perjantai 23. syyskuuta 2016

Ruokaostoksilla

Älä usko kaikkea, mitä netistä löytyy


Halusin keskiviikkoaamuna mennä Vosso-nimiseen ruokakauppaan kodin lähellä, onko sinne tullut lisää vadelmahilloa ja Nespresso-kahvikapseleita. Niitä ei viimeksi ollut.

Ensin piti tarkistaa netistä Vosson aukioloajat, sillä kello oli vähän.

Niitä ei löytynyt, mutta Google-haulla löytyi tämä allaoleva kuva.

Paitsi että tämä vihanneshylly ei ole Vossoa nähnytkään! Kun näin kuvan, purskahdin nauruun. Ei pidä uskoa kaikkea, mitä netistä löytyy.



Kas tässä on O Vosso Supermercadon tavanomainen vihanneshylly syyskuisena keskiviikkoaamuna.


Nahistuneet salaatit näyttivät yksinäisiltä.

Eikä niiden yläpuolellakaan ollut ruuhkaa.

Vossossa on hyvät puolensa, joihin "hevihylly" ei kuulu. Sieltä saa muun muassa Ipanema-varvastossuja, Nespressoa ainakin teoriassa ja muutakin suklaata kuin Cadburyä. Vihannekset saa saman kadun katumyyjiltä.

Vadelmahilloa ja kahvikapseleita ei näkynyt.

Koska kaksikin myyjää kulki kannoillani ja tuputti apuaan, kysyin, milloin Nespresso-kapseleita tulee. Tiesin jo ennalta, että kysyminen on turhaa. Myyjä ehdotti Nescafé-pikakahvia. Kapseleita tulee, kun tulee - on sinänsä jo ihmeellistä, että niitä ylipäänsä välillä saa.

Ostan usein Mosambikissa paahdettua malawilaista Café Sol -kahvia, jota saa monista paikoista. Mutta Nespressoja on kiva välillä käyttää, kun meillä kerran on niihin sopiva laite mukana.

Ostoslistallani oli myös paprikoita. Panin merkille, että ankealla vihanneshyllyllä lojui muutama muoviin pakattu paprika, joiden parasta ennen -tila oli selvästi ohitettu.

Tämä kaikki ei estänyt minua keräämästä kärryäni täyteen, sillä Vossosta saa muun muassa juustoa, ihan hyvää lihaa jopa lihatiskiltä (valikoima on suppea, mutta laatu ok) ja isoja swazimaalaisia kananmunia. Vakiopaikassani Woolworthissa ei viime aikoina ole ollut munia ollenkaan.

Söpö portugalilainen hammastahnapakkaus yllätti Vossossa.

Minua kiinnostaa, miten ruokaostokset hoituvat eri maissa. Ne ovat iso ja välttämätön osa arkea, Usein kieltämättä vähän pakkopullaakin. Siihen auttaa seura - olen ikävöinyt erästä ystävää, joka lähti Maputosta elokuussa. Hänellä oli usein tapana viestittää: "Kauppaan tänään kello 14?" Hän ehti asua täällä pitkään, joten sain häneltä myös useita hyviä vinkkejä.

Ostoksilla käynti muistuttaa keräilyä. Jotain sieltä, jotain tuolta ja jotain täältä. On varauduttava siihen, ettei sitä, mitä juuri nyt haluaa, ehkä ole missään. Kerran laukkasin ympäri Sparia etsien leikkeleitä, kuten kinkkua.

Niitä ei tainnut olla. Sillä reissulla löysin kuitenkin kahvikapseleita ja törmäsin kahvihyllyllä suomalaisnaiseen, joka oli etsimässä suodatinpusseja. Se on tuoteryhmä, jota jostain syystä ei Maputossa oikein myydä.

