Operaatio Mango

Mosambikissa eletään nyt mangosesonkia. Euroopassa asuessani en itse asiassa erityisemmin pitänyt mangoista, mutta täällä niihin ei voi olla rakastumatta.

Kun ne eivät joudu tekemään pitkää matkaa, ne ovat aina "syöntikypsiä" siinä vaiheessa kun ne pääsevät lautaselle, ja maku on juuri niin raikas ja makea kuin pitääkin. (Sama koskee muuten avokadoja, jotka ovat nekin täällä ihania, ja mosambikilaiset avokadot ovat lisäksi valtavan kokoisia.) Ainoa miinuspuoli on se, että liukaslihainen mango on joskus tuhottoman vaikea käsitellä. Näppejään saa varoa.

Mango on herkullista myös mehuna. Maputon ravintoloiden parhaita puolia ovatkin "sumos naturaís", tuoremehut, joiden valikoima vaihtelee sesongin mukaan. Silloin, kun passiohedelmämehua saa, voisin juoda sitä joka päivä. Nyt sen kausi on ohi.

Mangomehu on ihanaa sellaisenaan tai muihin, kuten appelsiiniin tai ananakseen, sekoitettuna. Myös ananaksen ja mintun yhdistelmä toimii hyvin. Baobab-puun hedelmän mehu maistui minusta aika omituiselta, mutta se onkin parhaimmillaan mehusekoituksen osana. Uskon, että se on hyvin terveellistä...

Kiipeilyn tulos.

Kuvan mangot ovat meidän kookkaasta pihapuustamme. Minulla ei ole osaa eikä arpaa tähän somaan kekoon, jonka kodinhoitaja asetteli vadin virkaa toimittavaan muoviseen kakkukupuun - puu on komea, vanha ja valtava, ja sen antimet killuvat korkealla, ulottumattomissa. Ne ovat lähinnä lintujen ruokaa. Maahan pudotessaan hedelmä hajoaa.

Kunnes kodinhoitaja ja minä kyllästyimme asiain tilaan. Neuvokas Ana lupasi keksiä jotain. Olihan hänestäkin synti ja häpeä, ettei hedelmiin pääse käsiksi, sillä mangot ovat Mosambikin omia aarteita. Miksi ostaa niitä katukojuista, kun niitä olisi omasta takaa, ja ruoka on kallista? Olimme toki onnistuneet harvakseltaan sohimaan niitä puusta alas, välineenä uima-altaan puhdistamiseen käytettävä pitkävartinen haavi, mutta puuha oli aika tehotonta.

Ähä kutti, saimme teidät!

Analla ei nokka pitkään tuhissut. Olen jo aiemmin pannut merkille, miten oma-aloitteinen ja kekseliäs hän on. Jos hän olisi syntynyt toisenlaiseen maahan, saanut opiskella ja etsiä vapaasti omaa tietään elämässä, luulen, että hän olisi nyt kansainvälisen yrityksen henkilöstöpäällikkö. Onhan hän täälläkin kodinhoitajaksi varsin pätevä: puhuu hyvää englantia (hän on työskennellyt perheissä myös Etelä-Afrikassa), ajaa autoa ja kokkaa. Lisäksi hänellä on mahtava huumorintaju.

Kävi siis niin, että yksi vartijoista kiipesi Anan kehotuksesta mangopuuhun. Tämä vartija on kotoisin pohjoisemmasta ja tottunut kiipeilemään korkeisiin kookospalmuihin kookospähkinöiden perässä.

Tuloksena oli kassillinen mangoja, jotka jaettiin reilusti minun, Anan ja vartijoiden kesken. Ensi kerralla otan kuvan, nyt "Operaatio Mango" oli ehditty toteuttaa sillä välin kun kävin ruokakaupassa. Ikänsä kookospähkinöitä keräillyt vartija olisi varmaan ihmetellyt, miksi haluan ottaa jostain niin arkipäiväisestä asiasta kuvan!

Terkuin Lotta