Siivoojan eväät

 

Luonnonkosmetiikkaa torilta!

Meillä käy mukava siivooja, Ana. Kun hän viimeksi tuli, hätkähdin nähdessäni hänen eväsrasiansa tiskipöydällä. Siinä oli mystisiä papuja (tai niin luulin), joita olin ihmetellyt Mercado Janete -torilla kotimme lähellä tammikuun alussa ja joista olin aikonut ottaa tarkemmin selvää.

Mercado Janeten suloiselta myyjältä ostimme muun muassa omenoita

Avenida Vladimir Leninillä sijaitsevassa Mercado Janetessa on rauhallinen tunnelma, lempeä valo ja runsas valikoima eivätkä myyjät ole päällekäyviä. Miksi olisivatkaan, kun kaikki paikallaolijat näyttävät ostavan vain tarpeeseen. Vaikka teen ruoka- ja muut ostokset enimmäkseen Shoprite-, Vosso-, Game- ja Woolworth-marketeista siksi, että ostettavaa on valtavasti ja usean eri reissun tekeminen on rasittavaa (yhdestä kaupasta ei saa kaikkea), tällä torilla on välillä hauska asioida.

Ostan usein myös kadunvarsien hedelmä- ja vihannesmyyjiltä. He ovat kärryineen olennainen osa Maputoa. Kielikouluni lähellä päivystää usein omenia myyvä nuori äiti vauva selässään. Saatan ostaa hänen pesuvadistaan kerralla paljonkin omenia, koska en usko, että vauvan kanssa kuumalla kadulla kykkiminen lopulta on kovin mukavaa. Jos voin auttaa häntä pääsemään kotiin (tai toiseen työhönsä) vähän aikaisemmin, teen sen mielelläni.

Vähän aikaa sitten ananasmyyjä lykki kärryjään kotiporttini ohi juuri kun olin tulossa kotiin. Ostin häneltä saman tien kaksi ananasta. Meidän alueellamme esimerkiksi ananakset maksavat helposti kaksi kertaa enemmän kuin toisenlaisen kaupunginosan markkinoilla, mutta tämä kahden hinnan systeemi on minusta ihan ok.

Kun mittailin tammikuussa tyttäreni kanssa Janeten kapeita käytäviä (siellä myydään muun muassa irtohiuksia!), jäimme kummastelemaan punavalkoisia, mustasilmäisiä papuja eräällä tiskillä. Kysyin niiden nimeä, mutta unohdin sanan saman tien, enkä oikein saanut tolkkua, miten niitä piti syödä. Jätin ne ostamatta.

Mosambikin toreilla on paljon eksoottisia kasviksia ja lääkekasvipusseja, joista kokematon ei heti hahmota, mitä ne ovat ja miten niitä nautitaan. Myös niiden nimet tuppaavat unohtumaan, ellei niitä kirjoita heti muistiin.

Ovatko nämä teille tuttuja?

Mutta ne pavut! Yhtäkkiä tiskipöydälläni oli muovirasiallinen niitä tammikuisia papuja. Kysyin heti Analta, mitä ne ovat. Mafura, kuului vastaus. Ei papu, vaan siemen (tai mahdollisesti myös hedelmä; en ole ihan varma kumpi!). Ana siveli hiuksiaan ja käsivarsiaan: niistä saa öljyä, joka tekee hyvää iholle. Mutta onko niitä nyt tarkoitus syödä, halusin selventää.

Kyllä vain, sanoi Ana, ne ovat terveellisiä, parantavat vaivoja ja auttavat nukkumaan paremmin. Monille afrikkalaisille ruoka on hyvin funktionaalista. Olen huomannut, että he puhuvat paljon siitä, millä tavalla mikäkin ruoka tekee hyvää. Edellinen siivoojani pilkkoi papaijaa kulhoon ja tähdensi, että se on ruuansulatukselle tärkeää.

Siivooja auttaa ottamaan paikallisesta ruuasta selvää. Kerran Ana auttoi minua halkaisemaan torilta hankkimani vihreän, todella kovakuorisen hedelmän lyömällä sen näppärästi talon ulkoseinään. Kuori, jonka kanssa olin turhaan taistellut veitsi aseenani, halkesi yhdellä iskulla. En enää muista hedelmän nimeä, mutta muistan, että silläkin taisi olla maagisia parantavia ominaisuuksia. Tällainen tietämys on tietysti tärkeää maassa, jossa lääkkeet ovat kalliita eikä niitä aina ole saatavilla, ainakaan köyhällä maaseudulla.

Ennen syömistä mafuroita pitää liottaa vedessä. Ana jättikin minulle osan lounastaan vesitilkkaan kulhossa. Täytyy myöntää, että ne eivät maistuneet juuri miltään.

Mutta mafuran ansiot ovat muussa kuin maussa. Mafurapuu kasvaa eteläisessä Afrikassa, ja paikalliset ovat jo pitkään ymmärtäneet puristaa sen siemenistä arvokasta, välttämättömiä rasvahappoja sisältävää öljyä, jolla voi hoitaa kuivaa ihoa ja hiuksia. Se sopii voiteisiin, saippuoihin, huulirasvoihin, hiustenhoitoaineisiin... Puu kukkii loppuvuodesta ja tuottaa siemeniä joulu- ja maaliskuun välisenä aikana. Silloin niitä saa torilta.

Parempina aikoina Mosambik tuotti mafuraöljyä muun muassa kosmetiikan raaka-aineeksi, mutta 1960-luvulta 1990-luvulle riehuneet sodat tekivät siitäkin bisneksestä lopun.

Huomasin, että aiemmin ostamassani mosambikilaisessa voiteessa on myös mafuraöljyä. Olin säästänyt voiteen käyttöohjeen, ja siinä todetaan, että Miombon metsämailla kasvatetusta mafura- ja marulaöljystä tehdyn kosmetiikan ostaminen auttaa Mosambikia kehittymään. Toinenkin purkki kelpaisi, mutta ikävä kyllä en ole nähnyt tuotteita enää missään.

Mafurasiemeniä maistan silti varmaan toistekin, sillä Ana lupasi tuoda niitä minulle. 20 meticalia kuulemma riittää kipolliseen, jos hän ostaa ne - Anan mukaan myyjät voisivat helposti pyytää minulta satasenkin ostopaikoissa lähempänä kotiani. Annoin Analle kaksikymppisen, ja pureskelen siemeniä jälleen ensi viikolla. Ehkä ne hoitavat ihoa sisäisestikin!


terkuin Lotta