Aina en jaksa keräillä - jos ei kolmessa kaupassa ole hyvän näköistä jauhelihaa tai jauhelihaa lainkaan, en jaksa mennä siihen neljänteen, jossa sitä ehkä olisi pakastettuna. Teen jotain muuta. Täällä oppii improvisoimaan. Syömme todella usein pastaa ja pestoa purkista. Samoin noutopizzaa.

Kun tulin ulos Sparista, ovella kerättiin ruokalahjoituksia osattomille. Harmistuin, koska tavoistani poiketen olin ostanut vain kahvia ja suklaata, ja keräyksestä oli ilmoitettu sisäänkäynnillä. Unohdin keräyksen keskittyessäni luksuskahveihin. Minulle tuli hölmö olo. Ehkä turhaan, tiedän, mutta ihmismieli on mikä on. Lykkäsin kaikki suklaat kerääjille ja suhtauduin asiaan ylellisyysverona.

Sain vuosi sitten hyvän neuvon: kun näkee jotain, mitä ei tarvitse nyt, mutta ehkä myöhemmin, se kannattaa napata. Sitä ei luultavasti enää ole, kun palaat ostamaan. Neuvo on mainio. Vuosi sitten etsin turhaan kaikkialta tomusokeria johonkin leivonnaiseen. Nyt sitä on valmiina.

Luen reseptejä eri tavoin kuin ennen. En noudata niitä. Ostosten teko niiden mukaan on tuhoon tuomittu ajatus, etenkin kun modernien reseptien ostoslistat ovat tänne liian mutkikkaita. Luen reseptejä toisesta syystä eli saadakseni valmistus- ja yhdistelyideoita. Tarvitsisin reseptien sijaan "Mitä kaikkea voit tehdä tästä perusraaka-aineesta"-tyylisiä listoja. Pidän myös vanhoista, erittäin yksinkertaisista ruokaohjeista, joissa on lyhyet ainesosalistat.

Joskus saatan ostaa jotain vähän turhaa vain siksi, että se tuo vaihtelua. Vähän aikaa sitten näin pienessä Deli-kaupassa purkillisen nigellansiemeniä.

En tiedä, mitä nigellansiemenillä tehdään, mutta ostin ne siitä ilosta, että tarjolla oli tavallista kauniimpi maustepurkki. Keittiöhoukutuksia kun on tarjolla hyvin rajoitetusti, ostosten teko on välttämättömyyksien etsimistä.

Impulssiostos.
Mustat nigellansiemenet toivat mieleeni muurahaiset ja muut pikku ötökät, jotka pyrkivät sitkeästi kaappeihin.

Ötököitä kommentoi osuvasti hurmaava belgialainen Béa, joka on syntynyt Kongossa yli 60 vuotta sitten ja asunut suuren osan elämästään eri puolilla Afrikkaa:

"Välillä minusta tuntuu, että elämäni Afrikassa on ollut yhtä Tupperware-purkkia."

Béa halusi varmistaa, että ymmärrän siirtää houkuttelevat elintarvikkeet tiiviskantisiin muovipurkkeihin. Ja Béa, tietäisitpä, mutta tätä nykyä minustakin tuntuu, että elämäni on yhtä muovipurkkia. Somat peltirasiat eivät sulkeudu riittävän tiiviisti. Nigellansiemenissä on peltikansi, mutta ehkä kukaan ei halua ryömiä niiden sekaan.

Samassa Delissä näin joitakin viikkoja sitten ensimmäistä kertaa koko täälläoloaikanani pienen tölkin piimää. En voinut jättää sitä hyllyyn. Päiväyskin oli kohdallaan.

Kumosin lasillisen piimää, mutta sitten unohdin sen jääkaappiin. Kun ei ole vuoteen ostanut piimää, ei sittenkään muista sen olemassaoloa. Meillä on kaiken lisäksi kaksi isoa jääkaappia - se on kuuman ja kostean sään vuoksi tarpeellista, koska pidän jääkaapissa varsin monia sellaisia asioita, joille normaalisti riittäisi huoneenlämpö. Mutta kauempana olevaan jääkaappiin helposti myös unohtaa asioita.


