tiistai 14. helmikuuta 2017

Aavenorsuja ja vesipulaa


Luin, että Maputoon suunnitellaan viestintämuseota. Oli taas pakko hieraista silmiään tämän hämmentävän uutisen äärellä. Pääkaupunkiseutu kärsii akuutista vesipulasta, bensiiniäkään ei maassa aina saa ja suuri osa väestöstä elää koko ajan melko museaalisesti.

Itse viestintä tosin periaatteessa toimii, mistä on oltava iloinen - puoliso palasi juuri työmatkalta Etiopiasta, jossa pääsy nettiin ja Facebookiin on usein estetty. Täälläkin netti voi pätkiä, eikä se ole ihan halpa, mutta se on sallittu.

Vuoden alusta vettä on jaettu vain joka toinen päivä. Hotellit ja vauraimmat ihmiset voivat toki ostaa vettä yksityisiltä firmoilta, mutta siinäkin on rajansa. Monissa paikoissa, esimerkiksi kuntosalilla ja koulussa, on vesitilanteesta muistuttavia lappuja.

Tämä lappu oli amerikkalaisella koululla.
Vesipula on niin paha, että osa ihmisistä köyhemmillä alueilla pääkaupunkiseudun liepeillä joutuu turvautumaan ojien viemäriveteen. Itse olen antanut kuskin ja taloudenhoitajan ottaa meiltä pesuvettä tyhjiin vesikanistereihin.

Meillä kuitenkin on vettä tankeissa, sillä voimme varastoida sitä tankkiin aina kun sitä tulee, peseydymme nopeasti emmekä täytä uima-allasta. Säästeliäs pitää toki olla. Yhtenä viikonloppuna käytin lähinnä paperilautasia, kun tankki vaikutti niin tyhjältä. Käsin tiskaaminen kuluttaa aika paljon vettä etenkin kun (uusi) hana roiskuttaa vettä ympäriinsä.

Eikä siinä kaikki... Juuri luin, että yli miljoona ihmistä maan pohjoisosassa saa parhaillaankin ulkomaista ruoka-apua. Luulisi siis, että rahoille (mille rahoille?) olisi käyttöä muutenkin kuin hullussa viestintämuseohankkeessa. Edelleenkin suuri osa väestöstä elää ilman mahdollisuutta minkäänlaiseen viemäriin, saati kunnolliseen vedenjakeluun. Siinä on ihan tarpeeksi käytännön viestintä- tai ainakin viemärimuseota.

Vesipula on sikälikin absurdi, että kulunut sadekausi on Maputossa ollut varsin sateinen. Silti hanavettä ei ole! (Se liittyy vedenottopaikkoihin, jotka kärsivät siitä samasta kuivuudesta, joka muun muassa aiheuttaa akuutin ruokapulan.)

Ja onhan täällä jo museoita. Tässä muutamia kuvia Maputon luonnonhistorian museosta, joka on hyvinkin visiitin väärti. Siellä on esillä ainutlaatuinen kokoelma oikeita syntymättömiä norsulapsia. Hämmästyttävä kokoelma on 1900-luvun alusta.

Kymmenen kuukautta, kertoo lappu toisen vitriinin alla.

Suuri määrä norsuja pantiin päiviltä suunnitteilla olevien viljelysmaiden alta. Joku hankkeessa mukana ollut oivalsi ottaa syntymättömät pikkunorsut talteen tieteen iloksi. Ne päätyivät kokojärjestyksessä museon seinälle. Maanviljelyhanke jäi aikeeksi. Isot eläimet, ja nämä pienet, kuolivat turhaan.

Ikiunta uinuvissa hiljaisissa norsuissa on jotain murheellista.

Satavuotias museorakennus on kaunis, ja puutarhaa elävöittävät kuusi vuotta sitten kuolleen, täällä varsin tunnetun, poliittisesti aktiivisen Malangatana-nimisen taiteilijan hienot muraalit.

Näyttävät muraalit ovat tyypillistä Maputoa.

Museo on aavenorsuineenkin sympaattinen paikka. Siellä on kauhtuneiden pehmoeläinten pysyväiskonferenssi.



