Ruokaostoksilla

Älä usko kaikkea, mitä netistä löytyy

Halusin keskiviikkoaamuna mennä Vosso-nimiseen ruokakauppaan kodin lähellä, onko sinne tullut lisää vadelmahilloa ja Nespresso-kahvikapseleita. Niitä ei viimeksi ollut.

Ensin piti tarkistaa netistä Vosson aukioloajat, sillä kello oli vähän.

Niitä ei löytynyt, mutta Google-haulla löytyi tämä allaoleva kuva.

Paitsi että tämä vihanneshylly ei ole Vossoa nähnytkään! Kun näin kuvan, purskahdin nauruun. Ei pidä uskoa kaikkea, mitä netistä löytyy.

Kas tässä on O Vosso Supermercadon tavanomainen vihanneshylly syyskuisena keskiviikkoaamuna.

Nahistuneet salaatit näyttivät yksinäisiltä.

Eikä niiden yläpuolellakaan ollut ruuhkaa.

Vossossa on hyvät puolensa, joihin "hevihylly" ei kuulu. Sieltä saa muun muassa Ipanema-varvastossuja, Nespressoa ainakin teoriassa ja muutakin suklaata kuin Cadburyä. Vihannekset saa saman kadun katumyyjiltä.

Vadelmahilloa ja kahvikapseleita ei näkynyt.

Koska kaksikin myyjää kulki kannoillani ja tuputti apuaan, kysyin, milloin Nespresso-kapseleita tulee. Tiesin jo ennalta, että kysyminen on turhaa. Myyjä ehdotti Nescafé-pikakahvia. Kapseleita tulee, kun tulee - on sinänsä jo ihmeellistä, että niitä ylipäänsä välillä saa.

Ostan usein Mosambikissa paahdettua malawilaista Café Sol -kahvia, jota saa monista paikoista. Mutta Nespressoja on kiva välillä käyttää, kun meillä kerran on niihin sopiva laite mukana.

Ostoslistallani oli myös paprikoita. Panin merkille, että ankealla vihanneshyllyllä lojui muutama muoviin pakattu paprika, joiden parasta ennen -tila oli selvästi ohitettu.

Tämä kaikki ei estänyt minua keräämästä kärryäni täyteen, sillä Vossosta saa muun muassa juustoa, ihan hyvää lihaa jopa lihatiskiltä (valikoima on suppea, mutta laatu ok) ja isoja swazimaalaisia kananmunia. Vakiopaikassani Woolworthissa ei viime aikoina ole ollut munia ollenkaan.

Söpö portugalilainen hammastahnapakkaus yllätti Vossossa.

Minua kiinnostaa, miten ruokaostokset hoituvat eri maissa. Ne ovat iso ja välttämätön osa arkea, Usein kieltämättä vähän pakkopullaakin. Siihen auttaa seura - olen ikävöinyt erästä ystävää, joka lähti Maputosta elokuussa. Hänellä oli usein tapana viestittää: "Kauppaan tänään kello 14?" Hän ehti asua täällä pitkään, joten sain häneltä myös useita hyviä vinkkejä.

Ostoksilla käynti muistuttaa keräilyä. Jotain sieltä, jotain tuolta ja jotain täältä. On varauduttava siihen, ettei sitä, mitä juuri nyt haluaa, ehkä ole missään. Kerran laukkasin ympäri Sparia etsien leikkeleitä, kuten kinkkua.

Niitä ei tainnut olla. Sillä reissulla löysin kuitenkin kahvikapseleita ja törmäsin kahvihyllyllä suomalaisnaiseen, joka oli etsimässä suodatinpusseja. Se on tuoteryhmä, jota jostain syystä ei Maputossa oikein myydä.

Aina en jaksa keräillä - jos ei kolmessa kaupassa ole hyvän näköistä jauhelihaa tai jauhelihaa lainkaan, en jaksa mennä siihen neljänteen, jossa sitä ehkä olisi pakastettuna. Teen jotain muuta. Täällä oppii improvisoimaan. Syömme todella usein pastaa ja pestoa purkista. Samoin noutopizzaa.