Piimää afrikaansiksi!

Eilen yritin etsiskellä, muun muassa Vossosta, maustamatonta jogurttia, mutta sitä ei ollut yhdessäkään kolmesta vakiokaupastani (Vosson ja Woolworthin lisäksi käyn usein Shopritessa). Menin myös pieneen Deliin, mutta sielläkin oli tarjolla vain sokeroituja. Ostin sitten niitä, ihan vaim siksi, ettei vaivannäköni olisi ollut turhaa.

Viime vuonna en löytänyt pariin kuukauteen mistään kalapuikkoja. Kun niitä vihdoin löytyi, nuorempi poikani ei pariin viikkoon halunnut syödä käytännössä mitään muuta. Hän kaipasi Euroopasta niiden tuttuutta. Vähitellen ikävä hellitti.

Allaolevan pussin näin Game-supermarketissa, kun etsin kaurahiutaleita. Houkutteleeko mansikanmakuinen Corn Flakes -puuro? Tarjolla on myös pinkkejä muroja. Ostimme niitä kerran, poikien pyynnöstä, mutta ne olivat odotetusti niin karmean makuisia, että jäivät syömättä.

Terveysruokabuumia odotellessa.

Laihduttava saunapuku, "Sauna suit", Gamessa vei sanat suustani. Jätesäkiltähän tuo näyttää.

Saunapukupakkaus on reissussa rähjääntynyt.

Täällä ei kannata olla piinallisen tarkka siitä, mitä syö. Kannattaa olla helppo ruokailija, silloin elämä sekä kotikeittiössä että ravintolassa on keveämpää. Kasvissyöjänäkin pärjäisi mukavasti. Käytän kasviksia enemmän kuin ennen, samoin hyvin säilyviä papuja ja linssejä. Papaijat ja mangot ovat ihania silloin, kun on niiden aika on.

Vihanneksia on torilla ja katumyyjillä aina, ja kuivatut pavut, joita saa toreilta, ovat Mosambikin perusruokaa. Käyn itsekin  toreilla ihan vaihtelun vuoksi, mutta niissä laatu vaihtelee, sillä kuljetusolot ja säilytysajat ovat arvoitus. Woolworthin eteläafrikkalaiset valmissalaatit ovat keskimäärin virkeämpiä kuin torin kuumuudessa nahistuneet salaattivihannekset.

Vielä viime vuonna Maputossa toimi nuori amerikkalainen pariskunta, joka piti farmia ja toimitti hedelmiä ja vihanneksia kotiovelle. Monet pitivät tästä Savannah Greens -firmasta kovasti, minäkin, mutta toiminta Mosambikissa osoittautui muun muassa kuivuuden takia liian vaikeaksi, ja pariskunta pakkasi laukkunsa.

Harmi, mutta ymmärrän kyllä, miksi. Ei ollut varmasti helppoa myydä tuotteita, kun etukäteen ei aina tiennyt, mitä milläkin viikolla saa. Ja sää ja sähkökatkot eivät takuulla olleet pienyrittäjän ainoat haasteet täällä.

Tuoretta kalaa marketeissa ei ole, vaan kaukaa tuotuja pakastekaloja ja -äyriäisiä, joiden laatu vaihtelee. Paikallisen tuoreen kalan löytää kalatorilta, jossa ajattelin lähiaikoina käydä kodinhoitajani kanssa - Maputohan on merenrantakaupunki ja meren elävät ravintoloiden parhaimmistoa. Kerron kalatorista myöhemmin.

Afrikkalaista perusruokaa on kana. Mosambikilaiset kanat ovat laihempia kuin suomalaiset tehobroilerit.

Marketeissa myydään myös pakastettuja, esimerkiksi brasilialaisia kanoja. Tuntuisi hullulta ostaa täällä merten takaa rahdattua pakastekanaa. Yritän löytää paikallisia tai edes eteläafrikkalaisia kanoja. Mosambikilaisia tuotteita löytää myös puskaradion kautta. Kokonaisesta kanasta saa ihanan makuisen keiton, en kaipaa siihen rintafileitä.