"Onkohan mun turkki nyt ihan hyvin?"
Nämä täytetyt eläimet tuovat mieleen Helsingin luonnonhistoriallisen museon, täällä vitriinien asukkaat vain ovat huonokuntoisempia ja pölyisempiä, vuosien myötä kärsineitä, ja viidakon lakeja havainnollistava näytteilleasettelu raadollisempi.



Puhveli käy leijonan kimppuun ja leijona seepran- museo esittelee viidakon lait.

Näyttely esittelee luonnollisesti eteläisen Afrikan omaa eläimistöä. Joillekin tämä voi olla ainoa mahdollisuus nähdä gepardien ja kirahvien kaltaisia eläimiä muulla tavoin kuin kuvissa ja ruudulla, ja pääsymaksu museoon onkin kohtuullinen, jotta se palvelisi mahdollisimman monia.

Safarimatkat Etelä-Afrikkaan kun ovat vauraiden hupia, eikä Mosambikin villieläinalueille oikein ole menemistä (sisällissota myös verotti eläinkantoja pahasti, kun viidakon asukkaita muun muassa tapettiin ruuaksi). Toisaalta taas maaseudulla ihmiset voivat kohdata oikeita krokotiileja vedenhaku- ja koulumatkoillaan, jos esimerkiksi jokia ylittävät sillat ovat rikki - kosketus villieläimiin saattaa olla liiankin läheinen ja vaarallinen. Aina välillä uutisissa mainitaan näistä kohtaamisista, jotka päättyvät yleensä ihmisen kannalta ikävästi.

Täytettyjen eläinten rinnalla museossa on modernit kosketusnäyttölaitteet, joista voi katsoa videoita ja lukea tietoa eläimistä. Laitteet myös toimivat, ainakin niinä parina kertana, kun olen niitä kokeillut.


Myhäileviä herroja luonnonhistorian museossa.


Museossa on myös kokoelma patsaita ja tarve-esineistöä, joista suuri osa näyttää aivan ajankohtaisilta - minusta ne eivät sanottavasti eroa niistä koristeista ja käyttötavaroista, joita myydään käsityöläistoreilla koko ajan. Ylläolevat veikkoset piristävät synkimmänkin päivän, vai mitä sanotte? Niiden myötä toivotan hyvää ystävänpäivää täältä Maputosta!

Terkuin Lotta





14 kommenttia:

  1. Ritva Jantti kirjoitti: Hei Lotta. Museo näyttää IHAN samalta kuin 1992-94, tosin silloin se oli suljettu mutta opin tuntemaan museon vartijan ja hän päästi minut pikkuisen poikani kanssa aina käymään. Kävinkin siellä usein ja vieraatkin vein museon ihmeitä nakemään. 1992 sisallissodasta oli vaan kuukausia joten museo ei ollut todellakaan prioriteetti. Mutta ihan yhtä pölyisiltä taytetyt eläimet näyttivät silloin, muistan kaikki kuvistasi :) Tuo norsun sikiökokoelma on ainut maailmassa muuten.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, oi miten mukava kuulla museon vakiokävijästä. Vaikuttaa siltä, että eläimille ei tosiaan ole tehty sodan jälkeen mitään, ne ovat niin huonossa kunnossa. Minullakin oli käsitys, että norsukokoelma on maailmassa ainutlaatuinen. Erikoista, että sellainen löytyy täältä. Nykyään museossa on pieni kauppakin, joka on auki silloin tällöin ja myy rajallista valikoimaa matkamuiston tapaisia tuotteita. Museon alakerrassa, siellä missä on ne patsaat ja esineet, on muuten olemattoman vähän (ei lainkaan) mitään selostuksia esineissä - niitä oli tuskin aiemminkaan ja niitä ei ole sinne lisätty :-) joutuu siis vähän arvailemaan, mitä esillä on.

      Poista
  2. Huh, aavemaisia nuo norsusikiöt! Ja surullinen tarina niiden taustalla.