Kun tulin ulos Sparista, ovella kerättiin ruokalahjoituksia osattomille. Harmistuin, koska tavoistani poiketen olin ostanut vain kahvia ja suklaata, ja keräyksestä oli ilmoitettu sisäänkäynnillä. Unohdin keräyksen keskittyessäni luksuskahveihin. Minulle tuli hölmö olo. Ehkä turhaan, tiedän, mutta ihmismieli on mikä on. Lykkäsin kaikki suklaat kerääjille ja suhtauduin asiaan ylellisyysverona.

Sain vuosi sitten hyvän neuvon: kun näkee jotain, mitä ei tarvitse nyt, mutta ehkä myöhemmin, se kannattaa napata. Sitä ei luultavasti enää ole, kun palaat ostamaan. Neuvo on mainio. Vuosi sitten etsin turhaan kaikkialta tomusokeria johonkin leivonnaiseen. Nyt sitä on valmiina.

Luen reseptejä eri tavoin kuin ennen. En noudata niitä. Ostosten teko niiden mukaan on tuhoon tuomittu ajatus, etenkin kun modernien reseptien ostoslistat ovat tänne liian mutkikkaita. Luen reseptejä toisesta syystä eli saadakseni valmistus- ja yhdistelyideoita. Tarvitsisin reseptien sijaan "Mitä kaikkea voit tehdä tästä perusraaka-aineesta"-tyylisiä listoja. Pidän myös vanhoista, erittäin yksinkertaisista ruokaohjeista, joissa on lyhyet ainesosalistat.

Joskus saatan ostaa jotain vähän turhaa vain siksi, että se tuo vaihtelua. Vähän aikaa sitten näin pienessä Deli-kaupassa purkillisen nigellansiemeniä.

En tiedä, mitä nigellansiemenillä tehdään, mutta ostin ne siitä ilosta, että tarjolla oli tavallista kauniimpi maustepurkki. Keittiöhoukutuksia kun on tarjolla hyvin rajoitetusti, ostosten teko on välttämättömyyksien etsimistä.

Impulssiostos.

Mustat nigellansiemenet toivat mieleeni muurahaiset ja muut pikku ötökät, jotka pyrkivät sitkeästi kaappeihin.

Ötököitä kommentoi osuvasti hurmaava belgialainen Béa, joka on syntynyt Kongossa yli 60 vuotta sitten ja asunut suuren osan elämästään eri puolilla Afrikkaa:

"Välillä minusta tuntuu, että elämäni Afrikassa on ollut yhtä Tupperware-purkkia."

Béa halusi varmistaa, että ymmärrän siirtää houkuttelevat elintarvikkeet tiiviskantisiin muovipurkkeihin. Ja Béa, tietäisitpä, mutta tätä nykyä minustakin tuntuu, että elämäni on yhtä muovipurkkia. Somat peltirasiat eivät sulkeudu riittävän tiiviisti. Nigellansiemenissä on peltikansi, mutta ehkä kukaan ei halua ryömiä niiden sekaan.

Samassa Delissä näin joitakin viikkoja sitten ensimmäistä kertaa koko täälläoloaikanani pienen tölkin piimää. En voinut jättää sitä hyllyyn. Päiväyskin oli kohdallaan.

Kumosin lasillisen piimää, mutta sitten unohdin sen jääkaappiin. Kun ei ole vuoteen ostanut piimää, ei sittenkään muista sen olemassaoloa. Meillä on kaiken lisäksi kaksi isoa jääkaappia - se on kuuman ja kostean sään vuoksi tarpeellista, koska pidän jääkaapissa varsin monia sellaisia asioita, joille normaalisti riittäisi huoneenlämpö. Mutta kauempana olevaan jääkaappiin helposti myös unohtaa asioita.