Aiemmin ostin tuoretta lihaa lähinnä Woolworthista, mutta tuoretuotehyllyt ovat viime viikkoina ammottaneet tyhjinä. Ei valikoima ennenkään ollut valtava, mutta nyt se on entistä satunnaisempi. Ilmeisesti hankaluuksia rajalla - liha tuodaan Etelä-Afrikasta, ja tullimaksut ovat korkeat. Saattaa liittyä myös talouskriisiin.

Olen ottanut linjan, että ostan sitä, mitä on, ja yritän olla stressaamatta siitä, mitä en löydä. Kokkaan rennommin kuin ennen, luultavasti myös monotonisemmin. Meillä kuitenkin on rahaa ostaa ruokaa, sehän on tärkeintä. Erään kaupan ulkopuolella maleksii usein muutama keppikerjäläinen. Nykyään otan kaupasta välillä ylimääräisen leivän ja jätän jollekulle heistä ohimennessäni. Kun käymme Pizza Hutissa, otamme nykyään aina pizzan mukaan myös vartijalle.

Ulkomaalaiset ovat markettien perusasiakaskuntaa. Etenkin tiettyjen alueiden marketeissa näkee kodinhoitajia ja kuskeja listan ja käteisen kanssa suorittamassa työnantajan ostoksia. Moni myös sopii kodinhoitajan kanssa, että hän ostaa esimerkiksi hedelmät omilta katukauppiailtaan matkalla töihin. Hinta on silloin aivan toinen. Teen itsekin usein näin.

Afrikassa voi yhä kokea sellaista löytämisen iloa, joka vauraissa maissa on unohtunut. Vähän aikaa sitten löysin Sparista hiuslakkaa ja ilahduin niin, että olin vähällä lähettää tekstiviestin ystävälleni Marikalle. Hän juuri oli minulle vuosi sitten puhunut tästä löytämisen ilosta, esimerkkinään nimenomaan hiuslakka.

Olin kiertänyt kaupoissa etsimässä lakkaa, mutta monet hiuslakaksi luulemani pullot olivatkin muotovaahtoja. Niille on ilmeisesti enemmän kysyntää.

Näillä hyllyillä pitäisi olla lihaa, kinkkua, nakkeja, maitoa ja juustoa.
Löytämisen iloa koin viimeksi eilen.

Olin turhaan etsiskellyt supermarketeista hyttysmyrkkyä.

Jostain syystä sitä ei kuitenkaan ole viime aikoina näkynyt missään vakiopaikoissani.

Päätin kysyä apteekista, mutta ajauduinkin aasialaisten pitämään pikkukauppaan kodin lähellä. Siinä vaiheessa olin jo unohtanut hyttyset. Etsin suolaamattomia peruspähkinöitä.

Pikkukaupassa oli nyt vain suolapähkinöitä. Cashew- ja etenkin maapähkinöitä saa aina kadulta, ja ostankin niitä usein tukeakseni paikallisia, mutta välillä kaipaamme jotain muuta lajia kuin "kassuja".

Kaappasin hyllyltä pakkauksen pastaa, nestesaippuan ja tuoremehutölkin. Olin jo kassalla, kun näin silmänurkassani tutun logon: Peaceful Sleep! Hyttysmyrkky. Siinä se, mitä olin pari viikkoa turhaan etsinyt. Ihan vieressä omissa kortteleissa.

Löytämisen ilo!

Terkuin Lotta

Ps. Olisi mukava kuulla myös muiden ruokakauppakokemuksia omissa asuinmaissa! Jos joku tietää, mihin kaikkeen nigellansiemeniä voi ripotella, otan vinkkejä vastaan, vaikka ostinkin purkin  silmäniloksi.