    Haluan kiittää sinua blogistasi. Olen saanut paljon uusia näkemyksiä blogisi kautta ja on hauskaa ja mielenkiintoista päästä kauttasi kurkistamaan ihan toisenlaiseen elämään :) Blogistani löytyy myös tunnustus sinulle Lotta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon Jonna, käyn kurkkaamassa!

      Poista
  3. Minä olen täällä Khartumissa ihmetellyt miten ministeriöiden edustoille nousee jos jonkinlaisia suihkulähteitä ja puutarhoja kun täälläkin taloudellinen tilanne on sen verran kehno. Harmittaa se miten rahaa käytetään minun mielestäni turhanpäiväiseen olennaisen sijaan. Vaikka ehkäpä suihkulähderahoilla ei niin kovin paljon saisi aikaan, ettei maksa vaivaa edes yrittää?

    Hieno ja kauhistuttava norsunlapsikokoelma. Muistuttaa minua Lontoosta opiskeluvuosilta näyttelystä jossa oli esillä kaikenlaista karmivaa ja kiehtovaa kuten syntymättömiä ihmisvauvoja. Onpa surullista, että norsunlapset äiteineen kuolivat ihan turhaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulle on muodostunut kuva, että "tavallinen kansa" tuntuu alistuneen tuohon kahtiajakoon ja hyväksyneen sen - heille on normaalia, että eliitti tekee mitä huvittaa ja kansa pärjää niillä murusilla mitä jää. Ja mitäpä muuta vaihtoehtoa heillä olisi kuin alistua ja hyväksyä asiain tila, ja yrittää elää siinä parhaansa mukaan? Ei mitään. Meitä tasa-arvoisempaan tulonjakoon tottuneita tämä kuitenkin kauhistuttaa ja turhauttaa, eikä ihme, jakautuneisuus on niin räikeää.

      Poista
  4. OMG! Taas mielenkiintoinen ja ajatuksia käynnistävä kurkistus afrikkalaiseen todellisuuteen. Monessakin mielessä. Kiitos, Lotta.

    VastaaPoista
  5. Noiden tosiasioiden edessä uusi museo on aika hämmentävä ajatus. Vesipula on täälläkin tuttua,ei tosin ole varsinaista pulaa mutta kun suurin osa vuotta on´sadeton,niin yksi huono talvi riittää että pitää säästää vettä enemmän,kuten joitakin vuosia sitten.Täällä tosin on vedenpuhdistamoita,joissa merivettä puhdistetaan käyttövedeksi,ja suurin osa kraanavedestä taitaakin olla sellaista tänään. Teilläpäin ei ehkä taida olla sellaisia?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulen, että ei. Maputon vesi tulee sisämaasta Etelä-Afrikan suunnalta, näin ymmärsin kun luin vesiuutisia, ja juuri siltä suunnalta, joka on kärsinyt kovasta kuivuudesta. Täällä tosiaan on niin suuret mittasuhteet - jossain kovaa kuivuutta, jossain tulvavedet tuhoavat kaiken -, ei ihme, että ongelmatkin ovat suuria.

      Poista
  6. Viestintämuseo :) Jos se ikinä valmistuu ja pääset käymään, niin kerrothan sitten miltä näytti. Voi, surettavat norsuvauvat. Arvovaltaiset myhäilevät herrat tuovat mieleeni yhden nigerialaisen patsaan joka kökötti mummini kotona kirjahyllyssä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en voinut katsoa niitä patsaita nauramatta, ne olivat niin eläväisiä. Ihmettelisin, jos se viestintämuseo valmistuisi. Tosin nimenomaan kummallisuuksia täällä tapahtuu.

      Poista
  7. Oi kamala - turhaan kuolleet norsut... tästä blogista tuli surullinen olo. Mutta kiitos kun kerrot. Olen jo ajat sitten arvannut, että vedestä tullaan käymään tulevaisuuden sodat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä kestä, Riitta! Vesijuttu turhauttaa sikälikin, että köyhimmäthän siitä eniten kärsivät, ja heillä ei ole mahdollisuutta tai energiaa minkäänlaiseen sotimiseen. Energia menee päivittäiseen selviytymiseen.

      Poista

Kiitos kommentistasi!