Tähtiä valokuvanäyttelyssä

Sähköpostia Stewart Sukumalle

Kävin pari viikkoa sitten valokuvanäyttelyn avajaisissa Centro Cultural Brasil-Moҫambiquessa, Brasilian kulttuurikeskuksessa. Siellä vilahti myös elämäntapavalmentaja Stewart Sukuma. Vai olisiko hän sittenkin muusikko... Hänestä lisää kohta.

Näyttelyn aiheena olivat valokuvaaja Kok Namin Mosambikin entisestä presidentistä Samora Machelista ottamat kuvat, ja pääpuhujana hänen leskensä, Mosambikin varmasti tunnetuin nainen Graҫa Machel.

Entisen presidentin tapaturmaisesta kuolemasta tuli tänä syksynä kuluneeksi 30 vuotta, ja häntä on muistettu laajasti. Jotain hänen maineestaan sekin, että 21-vuotias autonkuljettaja kuuntelee autoradiosta päivittäin Samora Machelin puheita. (Alan itse jo hiukkasen kyllästyä niihin, ja aina välillä ehdotankin, että vaihdetaanko kanavaa.)

Graҫa Machel ehti olla naimisissa myös Nelson Mandelan kanssa. Hän on niin muodoin myös kahden Afrikan maan entinen ensimmäinen nainen. Kun silmäilin Graҫaa väkijoukon ympäröimänä miesvainajansa muotokuvien äärellä, mietin, mitä hän mahtaa ajatella. Samassa muistin, että maailma on osoittanut samanlaista ja vielä laajempaa kiinnostusta hänen toisenkin miehensä kuviin ja elämäntyöhön. Arvon rouva on tottunut tällaiseen.

On tietysti aivan epäreilua puhua Machelista vain suhteessa aviomiehiin. Hänhän on erittäin ansioitunut ihan omilla ehdoillaan.

Kansalaisaktivistina, opettajana ja ministerinä toiminut, lukuisissa järjestöissä työskentelevä Machel on palkittu useasti naisten ja lasten hyväksi tekemästään humanitaarisesta työstä.

Kok Namin kuvassaSamora Machel villitsi kansanjoukot.

Kiinnostavia Samora-kuvia oli mahdotonta tarkastella kunnolla enää sen jälkeen kun rouva Machel-Mandela saapui paikalle ja veti perässään uteliaat katseet ja joukot kuin laahuksen ikään. Mutta ostimme kuvista kootun tyylikkään kirjan.

Vaikeaa sanoa, mitä Samora Machelille olisi tapahtunut, jos hän olisi elänyt ja hallinnut pidempään. Olisiko valta ryvettänyt vallankumoustaistelijan, kuten niin monet muut?

Viime aikoina Graҫa Machel on puhunut perheväkivallasta. Hänen tyttärensä pahoinpideltiin vuosi sitten lokakuussa Maputossa niin raa´asti, että tämä menetti näön toisesta silmästään. Pahoinpitelijä oli tyttären silloinen miesystävä, liikemies, joka hikeentyi, kun tytär käytti viikonloppupäivän äitinsä 70-vuotispäivien parissa eikä suonut herralle tarpeeksi huomiota. Rangaistus odotti, kun tytär palasi kotiin.

Miehen henkilöllisyys siis tiedetään, mutta esimerkiksi lähestymiskieltovaatimus kumottiin "todisteiden puuttuessa", mikä kuvastaa oikeusjärjestelmän mädännäisyyttä. Machelin tunnetut naiset ovat päättäneet puhua tapahtuneesta julkisesti auttaakseen muita uhreja, sillä perheväkivallasta vaietaan, kuten monessa muussakin maassa.

Toistaiseksi ei kuitenkaan tiedetä, milloin ja missä määrin Josina Machel, jonka mukaan nimetty koulukin Maputosta löytyy, saa oikeutta. Prosessi on kesken.

Väkijoukon ympäröimä keskipiste.

Jossain vaiheessa erotin ihmismeressä Stewart Sukuman, mosambikilaisen laulajatähden. Yhdysvalloisa opiskellut Sukuma on täällä erittäin pidetty. Hän yhdistelee perinteistä ja uutta afrikkalaista musiikkia, ja tuloksena on energistä, tanssittavaa afropoppia.