16 kommenttia:

  1. Löysin pari päivää sitten Khartumista kaupasta gluteenittomia muroja. Tosi epäterveellisiä mutta se oikeastaan ilahdutti vielä enemmän: niin usein pienet keliaakikkotyttöni joutuvat syömään yltiöterveellisesti koska juuri gluteenittomista herkuista on puutetta. Teki mieli tanssia kaupassa murohyllyn vieressä.

    Ostin muroja viisi pakettia. Minäkin olen nimittäin oppinut vuosien varrella ostamaan varastoon. Olin kaupassa erään uuden tulokkaan kanssa, halusin yrittää keventää ensimmäisiä viikkoja näyttämällä omat suosikkikauppani. Kun pakkasin ostoskärryihin kaikenlaista sellaista mitä välillä löytyy ja toisinaan taas ei, teki mieleni yrittää selittää uudelle tuttavuudelle, ettei meillä päivittäin syödä esimerkiksi sipsejä vaan gluteenittomina niitä ei aina löydy... Ostan juurikin sillä meiningillä, että nappaan mukaan mitä milloinkin löytyy, koska koskaan ei tiedä milloin mikäkin tuote kaupoista katoaa kokonaan. Uusi tuttavani sen sijaan osti vain tulevaa viikkoa varten ja etsi pitkään maustehyllyllä couscousmaustetta (jota ei toki löytynyt). Meillä mennään mausteissakin suosiolla hyvin pelkistetyllä linjalla.

    Purkkien täytyy olla tosiaan tosi tiiviitä, etteivät hyönteiset tunkisi niihin sisälle! Se selvisi jo Jamalkanvuosina. Jopa avaamattomiin pastapusseihin on meillä päässyt ötököitä. Säilytänkin melkein kaiken jääkaapissa tai pakastimessa. Meilläkin on kaksi jääkaappia ja lisäksi valtava pakastin. Kaikki tällä hetkellä ihan täynnä Yhdysvaltainreissun tuomisia. Arvaan, että parissa viikossa tuomiset on syöty. Mutta onneksi viisi pakettia muroja riittää tytöille sentään aika pitkäksi aikaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, minä saan myös joskus ihan valtavia riemukohtauksia kaupassa, kun jotain pitkään odotettua onkin saatavana. Olkoon sitten vaikka korppujauhoa, jota viime vuonna ne löytänyt pitkään aikaan. Käytin sitten itse murentamaani paahtoleipää, mutta on valmiissa korppujauhoissakin puolensa. Täällä on niin, että kun jokin tuote on jostain kaupasta loppunut, ei sitä oikein ole muuallakaan. Tuntuu, että kaikki kaupat käyttävät yhtä ja samaa tavarantoimittajaa, valikoimissakaan ei juuri ole eroja. Lähinnä sitä käy katsomassa, olisiko jossain vielä jäljellä jotain, mitä toisessa kaupassa ei sillä hetkellä ole (yleensä ei). Minäkin tosiaan nappaan heti, koska opin heti alussa kantapään kautta, ettei kannata jättää toiseen kertaan. Tuo purkkien tiiviys on myös opittu kantapään kautta. Ötökät pääsevät ihan mahdottoman tuntuisistakin purkeista ja pusseista sisään! Etenkin riisi tuntuu olevan yksi suosikki, jauhojen ja sokerin lisäksi. Teepussien sekaankin ne löytävät tiensä ja ylipäänsä joka paikkaan... Pistin juuri eilen uuden riisipussinkin tästä syystä jääkaappiin. SINNE ne eivät ole vielä löytäneet.

