tiistai 15. maaliskuuta 2016

Uutisista, päivää


Katson Mosambikin uutiset joka aamu. Teen niin siksikin, että telkkarista on helppo vahtia kelloa: koulubussi tulee jo ennen seitsemää. Afrikassa kaikki alkaa aikaisin, auringon mukaan.

Katson yksityisen tv-kanava STV:n TeleDiáriota. En tietenkään ymmärrä kaikkea, mitä siinä sanotaan. Portugalia puhutaan nopeasti (tai siltä se minusta kuulostaa!), ja on vaikea pysytellä perässä. Riippuu toki puhujasta. Vuorovaikutustilanteissa voi aina pyytää toistamaan tai puhumaan hitaammin, mutta uutisissa olen puhevirran armoilla.

Tämä sievä uutisankkuri tuntuu olevan aina töissä - tapaamme joka aamu.

Ilokseni erotan kuitenkin jo tuttuja sanoja ja ilmaisuja, ja ruudun alareunan uutisotsikosta näen heti, mistä puhutaan. Usein haastateltavat, esimerkiksi maaseudun kouluja käymättömät ihmiset, eivät puhu portugalia, ja silloin heidän puheensa tekstitetään portugaliksi, ei onneksi dubata.

En tiedä, missä määrin puutteellinen kielitaito vaikuttaa siihen, miten uutiset koen, mutta tuntuu siltä, että uutiskäsitys on vanhanaikaisempi kuin Suomessa. Uutisissa komeilee enemmän puhuvia päitä mikrofonimeren takana ja vähemmän kiinnostavaa taustakuvaa tai yksityiskohtia; monesti myös ministerit, poliisipäälliköt ja muut korkeat viranhaltijat saavat paasata pitkään ja keskeytyksettä. Kaava on monotonisempi ja vähemmän "toimitettu".

Lisäksi raportit ovat suomalaisittain pitkiä. Toisaalta on vaikea sanoa, miltä suomalaiset uutiset minusta vaikuttaisivat, jos katsoisin niitä kielitaidottomana tulokkaana. Ehkä nekin olisivat pitkiä ja joskus myös pitkäpiimäisiä, ja ehkä myös Suomessa vaikuttaisi siltä, että etenkin miehet puhuvat pitkään ja keskeytyksettä.

Uutisia Afrikan mantereen ulkopuolelta on melko vähän, ainakin aamulähetyksessä. Sellaiseen ei kenties  ole resursseja. Sitä paitsi kotimaassakin riittää katastrofeja kerrottavaksi, ja Afrikkahan on jättimäinen manner, jossa on jo sellaisenaan uutistoimitukselle paljon työtä etenkin kun liikkuminen Afrikan sisällä on hyvin kallista ja aikaavievää. Tänä aamuna kerrottiin Norsunluurannikon iskusta. Paikan päälle lähteviä kirjeenvaihtajia ei näytä olevan - reportterit liikkuvat lähinnä Mosambikissa.


15.3. kerrottiin tärkeän tarvikkeen, maissijauhon, kallistuneen.
Yhtenä aamuna hätkähdin, kun televisiossa näkyi Berliinin Potsdamer Platz. Aiheena oli Berliinin elokuvajuhla. Ehdin jo ihmetellä, mistä ihmeestä mosambikilainen kanava oli saanut tällaista materiaalia (ja miksi!), kunnes ilmeni, että puoliso oli löytänyt kanavapaketistamme portugalilaisen uutiskanavan. Töllötinkin siis eurooppalaisia uutisia, mutta kun kieli pysyi samana, en huomannut mitään ainakaan heti.

Myönteiset uutiset täytyy usein etsiä muualta kuin aamulähetyksestä. Välillä jätän uutiset katsomatta, etten masennu jo aamukuudelta.

Nämä "kotimaan aiheet" kun ovat eurooppalaisittain niin rankkoja, joskus käsittämättömiä.

Milloin on joku albiino, pahimmillaan pieni lapsi, taas tapettu syrjäkylillä ja/tai ruumiinosia kaupiteltu (albiinojen brutaali vaino tietyillä maaseutualueilla on uudehko ilmiö, jota laajalti kauhistellaan, ja syystä), milloin on jossain kylässä kolera- tai muu sairausepidemia tai ennestäänkin korkeat hiv-luvut ryöstäytyneet käsistä, milloin kärsitään kuivuuden takia nälkää (ruuan puute on nyt ollut jatkuva uutisaihe, kun ihmiset ovat menettäneet satonsa ja hinnat ovat nousseet). Toisaalta liika sadekin on huono asia, sillä välillä näytetään alueita, joilta tulva on vienyt kodit ja toimeentulon - näin isoon maahan mahtuu monenlaisia säätilojakin.

