Tropiikin joulutunnelmaa

Heräsin tänä aamuna siihen, että päättäväinen hikivana taivalsi ohimolta poskelle ja nenän yli edelleen toiselle ohimolle ja hiuksiin. Kutitti hiukan mennessään. Viime päivät ovat olleet kuumia. Me emme oikein osaa nukkua ilmastointilaitteen hurinassa ja puhalluksessa, joten aamuun mennessä on tukalat paikat, vaikka huone illalla olisi mukavan viileähkö.

Suotuisaa vauhtia vuoteen 2017 All Nationsin lapsille!

Tropiikin joulukuussa valkeaa joulua kuvailevat kauden laulut kuulostavat kaukaa haetuilta, vaikka ajatus lumesta ei ole lainkaan hassumpi. Joulutunnelma on erilainen, mutta ainakin lämmin! Ei joulu täällä ole huonompi (no, lapset voisivat olla toista mieltä, ainakin mitä lahjojen saatavuuteen tulee), toisenlainen vain. Käsityöläistoreilta löytyy lahjojakin.

Riuska nostelija sai heti All Nationsin lasten täyden huomion.

Maputon joulukuu on mennyt yhdessä hujauksessa, osittain siksi, että porukkamme on tässä kuussa ollut kuusihenkinen, ja päivät ovat mukavan täysiä. Koulun joululoma alkoi jo kaksi viikkoa sitten.

Tytöt ratsastivat dyynien yli meren rantaan laukkaamaan Macanetassa.

Tätä kirjoittaessani generaattori taistelee äänekkäällä pörinällään huomiosta Barbara Hendricksin joululaulujen kanssa. Luulen, että meille on tulossa jouluaattoukkonen - tuuli on noussut äkkiä, ja se lennättää lehtiä ja irtotavaroita pitkin pihaa. Sähköt ovat olleet poikki melkein koko päivän. Sähkökatkot ovat tavallisia voimakkaiden helleaaltojen aikana, kun ilmastointilaitteet ovat lujilla. Mutta olen onnellinen siitä, että generaattori toimii tänään.

Pyysin kodinhoitajaa ostamaan jouluaatoksi torilta kalan, ja vonkale tuskin mahtui pellille. "Miten minä tähän jouduin?" se näyttää kysyvän.

Ei graavilohta, vaan joulukala Maputon malliin.  

Tänä vuonna pääsimme yllättäen myös joulusaunaan. Suurlähettiläs järjesti residenssissään saunaillan Maputon suomalaisille. Kaunis kiitos! Päivä oli kuuma, ja olin pohtinut, tuntuuko sauna ajatuksenakin naurettavalta. Mutta se olikin todella mukavaa ja kodikasta. En ole koskaan ennen saunonut ja uinut (altaassa) Intian valtameren äärellä. Mahdollisesti saunomisessa oli järkeäkin - sen jälkeen 40 asteen helle ei korvenna niin kovasti.

Näkymä residenssistä merelle.

Piparien teko sujui nyt paremmin kuin viime vuonna, kun oivalsimme, että leipojan täytyy hakeutua tehokkaasti ilmastoituun tilaan. Kuumassa ja kosteassa huoneessa leipomisen kemia menee ihan uusiksi. (Keittiöissähän ei täällä yleensä ole ilmastointilaitteita, koska kyökkien on ajateltu olevan apulaisten aluetta. Mihin he tarvitsisivat viileämmän ilman mukavuutta?)

Ostimme tältä käsityöläistorin tyylilyyliltä capulana-kankaita.

Kävimme keskiviikkona myös tervehtimässä All Nations -orpokodin väkeä Matolassa - siitä retkestä on kuvia yllä. Yksi meistä menee sinne auttelemaan joulupäivänä. Hänelle oli mietitty tehtäviä ja varattu huone yöpymistä varten. Tuli tervetullut olo - ja huomasimme myös, että siellä ei kerta kaikkiaan ole tarpeeksi auttavia käsiä.

All Nationsissa, ja etenkin paluumatkalla sieltä, ajattelen usein kiitollisuutta. Vaikka minulla on aina viemisiä mukanani, tuntuu nurinkurisesti ja hiukan nolosti siltä, että orpokodin valoisat ihmiset antavat minulle enemmän kuin mitä minä voin lahjoittaa heille. Siellä ei haittaa, että valkoinen joulu on kaukana - keskiviikko toi minulle ihan tarpeeksi joulumieltä.

Flamingoja Maputon rannassa marraskuussa (ja kummityttäreni kaunis palmikko).

Jos kiitollisuuden taito on hukassa, se löytyy kyllä, kun hiukan viettää aikaa näiden lasten ja heistä huolta pitävien, työtään sydämellä tekevien aikuisten - eteläafrikkalaisten Llewellynin ja Lizén sekä mosambikilaisen Senhora Leonoren - kanssa. Sillä kiitollisuus - sen he kaikki osaavat. Sen voi myös jokainen oppia, jos vain haluaa. Joululahja sekin.

Hauskaa joulua teille, ihanat lukijat lähellä ja kaukana. Blogin kirjoittaminen ei olisi mahdollista, saati mielekästä, ilman teitä. Kiitos tästä vuodesta!

Terkuin Lotta ja taustajoukot