      Poista
  2. Ei täällä Maltalla sentään noin hankala ole löytää haluamaansa :) Tosin vähän takapajuiselta tämä tuntuu verrattuna moniin muihin kehittyneisiin maihin, kun ei isoja automarketteja juuri löydy ja enimmäkseen ostokset pitää tehdä pienissä kulmakaupoissa. Itse oikeastaan tykkään tästä tyylistä, etteivät isot kauppaketjut ole ottaneet valtaa kaikkialla, mutta vaimo monesti valittaa ettei ole valinnanvaraa... näytän ensi kerralla tämän sinun postauksesi ja sanon, että hyvinhän asiat vielä Maltalla ovat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauska kuulla! Juu, voin uskoa että suomalaiseen kätevyyteen tottuneena välillä varmasti kaipaa automarketteja, vaikka niiden puutteessa kieltämättä on puolensa. Täällä marketit ovat isoja, mutta valikoima silti suhteellisen pieni, en oikein tiedä miten ne sen tekee. Samaa tuotetta on rivikaupalla ja kuukaudesta toiseen samat jutut.

      Poista
  3. Nigellan siemeniä kannattaa käyttää esim naanleivän tekemiseen, ne on tosi maukkaita!

    VastaaPoista
  4. Voi tuota vihanneshyllyä, ei ihan lunasta nettikuvan odotuksia. Hyvä tapa varmasti ostaa säilyviä tuotteita silloin kun niitä on saatavilla. Tuollaisia Nigella-siemeniä en ole nähnytkään. Kairossa voisi kuvitella niitäkin löytyvän. Täällä nimittäin saa aika lailla kaikkea mahdollista kaikenlaista terveysruokaa ja "super foodeja" myöten. Kaupoissa on kyllä eroja. Lähikaupasta ei löydy oikein mitään järkevää, mutta kauempaa Carrefourista saa kaikkea mahdollista. Mutta MIKÄ ihme on tuo saunapuku!? :D Äkilliseen saunomisen tarpeeseen mahdollisesti..:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun tutkin saunapuvun pakettia, valkeni, että sen tarkoitus on saada kantaja laihtumaan (hikoilemalla). Tuntuu ihan tuplaten älyttömältä. Saahan täällä hikoilla ihan vaikka ei pukeutuisi jätesäkkiin! Hikoilupuvun sijasta kannattaisi ehkä vaikka pulahtaa uima-altaaseen. Hikoilupuvun kohderyhmä kun ei kuitenkaan ole ne paikalliset, joilla uima-altaita ei ole, siihen se on aivan liian kallis ja muutenkin älytön.

      Poista
  5. Voi apua mikä mainos ;)
    Juuri tänään kirjoitin basaarilla ostosten teosta täällä Turkissa. Asun suurkaupungissa ja melko länsimaisessa, joten melko helposti löytyy tuotteet, mutta tietysti jos suomalaisia ruokaohjeita katsoo, niin joutuu soveltamaan. Hunajamarinoidun broilerin ja kolmen juuston ruokakerman kuten possun ja valmistaikinat voi unohtaa. Joitain suomalaisia itsestäänselvyyksiä kuten perunajauhoja tai kaurahiutaleita ei tokikaan löydä joka kaupasta, vaan pitää ostaa kun löytää ja sitten on suurharvinaisuus kuten 100% ruisjauho! Jotkut tutut vihannekset ja juurekset kuten avokado tai punajuuri on täällä kausituote, tarjolla vaan osan aikaa vuodesta.
    Tällaista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla kokemuksiasi, pitääpä käydä lukemassa. Minäkin muuten etsin puolisen vuotta sitten joka paikasta perunajauhoja. Piti vähän odotella ennen kuin niitä taas tuli kauppoihin, sama juttu joskus korppujauhojen kanssa (tai sitten tarjolla on joitain ihmeellisiä maustettuja korppujauhoja, joita en halua). Usein on niin, että kun jokin tuote on lopopunut jostain kaupasta, sitä ei ole muissakaan - taitavat kaikki käyttää samaa tukkua -, mutta toiveikkaasti sitä aina kiertää katsomassa, josko johonkin olisi jäänyt yksi kappale. Vaikka sitä maustamatonta jogurttia. Mutta yleensä ei, ja pitää vain kärsivällisesti odotella. Täällä samoin monet vihannekset ja etenkin hedelmät ovat kausituotteita. Juuri nyt ei esimerkiksi ole mangoja, papaijaa kylläkin. Appelsiinikausi on vielä menossa, mutta kun se loppuu, appelsiineja ei sitten taas saa. Banaaneja on aina, mutta kaikissa kojuisa ja kaupoissa ne eivät ole hyvässä kunnossa, niiden ostaminen ei ole aina helppoa.