On pulmallista, etteivät kaikki lapset pääse kouluun. Mutta kouluissakin on uutisten mukaan loputtomasti parannettavaa. Joskus opettajat eivät vain ilmesty paikalle (he saattavat tehdä useampaa työtä), oppimateriaalia ei ole tai koetulokset on väärennetty.

Varakkaiden kauppaiden, usein intialaisten, kidnappaukset ovat myös melko säännöllisiä uutisia. Ilmeisesti minunkin lähikauppani kauppias on tällä hetkellä siepattuna.

Kuivuuden tuhoja: menetettyä karjaa.
Villieläinten salametsästys on vakioaihe, vastenmielinen ilmiö ja iso ongelma, joka uhkaa Mosambikin elefanttien ja sarvikuonojen olemassaoloa. Taas äsken tulli takavarikoi Maputon lentokentällä kymmeniä kiloja sarvikuonon sarvia. Joukossa oli myös leijonan kynsiä ja hampaita. Saaliit ovat yleensä matkalla Aasiaan.

Salametsästystä on vaikea kitkeä, koska se on järjestäytynyttä rikollisuutta, johon liittyy paljon korruptiota, myös sitä valvovissa elimissä. Köyhyys ja sen mukanaan tuoma näköalattomuus loistavat vihreänä valona rikoksen poluille.

Eräänä aamuna haastateltiin kylien lapsimorsiamia, meneillään oli ehkä jokin varhaisia avioliittoja vastustava kampanja. Syrjäkylissä elelee paljon tyttöjä, joiden koulunkäynti keskeytyy avioliiton ja raskauden takia aivan turhan varhain.

Näitä tyttöjä vaanii myös HIV, ovathan sulhot usein huomattavasti vanhempia. Mosambikissa yksi kymmenestä kantaa virusta. Kampanjat auttavat ehkä hetkellisesti, mutta pitkän tähtäimen suunnanmuutos on vaikeaa. Erittäin köyhien perheiden on elettävä tässä hetkessä. Kun tyttö lähtee kotoa, on yksi suu vähemmän ruokittavana ja yhdet kouluvaatteet vähemmän hankittavana (kouluun pukeudutaan siististi). Tytöstä voi myös saada myötäjäisiä.

Sisäpoliittinen konflikti on kuuma aihe.

Mosambikin sisäpolitiikassa kuohuu nyt kovasti, mutta aamu-uutiset kertovat näistä  jännitteistä mielestäni melko säästeliäästi. Objektiivista tietoa sisäpolitiikan tilanteesta tuntuu ylipäänsä olevan niukasti tarjolla, vaikka "Tensão Político-Militar", poliittis-sotilaallinen jännite, on aamujen vakio-otsikko.

Malawiin paenneilta mosambikilaisilta puuttuu kaikkea.
Vahvistettuja tietoja tapahtumista ei oikein ole. Se ei tietenkään Afrikan maissa ole poikkeuksellista. On oltava tarkkana, mihin uutislinkkeihin tarttuu, ettei kapsahda propagandaan. Ainoa varma asia on minusta se, että rakentava vuoropuhelu eri osapuolten kesken ei onnistu.

Uutisissa on kyllä kerrottu, että koillisesta Mosambikista on lähtenyt tuhansia ihmisiä pakolaisiksi toiseen köyhään maahan, naapurimaa Malawin Kapisen pakolaisleirille. He pakenevat valtapuolue Frelimon ja oppositiopuolue Renamon väkivaltaisia kahinoita kotiseuduillaan. Renamon johtaja on uhannut kaappaavansa vallan tietyissä pohjoisissa provinsseissa maaliskuun aikana - minulle on epäselvää, mitä tämä käytännössä voisi tarkoittaa.

Jotkut Malawiin saapuneet ovat kertoneet lähdön syyksi esimerkiksi sen, että Frelimon miehet ovat tuhonneet heidän kotinsa etsiessään Renamon kapinallisia. Niin tai näin, tarinoiden todenperäisyydestä ei ole tietoa. Huhuja on sitäkin enemmän.

