puhtaan veden puute aiheuttaa paljon tauteja, mutta myös muita lieveilmiöitä.


Lääkäri toivottaa vieraat tervetulleiksi.


Luin taannoin artikkelin naisista, jotka pyöräilevät päivittäin yli 70 kilometriä vain hakeakseen vettä (heillä sentään oli pyörät!). Miehet epäilevät, että naiset käyvät vedenhakumatkoillaan vieraissa, meneehän reissussa epäilyttävän kauan...

Siksi naiset ovat alkaneet pyöräillä ryhmissä - näin yksittäistä naista on vaikeampi syyttää syrjähypystä. Jokaisessa ryhmässä on mukana yksi vanhempi nainen (todennäköisesti minua nuorempi) esiliinana, ennen kaikkea takaamassa ryhmän naisten sanan. Itse ihmettelin uutista lukiessani, miksi miehet eivät vain ota vedenhakua itse hoitaakseen, jos näitä pakon sanelemia pyöräretkiä on niin vaikea sietää.

Mosambikissa, kuten muissakin köyhissä maissa, kuolee ihmisiä vaivoihin ja sairauksiin, jotka ovat vauraissa maissa helposti parannettavissa. Se turhauttaa. Sain tällä viikolla tilaisuuden kysyä entiseltä terveysministeriltä, mikä on maan suurin terveysongelma juuri nyt. Köyhyys, hän vastasi ykskantaan, köyhyys ja koulutuksen puute.


Lisää potilaita



Totisia kasvoja,


Omien lasteni koulussa oli äskettäin Noah-nimisen lukiolaisen järjestämä konsertti, jonka tuotot lahjoitettiin maputolaiselle perheelle. Noah kertoi ylesölle, että yksi perheen lapsista oli menehtynyt puhjenneeseen umpisuoleen, koska hänelle ei ollut pätevää hoitoa tarjolla riittävän nopeasti.

Kaupungissa nopeaa hoitoa voisi saada, jos olisi maksukykyä, mutta tällä perheellä ei ollut niin paljon rahaa. Harvojen yksityissairaaloiden maksut eivät minusta tunnu valtavilta, mutta monille mosambikilaisille ne ovat tähtitieteellisiä.

Alla on pohjoismosambikilaisen Chiuaulan kylän terveyskeskuksen sisäänkäynti.

Teksti kehottaa käyttämään lääkkeitä oikein.

Kauniin väriset hyttysverkot!

Moni Mosambikissa ei osaa vielä lukea, yli puolet kylläkin (56 prosenttia); luku on noussut nopeasti. Miehet osaavat lukea useammin kuin naiset, ja nuoret useammin kuin vanhat - tosin sodan ja köyhyyden jäljiltä Mosambikin väestö on nuorta, onhan väestön eliniänodotekin vain vähän yli 50 vuotta.

Kaupungissa ollaan sekä pitkäikäisempiä että koulutetumpia.

Yksi ongelma on se, että vaikka koulussa oppisi lukemaan, kodeissa ei tietenkään ole mitä lukea, ja hauras taito rapistuu. Lukutaidoksi riittää monien mielestä se, että osaa lukea raamattua - muu ei ole tarpeen. Usein koulunkäyntikieli, portugali, on lapsille vieras kieli, ja sekin vaikeuttaa oppimista. Opettajat eivät välttämättä ota tätä seikkaa huomioon opetuksessaan.

Kylän lapsia.
Hienoa on se, että nykyään liki kaikki lapset aloittavat koulun. Koulu on ilmaista ja myös pakollista. Lapsia houkutellaan pysymään koulussa muun muassa näyttämällä piirrettyjä.

Seuraava haaste on pitää köyhimmätkin oppilaat koulussa loppuun asti! Monien lasten on jätettävä koulu kesken, jotta hekin pääsevät tienaamaan.

Perheiden rahat eivät ehkä riitä kouluasuun, saati muihin tarvikkeisiin. Aliravitsemuksella on myös osansa: nälkäinen lapsi on väsynyt lapsi, eikä silloin jaksa kävellä kouluun ja opiskella. Tytöillä raskaus voi keskeyttää koulutien, olipa sen syynä sitten turhan aikaisin solmittu avioliitto - Mosambikissa on paljon niinsanottuja lapsimorsiamia - tai muu hyväksikäyttö.

Toivottavasti nämä lapset saavat käydä koulua pitkään.


Mitähän heistä tulee isoina?

Kuvan koulu on zimbabwelaisen yhtiön perustama. Yhtiö omistaa maatilan, jolla se työllistää viljelijöitä ja kouluttaa paitsi näiden, myös koko kylän lapsia. Katselen pienten koululaisten kuvia ja mietin, mitä näille lapsille kuuluu vaikkapa 10 vuoden päästä. Jotkut ovat todennäköisesti äitejä, joku on ehkä kuollut, muutama on tällä välin saanut HIVin, osaa ei näkynyt koulussa enää vuosiin, koska heidän täytyi vuorostaan alkaa elättää muita perheenjäseniä itsensä lisäksi.

Mutta aina joku saa mahdollisuuden ja selviää! Toivon, että joku heistä - tai jotkut - on pystynyt kiipeämään vuoren korkuisen esteen yli, jatkamaan opintojaan ja selviämään ulos köyhyydestä kohti parempaa elämää.

Afrikassa elämä tapahtuu suurelta osin ulkona. Kyläkokoukset ison puun alla juuri ennen auringonlaskua ovat elävä perinne. Tällä kertaa kokoukseen tuli vieraita kaukaa.




Tuhansia vuosia kyläkokouksia puun alla.

Delegaatio vieraili myös MDM-puolueen toimistossa. Puolue on erkaantunut oppositiopuolue Renamosta, joka taisteli sisällissodassa valtapuolue Frelimoa vastaan. Frelimon ja Renamon välit ovat jännittyneet, ja sisällissodan ajoilta juontuva väkivallan kulttuuri tulee edelleen helposti esiin. Harmi, ellei asioista kyetä sopimaan. Silloin monet muutkin asiat jäävät hoitamatta.

Aatteen paloa ja kynttilänvaloa.

Terkuin Lotta
(Kuvat: Markus Heydemann)