      Poista
  6. Just kirjoitin itse siitä, miten Brasiliassa ollessa muutun tarkasta reseptien seuraajasta kokeilevammaksi kokiksi, koska kaikkea ei ole saatavilla tai jotkut jutut ovat tolkuttoman kalliita. Sinänsähän täällä on kyllä ihana kokata, kun esimerkiksi tuoreita vihanneksia ja hedelmiä on koko ajan saatavilla. Paikasta riippuen tarjolla voi kyllä olla vain sellaisia, joiden viljelyssä käytettyjen myrkkyjen määrää en edes halua tietää. Rion vaurailla alueilla on luomutoreja ja -kuljetuksia, muttei tarvitse mennä kauaskaan kun valikoima kapenee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täälläkin on usein todella kallista, koska tuontivero on korkea. Ruoka ei ole halpaa. Minustakin on tullut kokeileva kokki, koska on mentävä sillä mitä kulloinkin on sattunut löytämään. Ehkä ihan hyvä! Mutta joskus kaipaan kyllä kovasti esim. Suomen helppoa ja edullista lohta :-)

      Poista
  7. Hei vaan Lotta. Valikoimat ovat selvasti parantuneet Maputossa sitten 1992, asuttiin siella silloin kaksi vuotta ja sitten muutettiin Quelimaneen toiseksi pariksi vuodeksi. Muistan kun menin kauppaan eka viikolla Maputoon tultuamme ja hyllyt oli taynna rintapumppuja, joku lahjoitus jostain rikkaasta maasta. Meidan poika syntyi 1994, Zimbabwessa tosin kun Maputon sairaalan lastenosaston lampokaapissa makasi 4 vauvaa kussakin ja mina sairaanhoitajana en uskaltanut synnyttaa sairaalassa jos joku menisi pieleen. Zimbabwen terveydenhoito oli siihen aikaa todella hyvassa mallissa. Pienen lapsen ruokinta tuotti ajoittain vaikeuksia mutta kaikkeen tottuu ja monta asiaa voi korvata ja meilla oli taitava ja tietava apulainen joka tutustutti minut mosambikilaisen lastenhoidon saloihin. Mosambikin vuosien aikana syotiin paljon purkkisardiineja, niita oli aina jostain syysta saatavana, riisia ja niin.....muutama viikko syotiin vain katkarapuja ja hummereita Quelimanessa kun myrsky romautti sillan eika ruokarekat paasseet perille. Sen jalkeen en ole hummereista erityisesti valittanyt. Olin Maputossa kun ensimmaiset valkoiset etela -Afrikkalaiset tulivat autolla maahan, isot nelivetoautot ja kylmalaukut taynna keirukkamakkaraa ja Castle olutta ja mietin, etta muutosta on ilmassa. Olin toissa Chokwessa 2000 tulvien aikaan ja vietin pari paivaa Maputossa. Kaupunki oli kehittynyt huimasti mutta maaseudulla elama oli ennallaan. Kiva lukea blokiasi, onnea matkaan, Mosambik ei ole hassumpi maa asua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei ja kiitos - on aivan erityisen kiinnostavaa saada palautetta joltakulta, joka on asunut täällä ennen kuin nämä nykyiset marketit tulivat. Olen ymmärtänyt, että ne eivät tosiaan ole olleet täällä mitenkään hirveän pitkään, ja olen usein miettinyt, miten silloin pärjättiin. Maputon muutamat suomikonkarit ovat toki kertoneet, ettei se ihan yksinkertaista ollutkaan. Etelä-Afrikasta ostettiin se mitä voitiin ja täällä ruokavalio oli melko... yksinkertainen. Purkkisardiineja ja -tonnikalaa on hyvin saatavana edelleen :-)- samoin riisiä. Välillä täälläkin uutisoidaan, että jostain tulleet, vaikkapa juuri lahjoitusriisit, ovat myynnissä jossain kaupassa, vaikka ei kaiketi pitäisi. Sen uskon, että hummereista sait 1990-luvulla tarpeeksesi. Minustakin tuntuu, että katkarapukiintiö saattaa täällä tulla täyteen, niin hyviä kuin ne ovatkin. Ero kaupungin ja etenkin köyhimmän maaseudunvälillä taitaa olla valtava. Minulla itselläni ei tietenkään ole paljoa tilaisuutta matkustella siellä, eihän sinne oikein ole menemistä ellei ole erityistä asiaa, mutta kuulen tästä aina muilta esimerkkejä, jotka panevat miettimään ja kodinhoitajanikin kertoo. Niin eri todellisuudet täällä, vielä paljon enemmän kuin kuvittelinkaan. Juu, ei tämä hassumpi paikka ole - ihmiset ovat älyttömän ystävällisiä, hymyileviä ja myös kärsivällisiä höpsön ulkomaalaisen kanssa!