Kansainvälistä uutiskynnystä nämä eivät ole vielä ylittäneet - maailmassa on meneillään on niin paljon isompiakin muuttoliikkeitä. Tällä hetkellä Malawiin on tietojeni mukaan saapunut noin 10 000 mosambikilaista. Kansainväliset avustusjärjestöt ovat paikalla.

Nämä taistelut eivät näy Maputon arjessa mitenkään. Mosambik on iso maa, Renamoa kiinnostavat maantieteellisesti eri alueet kuin Maputo eikä tämä eripurakaan ole varsinaisesti uutta, mutta toki tilannetta on seurattava etenkin kun väkivalta ei näytä ainakaan vähenevän.

Kerran uutisissa kerrottiin, että japanilaisena ruoka-apuna maaseudulle toimitetut riisipaketit olivat ilmestyneet kovalla hinnalla myyntiin johonkin maalaiskauppaan. Tänä aamuna kerrottiin, että Australian Rotary-klubin maaseutusairaalalle lahjoittama arvokas sairaalavälineistö oli päätynyt yksityisklinikalle. Tällaiset tarinat eivät oikeastaan yllätä.

Myönteistä on, että vääryydet julkistetaan ja niihin ainakin yritetään puuttua, vaikka se jäisikin näennäiseksi tai pisaraksi meressä. Satojen tuhansien arvoiset sairaalatarvikkeetkin pyritään palauttamaan sairaalaan, josta ne olivat vähin erin kadonneet.

Sitten on avuntarvitsijoita, kuten alla, joita viralliset kanavat eivät tavoita.

"Emme voi kuin jättää kaiken Jumalan käsiin"

"Minulla ei ole perheenjäseniä"

"Ongelma koskee kaikkia" - mutta näiden kahden kohdalla uutinen sai onnellisen lopun.

Ylempänä näette elämän kuluttaman naisen ja sokean miehen. He kertoivat taannoin uutisissa ahdingostaan, nälästään ja siitä, ettei auttavia perheenjäseniä ole, mikä on tietysti aivan tavatonta - perheestä pidetään huolta.

Jo parin päivän päästä apu asteli kylään tarmokkaan miesporukan muodossa. Kaveriporukka pääsi uutisiin, kurttuinen rouva siunaili silmät kyynelissä, miten rikas ja onnekas hän nyt on, kun on suuhunpantavaa, ja sokea mies suorastaan hyrisi tyytyväisyydestä.

Terkuin Lotta

14 kommenttia:

  1. Mielenkiintoinen (vaikkakin tietysti samalla todella järkyttävä ja ahdistava) kirjoitus!

    Sinulla ja perheelläsi varmaan pysyy perspektiivi oman elämän (pieniin) ongelmiin kohdallaa - perspektiivi, mikä esim. Euroopassa asuessa helposti unohtuu (tai vääristyy).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista! Kieltämättä on ainakin tullut uutta perspektiiviä. Aamu-uutiset ovat joskus vähän karvas mauste aamiaismuroille.

      Poista
  2. Kiinnostavaa juttua taas Lotta!

    VastaaPoista
  3. Olet reipas kun seuraat uutisia vaikka ne ovatkin usein niin ahdistavia. Jamaikalla itse vielä seurasin paikallisia uutisia, pääasiassa sikäläisistä sanomalehdistä, mutta toimitustyön kehno taso toisaalta ärsytti. Belizessä en enää juurikaan jaksanut paikallisia uutisia seurata - sanomalehtiä ei siellä edes paineta päivittäin ja televisiouutiset olivat täynnä puhuvia päitä, huonosti toimitettuja liian pitkiä tylsiä puheita tms, ja toisaalta ihan karmeita yksityiskohtia, omaisten haastatteluja tilanteissa missä toimittajan olisi pitänyt ymmärtää pysyä etäämmällä.

