Mosambikissa eletään nyt mangosesonkia. Euroopassa asuessani en itse asiassa erityisemmin pitänyt mangoista, mutta täällä niihin ei voi olla rakastumatta.
Kun ne eivät joudu tekemään pitkää matkaa, ne ovat aina "syöntikypsiä" siinä vaiheessa kun ne pääsevät lautaselle, ja maku on juuri niin raikas ja makea kuin pitääkin. (Sama koskee muuten avokadoja, jotka ovat nekin täällä ihania, ja mosambikilaiset avokadot ovat lisäksi valtavan kokoisia.) Ainoa miinuspuoli on se, että liukaslihainen mango on joskus tuhottoman vaikea käsitellä. Näppejään saa varoa.
Mango on herkullista myös mehuna. Maputon ravintoloiden parhaita puolia ovatkin "sumos naturaís", tuoremehut, joiden valikoima vaihtelee sesongin mukaan. Silloin, kun passiohedelmämehua saa, voisin juoda sitä joka päivä. Nyt sen kausi on ohi.
Mangomehu on ihanaa sellaisenaan tai muihin, kuten appelsiiniin tai ananakseen, sekoitettuna. Myös ananaksen ja mintun yhdistelmä toimii hyvin. Baobab-puun hedelmän mehu maistui minusta aika omituiselta, mutta se onkin parhaimmillaan mehusekoituksen osana. Uskon, että se on hyvin terveellistä...
Kiipeilyn tulos. |
Kuvan mangot ovat meidän kookkaasta pihapuustamme. Minulla ei ole osaa eikä arpaa tähän somaan kekoon, jonka kodinhoitaja asetteli vadin virkaa toimittavaan muoviseen kakkukupuun - puu on komea, vanha ja valtava, ja sen antimet killuvat korkealla, ulottumattomissa. Ne ovat lähinnä lintujen ruokaa. Maahan pudotessaan hedelmä hajoaa.
Kunnes kodinhoitaja ja minä kyllästyimme asiain tilaan. Neuvokas Ana lupasi keksiä jotain. Olihan hänestäkin synti ja häpeä, ettei hedelmiin pääse käsiksi, sillä mangot ovat Mosambikin omia aarteita. Miksi ostaa niitä katukojuista, kun niitä olisi omasta takaa, ja ruoka on kallista? Olimme toki onnistuneet harvakseltaan sohimaan niitä puusta alas, välineenä uima-altaan puhdistamiseen käytettävä pitkävartinen haavi, mutta puuha oli aika tehotonta.
Ähä kutti, saimme teidät! |
Analla ei nokka pitkään tuhissut. Olen jo aiemmin pannut merkille, miten oma-aloitteinen ja kekseliäs hän on. Jos hän olisi syntynyt toisenlaiseen maahan, saanut opiskella ja etsiä vapaasti omaa tietään elämässä, luulen, että hän olisi nyt kansainvälisen yrityksen henkilöstöpäällikkö. Onhan hän täälläkin kodinhoitajaksi varsin pätevä: puhuu hyvää englantia (hän on työskennellyt perheissä myös Etelä-Afrikassa), ajaa autoa ja kokkaa. Lisäksi hänellä on mahtava huumorintaju.
Kävi siis niin, että yksi vartijoista kiipesi Anan kehotuksesta mangopuuhun. Tämä vartija on kotoisin pohjoisemmasta ja tottunut kiipeilemään korkeisiin kookospalmuihin kookospähkinöiden perässä.
Tuloksena oli kassillinen mangoja, jotka jaettiin reilusti minun, Anan ja vartijoiden kesken. Ensi kerralla otan kuvan, nyt "Operaatio Mango" oli ehditty toteuttaa sillä välin kun kävin ruokakaupassa. Ikänsä kookospähkinöitä keräillyt vartija olisi varmaan ihmetellyt, miksi haluan ottaa jostain niin arkipäiväisestä asiasta kuvan!
Terkuin Lotta
Mikä aarre oma mangopuu:) Täällä mangokausi alkaa kesän alussa mutta on parhaimmillaan alkusyksystä ,ja lajikkeita on aika monta. Olen oppinut pitämään sellaisista lajikkeista joissa on makeuden lisäksi hieman happamuutta. Vaikka mangokausi täällä periaatteessa on jo ohi,näin tänään torilla mangoja,mutta suolaiseen hintaan.
VastaaPoistaSe on tosiaan aarre, ja lisäksi kaunis. Kissamme kiipesi siihen vuosi sitten pari kertaa, mutta ei sitten uskaltanut tulla alas (meni liian korkealle) ja jäi surkeana naukumaan. Sillä on erittäin kova ääni... Saimme sen houkuteltua alas, ja sittemmin se on pysynyt puusta kunnioittavan etäisyyden päässä. Minulle mangolajikkeet olivat myös uusi tuttavuus, siis se, että niitä on niin monta. Tuo oman puun mango ei ole juuri se oma suosikkini, mutta ihan riittävän ihana. Hedelmät tässä omassa puussa ovat aika pieniä ja kivi keskellä suhteellisen iso, ja tietysti ne isommat, joita joskus ostan, ovat paljon kätevämpiä käsitellä. Mutta maku on mainio.
PoistaMeillä oli Belizessä pihalla oma ihana mangopuu. Hankin mangojen poimimista varten siihen hommaan tarkoitetun välineen: mangonkokoisen korin pitkän kepin päässä. Sillä sai kätevästi hedelmät noukittua aika korkeallakin puusta. Vaikka noita välineitä oli tarjolla jotkut tutut käyttivät silti Belizessäkin tuota kiipeämistekniikkaa omien mangojensa poimimiseen - ihan toimivaa menetelmä selvästi sekin!
VastaaPoistaOlisikohan täälläkin välineitä tarjolla, jos osaisin etsiä? Siinä uima-allashaavissahan on sama idea! Mutta meidän puu on niin iso, että jopa haavilla yltää vain ihan alimpiin hedelmiin, ja silloinkin paremmin, jos on hyvin pitkä ihminen! Kuulostaa ehkä hullulta, mutta paikalliset ovat todella hyviä kiipeäjiä eivätkä säiky. Mutta nyt tajuan, miten he ovat sellaisiksi oppineet!
Poista