Piimää afrikaansiksi!

Eilen yritin etsiskellä, muun muassa Vossosta, maustamatonta jogurttia, mutta sitä ei ollut yhdessäkään kolmesta vakiokaupastani (Vosson ja Woolworthin lisäksi käyn usein Shopritessa). Menin myös pieneen Deliin, mutta sielläkin oli tarjolla vain sokeroituja. Ostin sitten niitä, ihan vaim siksi, ettei vaivannäköni olisi ollut turhaa.

Viime vuonna en löytänyt pariin kuukauteen mistään kalapuikkoja. Kun niitä vihdoin löytyi, nuorempi poikani ei pariin viikkoon halunnut syödä käytännössä mitään muuta. Hän kaipasi Euroopasta niiden tuttuutta. Vähitellen ikävä hellitti.

Allaolevan pussin näin Game-supermarketissa, kun etsin kaurahiutaleita. Houkutteleeko mansikanmakuinen Corn Flakes -puuro? Tarjolla on myös pinkkejä muroja. Ostimme niitä kerran, poikien pyynnöstä, mutta ne olivat odotetusti niin karmean makuisia, että jäivät syömättä.

Terveysruokabuumia odotellessa.

Laihduttava saunapuku, "Sauna suit", Gamessa vei sanat suustani. Jätesäkiltähän tuo näyttää.

Saunapukupakkaus on reissussa rähjääntynyt.

Täällä ei kannata olla piinallisen tarkka siitä, mitä syö. Kannattaa olla helppo ruokailija, silloin elämä sekä kotikeittiössä että ravintolassa on keveämpää. Kasvissyöjänäkin pärjäisi mukavasti. Käytän kasviksia enemmän kuin ennen, samoin hyvin säilyviä papuja ja linssejä. Papaijat ja mangot ovat ihania silloin, kun on niiden aika on.

Vihanneksia on torilla ja katumyyjillä aina, ja kuivatut pavut, joita saa toreilta, ovat Mosambikin perusruokaa. Käyn itsekin  toreilla ihan vaihtelun vuoksi, mutta niissä laatu vaihtelee, sillä kuljetusolot ja säilytysajat ovat arvoitus. Woolworthin eteläafrikkalaiset valmissalaatit ovat keskimäärin virkeämpiä kuin torin kuumuudessa nahistuneet salaattivihannekset.

Vielä viime vuonna Maputossa toimi nuori amerikkalainen pariskunta, joka piti farmia ja toimitti hedelmiä ja vihanneksia kotiovelle. Monet pitivät tästä Savannah Greens -firmasta kovasti, minäkin, mutta toiminta Mosambikissa osoittautui muun muassa kuivuuden takia liian vaikeaksi, ja pariskunta pakkasi laukkunsa.

Harmi, mutta ymmärrän kyllä, miksi. Ei ollut varmasti helppoa myydä tuotteita, kun etukäteen ei aina tiennyt, mitä milläkin viikolla saa. Ja sää ja sähkökatkot eivät takuulla olleet pienyrittäjän ainoat haasteet täällä.

Tuoretta kalaa marketeissa ei ole, vaan kaukaa tuotuja pakastekaloja ja -äyriäisiä, joiden laatu vaihtelee. Paikallisen tuoreen kalan löytää kalatorilta, jossa ajattelin lähiaikoina käydä kodinhoitajani kanssa - Maputohan on merenrantakaupunki ja meren elävät ravintoloiden parhaimmistoa. Kerron kalatorista myöhemmin.

Afrikkalaista perusruokaa on kana. Mosambikilaiset kanat ovat laihempia kuin suomalaiset tehobroilerit.

Marketeissa myydään myös pakastettuja, esimerkiksi brasilialaisia kanoja. Tuntuisi hullulta ostaa täällä merten takaa rahdattua pakastekanaa. Yritän löytää paikallisia tai edes eteläafrikkalaisia kanoja. Mosambikilaisia tuotteita löytää myös puskaradion kautta. Kokonaisesta kanasta saa ihanan makuisen keiton, en kaipaa siihen rintafileitä.

