Swazimaan väri on vihreä (ja design hulvatonta)

Kävin haltioitumassa sumuisessa Swazimaassa. Viime sunnuntaiaamuna Malolotjan luonnonpuistossa tajusin, miten paljon olin kaivannut vihreää.

Sumusta erottui sarvipää.

Tuntui siltä kuin olisin astellut suoraan paratiisiin, ympärillä vain hiljaista ja vihreää, vihdoinkin vihreää, epätavallisen kauniita lintuja ja sumusta hitaasti paljastuvia muhkeita kalliojärkäleitä. Järkäleiden päällä kökötti liikkumattomia eläimiä (mitä lajia, se jäi arvoitukseksi). Ilma oli kosteaa ja raikasta, ihanaa hengittää.

Kokemus oli epätodellinen.

Sillä välin kun meillä vuoden loppuun asti oleskeleva sisarentyttäreni ja minä toikkaroimme sumussa kukkien ja lintujen keskellä, pelottomammat seuralaisemme hurjastelivat Malolotja Canopy Tourilla eli köysiratakierroksella Malolotjan luonnonpuistossa.

Safariauto kuljettaa köysiratakierroksen lähtöpaikkaan.

Kolean sään vuoksi he olivat ainoat paikalle uskaltautuneet, ja tyytyväisistä ilmeistä päätellen kokemus oli huikea.

Mutta oma vaatimaton, päämäärätön vaelteluni Malolotja Nature Reserve -luonnonpuistossa oli minulle huikea. Maisemat olivat niin rauhoittavat ja sumun vuoksi suorastaan unenomaiset.

Huomasin myös, miten paljon olin kaivannut paitsi sitä vihreää, myös mahdollisuutta tavalliseen ulkoiluun luonnossa (luonnonpuisto on kävelijälle turvallinen, isot petoeläimet ovat toisaalla Swazimaassa - tai niin ainakin luulen!). Viileän raikas sää teki reippailusta tietysti vielä miellyttävämpää - Maputossa eletään nyt kosteaa, ukkosentäyteistä sadekautta.

Maputohan on pääkaupunkimaisen urbaani. Kävelen paljon, mutta enimmäkseen katuja pitkin liikennettä väistellen: yleisiä puistoja on vähän, ja ne ovat pieniä. Vanhoissa taloissa, kuten omassamme, on siirtomaa-ajan tyylin mukaiset pikkiriikkiset puutarhat - meillä ei oikeastaan ole muuta kuin edellisessä postauksessa esittelemäni iso mangopuu. Välillä voi toki kävellä rannalla - meri tekee aina vaikutuksen -, mutta emme asu ihan rannan tuntumassa, joten en mene rannalle päivittäin.

Arvoitukselliset kököttäjät.

Eriskummallinen Swazimaa tarjoaa paljon muutakin kuin vuoria, köysiratoja, safariajoja sekä erinomaisia vaellus-, ratsastus- ja pyöräilyreittejä. Se on pieni, kaunis, itsevaltaisesti johdettu kuningaskunta Mosambikin ja Etelä-Afrikan syleilyssä. Valtikkaa heiluttaa moniavoisuudestaan tunnettu kuningas Mswati III, eikä varmaankaan ihan ongelmitta. Myös kuninkaan äiti Ntfombi, "Suuri Elefantti", on tärkeä vallankäyttäjä. Kuningasperheen elämäntyyli on asiaankuuluvan hulppea. Kontrastina kerrottakoon, että Swazimaassa on erittäin korkeat hiv-tartuntaluvut.

Teimme Swazimaahan kahden yön pikamatkan, sillä sisarentyttäreni pitää saada kolmen kuukauden viisumiinsa uusi maahantuloleima leima kuukauden välein (nämä niinsanotut "visa runit" ovat yleisiä).

Mutta Swazimaahan kannattaísi mennä ihan ilman viisumihommiakin.

Sumukävelyllä Swazimaassa.

