Muutama sekunti riittää

eli suomalaisen onnen olemus

Sananvaihto kroatialaisen ystävättären kanssa futiskentän laidalla Maputon skandinaavisella koululla eräänä perjantai-iltapäivänä. Suomen vastustaja oli juuri potkaissut pallon maaliin ja vienyt meiltä hetken kestäneen johtoaseman.

Ystävä:
"Oh well! There go your ten seconds of happiness..."
Minä:
"I don´t mind. Ten seconds, it´s plenty already."
Ystävä:
"But you are supposed to be the happiest nation in the world!"
Minä:
"This is precisely why! We are content with so little!"

Aina ei toki tarvitse tyytyä vähään, mutta odotusten mitoittaminen järkevälle tasolle auttaa...

Suomen joukkue antoi kaikkensa.

Maputossa käydään joka vuosi pohjoismaiden välinen futisturnaus. Joukkueiden osallistujien ei suinkaan ole pakko olla pohjoismaalaisia, eihän peleistä tulisi mitään ilman afrikkalaisia vahvistuksia. Suomen lähetystö on pikkuruinen. Onneksi pelihaluisia löytyy aina, vaikkapa siivoojien ja autokuskien perheenjäsenistä ellei muista.

Myöhästyneenäkin ehtii mukaan eli viimeiset vahvistukset tulevat, kun töiltään ja kouluiltaan ehtivät.

Kisan päätteeksi syödään.

Pöytä koreana, kun pelit ovat päättyneet.

Perjantain pelionni oli sopivasti oikukas kuten onni aina. Tänä vuonna Suomi ei saanut voittopokaalia, ei viimeksikään, mutta muutama vuosi sitten veimme voiton. Voittajalle lankeaa seuraavan turnauksen järjestelyvastuu, joten on perin suomalaista toivoa, ettei sitä kirkkainta pokaalia edes tulisi, vai mitä?

Taitava maalivahti Inacia pinkeissä lainatossuissaan.

Suomen joukkueen mosambikilainen maalivahti Inacia pelasti monta kertaa tilanteen nopeilla torjunnoillaan. Lenkkarit olivat lainassa minulta! Kaukana futiskengistä, mutta ajoivat asiansa hyvin. Jopa kymmenen sekunnin johtoasema ja vaikka miten monta onnistunutta torjuntaa - häviö olisi voinut olla paljon murskaavampikin. Siinä on suomalaisen onnellinen perjantai.

Terkuin Lotta