      Poista
  8. Muiden maiden kaupoista ,etenkin ruokakaupoista on aina niin mielenkiintoista lukea.Harmi että vihanneshyllyt olivat noin ankeat. Toivottavasti siellä kalatorilla on hyvät valikoimat,ja kuten sanoit niin merenrantakaupungissa sellaisen pitäisikin olla itseselvyys.Miten muuten vihannekset;ovatko torin vihannekset hyväkuntoisia? Asuin muutaman vuoden Venezuelassa,ja siellä ainakin jos osti kasviksia torilla niin niitä avatessa saattoi sisältä löytyä yllätyksiä;muistissa on munakoisosta löytynyt kamala mato ja miten heitin munakoison kirkuen jonnekin;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Torivihannesten laatu ja kunto vaihtelee, ja niitä hedelmiä/vihanneksia, joita en tunne, onkin vaikea ostaa, koska en osaa arvioida, miltä niiden pitäisi näyttää - ja myyjät eivät ikävä kyllä suinkaan myy ulkomaalaiselle vain parasta. Joskus vihannekset ovat myös selkeästi kärsineet siitä, että ne ovat liian lämpimässä, sillä torillahan on aina yhtä kuuma kuin ulkona vaikka suora auringonpaiste puuttuisi (ja torille tuloa voi edeltää pitkä ja kuuma kuljetusmatka). Niin mukavaa kuin olisikin ostaa torilta ja tukea paikallisia myyjiä, en aina voi tehdä sitä tai ostan sieltä vain osan, sillä supermarkettien pakatut hedelmät ja vihannekset ovat ikävä kyllä usein parempilaatuisia, etenkin Woolworthin - sen sijaan esimerkiksi Game-niminen supermarketti myy usein kakkosluokan vihanneksia ja hedelmiä, ja marketissa voi olla myös sisällä todellakuuma. Äskettäin eräästä Maputo Shoppingin kaupasta takavarikoitiin yli tonnin verran myytäväksi kelpaamatonta ruokaa! Kuulostaa hurjalta, mutta pitäisi kai olla iloinen, että jonkinlainen tarkastus tehtiin. Summa summarum: sekä toreilla että supermarketeissa pitää olla tarkkana, Woolworthissa laatuun voi yleensä luottaa. Samoin kalatorilla on helpointa asioida niin, että mukana on pätevä paikallinen ihminen. Muuten saa helposti ämpärin iäkkäimmät tai ainakin edellispäivän äyriäiset tuoreiden alle piilotettuina. Ikävä kyllä...

      Poista

Kiitos kommentistasi!