Turismi on tärkeä elinkeino. Palvelu pelaa - tai sitten Maputosta tulija vain haltioituu helposti asioista, jotka missä tahansa turistimaissa olisivat tavallisia. Kuten belgialainen ystävättäreni Béa vähän aikaa sitten totesi, Mosambikissa on varmasti hyvin kauniita alueita, mutta niistä ei ole aina ihan helppoa ottaa selvää. Swazimaassa matkailu on toki helpompaa kuin jättimäisessä Mosambikissa siksikin, että etäisyydet ovat paljon pienempiä.

Komeat lehmät tuntevat arvonsa, ja ne kopistelevat kaikkialla.

Swazimaa on kuuluisa tasokkaista käsitöistään. Olimme ihan vähällä ostaa allaolevan kattokoristeen, afrotukkaisen enkelin, jonka pään päällä killuu teepannu. Ehkä ensi kerralla? Koriste on minusta mainio siksikin, että afrikkalaisnaiset todella kantavat kaikkea päänsä päällä. Hedelmiä, vesikanistereita, polttopuuta... Miksei sitten teekannua.

Enkeli kannattelee päänsä päällä teekannua.

Lentävässä teepannuenkelissä ei ole mitään järkeä, mutta siinä olikin sen lumo. Ystävättärelläni Marikalla on veikeä swazimaalainen tuoli, ja lisää samankaltaisia löytyi enkelitaiteilijan pajasta.

Marikan tuoli, katseenvangitsija. 

Swazimaalaista tuolityyliä.

Skarppina Swazimaassa - toivotaan, että maailmanloppua ennustava Trump-kello erehtyy.

Ihanan pehmeitä huiveja - Afrikasta löytyy myös hillittyä väriskaalaa.

Kaunista ja kivaa keittiöön Gone Rural -kaupassa.

Matkailijat tuovat Swazimaasta röykkiöittäin myös kauniita ja laadukkaita kynttilöitä, jotka pitävät muotonsa palaessaan ja joiden suunnittelussa rajana on vain mielikuvitus. Swazi Candles on kuuluisimpia kynttiläpajoja, mutta muitakin valmistajia on.

Alla kokoelma eri tyylejä: Swazi Candlesin hulvattomia eläinkynttilöitä, moderni seeprakynttilä ja Gone Rural -kaupan rauhallisen minimalistinen Lilanga-tuoksukynttilä.

Valoa Afrikasta.

Osuimme ensimmäiseksi yöksi erityisen viihtyisään hotelliin, Mogi Boutique -hotelliin Ezulwinin alueella. Siellä huomasi jälleen kerran, että yksityiskohdat ratkaisevat.

Näkymä Mogin huoneesta

Minusta on usein mukavaa juoda hotellihuoneessa yhdet kahvit ennen kuin pitää suoriutua kynnyksen yli hotelliaamiaiselle. Kahvimaito pitäisi vain muistaa tuoda Maputosta asti, sillä huoltoasemien valikoimiin ei voi luottaa. Olen ratkaissut asian niin, että en enää piittaa maidosta. Muistettavaa on muutenkin niin paljon.

Mutta Mogin huoneissa olikin jääkaapit ja niissä pienet pillimaidot, eikä siinä kaikki: huoneissa oli jopa pienet pressokeittimet ja niihin sopivaa kahvia. Aamukahvi oli pelastettu, suorastaan ylellinen!

Hotelli kukkulalla.

Hotellissa ei ollut ravintolaa, mutta henkilökunta auttoi take away -aterian tilaamisessa (vaihtoehtoja oli kaksi, pizzapaikka tai kanapaikka - me tilasimme kaikille kanaa, jota Afrikassa on yleensä helppo saada). Maksu suoritettiin käteisellä, jota on aina hyvä olla mukana. Swazimaassa voi maksaa Etelä-Afrikan randeilla. Kätevää.

Aamiainen oli hyvä ja monipuolinen, kuumaa vettä tuli hanasta runsaasti, tv-kanavat toimivat, kaikki ymmärsivät englantia. Swazimaahan voi hyvillä mielin palata, tähän hotelliin myös.

Terkuin Lotta