Mekin olemme olleet hänen konsertissaan, ja totta kai levykin löytyy. Kun olin kesäkuussa fadotähti Marizan konsertissa hotelli Polanassa (se oli upea elämys), Sukuma istui yleisössä ja vaihtoi sieltä käsin muutaman sanan Marizan kanssa.

Tiesittekö muuten, että Portugalissa asuva Mariza on syntynyt Mosambikissa? Hänen äitinsä on mosambikilainen. Marizan afrikkalaisille perheenjäsenille oli varattu useampi penkkirivi.

Stewart Sukumaan liittyy meidän kohdallamme hauska tarina.

Lifestyle coach Stewart Sukuma (vas.) jätti työt meillä tekemättä.

Asuin ennen Maputoon muuttoa Berliinissä, ja keväällä 2015 saimme kutsun cocktail-tilaisuuteen Mosambikin Berliinin lähetystöön. Menimme uteliaina paikalle ja ryhdyimme juttusille mosambikilaisten kanssa. Se ei ollut vaikeaa, sillä mosambikilaiset ovat yleensä hyvin ystävällisiä.

Kuullessaan, että olimme muuttamassa Maputoon, yksi kutsuvieraista innostui ja kertoi, että hänen täytyy ehdottomasti ottaa yhteyttä "hyvään ystäväänsä" Stewart Sukumaan, jotta tämä voisi auttaa meitä. Minulla ei ollut aavistustakaan, kuka Sukuma on.

"He is a very good friend of mine, we grew up in the same village. He can help you with your lifestyle", Mo Lateefiksi esittäytynyt, konsultiksi itseään tituleeraava sukkelasanainen mies intoili ja kysyi, millaisessa kokoonpanossa muutamme (kaksi lasta ja kissa).

Ajattelin, ettemme ikinä kuule hänestä mitään. Mutta parin päivän kuluttua sähköpostiin kilahti kopio viestistä, jonka herra Mo (hän käytti vain etunimeään, mikä tuntuu olevan täällä tapana) oli lähettänyt Sukumalle.

"Dear Stewart. May I present my very dear friends Marcos and Lotta. They will be moving to Maputo soon, and need help with their lifestyle. They have 1 child and a dog. Can you help them with their lifestyle, preferably in the Sommerschield area."

Turha sanoakaan, ettemme ikinä kuulleet mitään Stewart Sukumasta. Jostain syystä hän ei tarttunut mahdollisuuteen toimia yksityisenä kiinteistönvälittäjä-elämäntapavalmentajana...

Emme liioin koskaan enää kuulleet konsultti Mo´sta, jonka elegantissa käyntikortissa luki hiukan hämärästi "Business + Public Intervention". Hänen nettisivujensa etusivulla hätkähdytti mietelause, tietysti saksaksi:

"Das gute, welches du Anderen tust, tust du immer auch dir selbst (Leo Tolstoi)".

Mahtaako Mo enää Saksassa ollakaan. (Markuksen nimi kirjoitetaan k:lla ja u:lla, mutta täällä se saa useimmiten muodon Marcos. Helpointa on vain alistua asiaan, emme enää edes korjaa sitä.)

Aina, kun näen erilaisissa kutsuvierasjoukoissa Stewart Sukuman hymyn ja hyvin erottuvan hiuspehkon - Sukuma on usein paikalla siellä missä le tout Maputo kokoontuu -, hymyilen itsekseni. Meidän oma lifestyle coachimmehan se siitä.

terkuin Lotta

PS. Kuinka pääsin Marizan konserttiin? Kutsu tuli yhdelle, työn puolesta. Älähdin ihan spontaanisti, että tämä on niin väärin, täällä on yksi Marizan ihailija, joka olisi valmis maksamaan lipusta, ja tänne maailman ääriin maailmantähdet eivät todellakaan yleensä tule! Mies kirjoitti diplomaattisen sähköpostin Portugalin lähetystöön, ehkä vain hiukan liioitellen fado-innostustani, ja samana päivänä hänen sähköpostiinsa kilahti nimelläni varustettu kutsu. Muito obrigada, kaunis kiitos, Portugali, olen ikuisesti kiitollinen, ja kiitos myös Marcosille!