Aiemmin ostin tuoretta lihaa lähinnä Woolworthista, mutta tuoretuotehyllyt ovat viime viikkoina ammottaneet tyhjinä. Ei valikoima ennenkään ollut valtava, mutta nyt se on entistä satunnaisempi. Ilmeisesti hankaluuksia rajalla - liha tuodaan Etelä-Afrikasta, ja tullimaksut ovat korkeat. Saattaa liittyä myös talouskriisiin.

Olen ottanut linjan, että ostan sitä, mitä on, ja yritän olla stressaamatta siitä, mitä en löydä. Kokkaan rennommin kuin ennen, luultavasti myös monotonisemmin. Meillä kuitenkin on rahaa ostaa ruokaa, sehän on tärkeintä. Erään kaupan ulkopuolella maleksii usein muutama keppikerjäläinen. Nykyään otan kaupasta välillä ylimääräisen leivän ja jätän jollekulle heistä ohimennessäni. Kun käymme Pizza Hutissa, otamme nykyään aina pizzan mukaan myös vartijalle.

Ulkomaalaiset ovat markettien perusasiakaskuntaa. Etenkin tiettyjen alueiden marketeissa näkee kodinhoitajia ja kuskeja listan ja käteisen kanssa suorittamassa työnantajan ostoksia. Moni myös sopii kodinhoitajan kanssa, että hän ostaa esimerkiksi hedelmät omilta katukauppiailtaan matkalla töihin. Hinta on silloin aivan toinen. Teen itsekin usein näin.

Afrikassa voi yhä kokea sellaista löytämisen iloa, joka vauraissa maissa on unohtunut. Vähän aikaa sitten löysin Sparista hiuslakkaa ja ilahduin niin, että olin vähällä lähettää tekstiviestin ystävälleni Marikalle. Hän juuri oli minulle vuosi sitten puhunut tästä löytämisen ilosta, esimerkkinään nimenomaan hiuslakka.

Olin kiertänyt kaupoissa etsimässä lakkaa, mutta monet hiuslakaksi luulemani pullot olivatkin muotovaahtoja. Niille on ilmeisesti enemmän kysyntää.

Näillä hyllyillä pitäisi olla lihaa, kinkkua, nakkeja, maitoa ja juustoa.

Löytämisen iloa koin viimeksi eilen.

Olin turhaan etsiskellyt supermarketeista hyttysmyrkkyä.

Jostain syystä sitä ei kuitenkaan ole viime aikoina näkynyt missään vakiopaikoissani.

Päätin kysyä apteekista, mutta ajauduinkin aasialaisten pitämään pikkukauppaan kodin lähellä. Siinä vaiheessa olin jo unohtanut hyttyset. Etsin suolaamattomia peruspähkinöitä.

Pikkukaupassa oli nyt vain suolapähkinöitä. Cashew- ja etenkin maapähkinöitä saa aina kadulta, ja ostankin niitä usein tukeakseni paikallisia, mutta välillä kaipaamme jotain muuta lajia kuin "kassuja".

Kaappasin hyllyltä pakkauksen pastaa, nestesaippuan ja tuoremehutölkin. Olin jo kassalla, kun näin silmänurkassani tutun logon: Peaceful Sleep! Hyttysmyrkky. Siinä se, mitä olin pari viikkoa turhaan etsinyt. Ihan vieressä omissa kortteleissa.

Löytämisen ilo!

Terkuin Lotta

Ps. Olisi mukava kuulla myös muiden ruokakauppakokemuksia omissa asuinmaissa! Jos joku tietää, mihin kaikkeen nigellansiemeniä voi ripotella, otan vinkkejä vastaan, vaikka ostinkin purkin  silmäniloksi.