    Täällä Sudanissa en alkuun pystynyt seuraamaan uutisia lainkaan. Päivittäinen elämä toi itsessään jo eteen niin paljon kaikkea mihin oli vaikea ja raskasta suhtautua. Kesti muistaakseni 9 kuukautta, että rohkenin lähestyä täkäläistä uutistarjontaa netissä. Päivittäin en edelleenkään pysty uutisia täältä lukemaan, ne masentavat liiaksi ja elämä on tällaisenaankin aikamoista tasapainottelua täkäläisen todellisuuden havainnoinnin ja mielenrauhan ylläpitämisen välillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri ne puhuvat päät - ihan kuin uutiset olisivat vähemmän toimitettuja täälläkin. "Kuvernöörit", poliisipäälliköt ja muut pamput saavat puhua ihmeen pitkään, eikä heille tehdä lisäkysymyksiä! Toinen outo juttu on se, että joskus täälläkin näytetään kaameita yksityiskohtia. Esimerkiksi ruumiit saatetaan kuvata hyvinkin läheltä ja vielä useaan otteeseen, jolloin kyllä kesken poikien aamutoimien tekee mieli vaihtaa kanavaa. Todellakin joskus jätän muutamanakin aamuna uutiset väliin ja seuraan kellonaikaa muualta - etten masentuisi jo kuudelta. Sitten taas tiedonhalu voittaa. Tasapainottelua!

      Poista
  4. Onpa hienoa, että seuraat uutisia, vaikket kieltä ihan ymmärräkään. Ja mikä sukellus se onkaan paikalliseen kulttuuriin! Lapsimorsiamia - se tuntuu täällä niin äärimmäisen kaukaiselta. Itsekin seuraan uutisia tosi paljon. Ranskan telkkarissa on kiinnostavaa mm. se, että kun pääministeri tulee uutisten vieraaksi, saa se hölpöttää rauhassa vartinkin. Sama koskee näyttelijöitä, joita varten on sunnuntaisin varattu kauheasti aikaa. Toisaalta se on ihanaa, ettei kaikkea käsitellä pintaraapaisuna.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, minustakin on hyvä, etteivät kaikki ohjelmat ole vain pinnallista naureskelua - sellaista on käsittääkseni aika paljon! Täällä absurdia on ollut käsittää, että sellaiset aiheet, kuten lapsimorsiamet tai albiinojen murhat, jotka ennen ovat olleet kyllä kamalia, mutta sijainneet "turvallisesti" tuhansien kilometrien päässä maailman toisella laidalla, ovatkin täällä, tässä maassa, tässä ympäristössä. Eivät kyllä täällä pääkaupungissa, vaan maaseudulla (ero kaupungin ja maaseudun välillä on valtava), mutta samassa maassa yhtä kaikki. Se tuntuu todella kummalliselta. En oikein osaa selittää sitä tämän paremmin.

      Poista
    2. Minä mietin paljon myös tuota kuinka monet maailman kauheudet tuntuvat yhtäkkiä olevan hyvin lähellä, mutta toisaalta samaan aikaan nolottaa, että ne ovat koskaan tuntuneet olevan jotenkin kaukaisia asioita - yhtä totta on tämä kaikki kuitenkin, ja tapahtuu tämän saman taivaan alla, oli sitä lähellä tai kaukana. Arvaan, etten enää koskaan tule tuntemaan sitä turvallista etäisyyttä tämän mantereen asioihin mitä aikaisemmin. Se tuntuu yhtä aikaa etuoikeudelta ja aikamoiselta taakalta!

      Poista
    3. Totta, veit sanat suustani, juuri tuon noloudenkin suhteen!

      Poista
  5. Mielenkiintoisia, vaikkakin kauheita uutisia! Ja vaikka olemmekin samalla mantereella, niin täytyy sanoa, että täällä eletään ainakin pääkaupunkiseudulla kuin lintukodossa verrattuna moneen muuhun Afrikan maahan, vaikka toki täälläkin on omat ongelmansa ja alueelliset erot hyvinkin suuria. Arabikanavilla olen huomannut, että uutiskuviin pääsee usein paljon järkyttävämpää materiaalia kuin Suomen vastaaviin, mutta täällä sanoisin kuitenkin uutisten olevan "toimitettuja" ja mielenkiintoisiakin - joskin ei aina lasten silmille sopivia. Luin juuri mielenkiintoisen jutun, jossa kerrottiin, että Suomesta lähdettiin opettamaan uutisointia Somaliaan ja tulokset taisivat olla aika lupaavia. Täältä ainakin löytyi mielenkiintoista tietoa projektista: http://www.journalisti.fi/artikkelit/2016/1/somalia-uutisoi-suomi-kalustolla/ .

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Täytyypä vilkaista! Tämäkin kun on entinen diktatuuri ja sota melko lähellä, ei ole oikeastaan ihme, ettei päättäjiä juuri kovistella uutisissa. Sellaisesta voi joutua vaikeuksiin, voi jopa menettää henkensä.

      Poista

Kiitos kommentistasi!