Ruokaostoksilla 2: Kansantori Karl Marxin kadulla

Kerroin viime viikolla ruokakauppakokemuksiani ja sain mukavan paljon palautetta. Kiitos! Ruoka ja arkiset ostokset ovat asia, joka koskettaa jokaista. Elämäntilanteesta ja omista kiinnostuksen kohteista sitten riippuu, paljonko aikaa ja voimavaroja siihen haluaa käyttää. Itselläni tuntuu nykyisin olevan ruoka mielessä koko ajan.

Eilen Maputo tarjosi mukavan yllätyksen. Lähdin iltapäivällä ystävättäreni Tzitzin kanssa kasvitieteelliseen puutarhaan ostamaan lippuja Maputo a pé -kävelykierrokselle, joita Jane Flood joukkoineen järjestää.

Värikäs talo kasvitieteellisen puutarhan vieressä.

Kun vuosikausia hunningolla ollut kasvitieteellinen puutarha puolisen vuotta sitten avattiin siistittynä uudestaan yleisölle, Jane perusti sen nurkkaan infopisteen. Se on tervetullut apu turisteille, työmatkalaisille ja täällä asuville.

Tavallisena torstaina torilla oli rauhallinen tunnelma.

Tuli puhe ruuasta, ja kysyin, järjestäisikö Janen firma perehdytysillan mosambikilaiseen ruokaan, jos kiinnostuneita löytyy. Pitemmittä puheitta Jane tempaisi minut ja Tzitzin kävelylle naapurikorttelín paikallistorille "esiperehdytykseen".

Mercado do Povo eli kansan tori sijaitsee sopivasti Karl Marx -kadulla. Kävin siellä tyttäreni kanssa viime joulukuussa, mutta pintapuolisesti. Sillä kerralla tyttäreni söi kansantorin kuppilassa kuulemma yhden elämänsä parhaista ja edullisimmista liha-aterioista (antilooppia).

Itse en silloin jäänyt syömään, mutta nyt päätin palata torille lähiaikoina kokeilemaan. Tämä keskustatori on aito paikallistori, jossa paikalliset tekevät kauppaa ja elävät kanat (200 meticalia kappale) odottelevat ostajia häkeissään. Siitä kana takapihallenne, lohkaisi Jane.

Olin juuri sunnuntaikävelyllä huvikseni kuvannut kanan, tiput ja kukon yhden lähitalon takapihalla. Meidän lähikortteleissamme on armeijan henkilöstön käytössä olevia vanhoja siirtomaa-ajan taloja, jotka ovat huonossa kunnossa, mutta rähjäisinäkin kauniita.

Niiden (usein hyvin roskaisilla) pihoilla kaakattavat kanat.

Kukko vahtii tiluksiaan.

Erotatko sunnuntaikävelijöiden varjojen vierestä tiput?

Jane maistatti meillä mosambikilaisruokia. Mercado do Povon myyjän valmistamissa kupposissa oli ainakin bataatinlehtimössöä, papumössöä ja kahta muuta vihreää pöperöä, joista en oikein saanut selvää, mitä ne olivat. Toinen maistui varsin kitkerältä eikä kuulemma ole kaikkien paikallistenkaan mieleen.

Papuja ja vihanneksia kulhoissa kansantorilla.

Ulkoisesti se toi mieleen lähinnä meille tutun rucolan. Toinen mössö muistutti hieman ylisuolattua, huonosti maustettua pinaattia. Se ei ollut pahaa, mutta ei suurta herkkuakaan.

Pavut ja bataatinlehtipöperö maistuivat meille parhaiten.

Näistä lehdistä (mitä ne ovat?) syntyi kitkerää mössöä.

Tiskiä hallinnoiva rouva kattoi vihannesruokien kaveriksi lautasellisen veteen keitettyä maissipuuroa, ximaa. Monien ihmisten ruokavalio koostuu vitivalkoisesta ximasta ja halvimmista juureksista tai niiden lehdistä, kuten juuri bataatinlehdistä, ja valkoisesta leivästä.

Syökää, syökää! kävi kehotus.

Kastikkeisiin käytetään esimerkiksi ravintoarvoja parantavaa, maapähkinöistä jauhettua jauhoa (sekin on ilman koneita hidas prosessi) ja kookosmaitoa, jonka jokainen valmistaa kookospähkinästä itse.

Vain ulkomaalaiset ostavat valmista kookosmaitoa. Ruuan valmistus perinteisin menetelmin vie monien naisten ajasta suuren osan.

Ostin allaolevan kookospusertimen koristeeksi keittiöön.

Koristeellinen, arkinen kookospuserrin.

Kookospähkinän alkukäsittelyyn tarkoitettu jakkarakin oli tarjolla, mutta sen ostan myöhemmin. Se voisi toimia keittiössä myös tavallisena porrasaskelmana. Meillä pitkään palvellut Ikean keittiöporras on muutoissa jäänyt omille teilleen.

Kunhan vielä hankin tuon jakkaran, kodinhoitaja Ana voi pitää demonstraation kookosmaidon valmistuksesta. Hän bongasi ostokseni tänä aamuna välittömästi.

Onkohan joku teistä lukijoista valmistanut kookosmaitoa alusta asti?

Paluumatkalla kasvitieteellisestä puistosta huomasin vielä kivan ja siistin lihakaupan, josta sai myös vihanneksia. Ostin ensimmäistä kertaa viikkokausiin jauhelihaa.

Joulukinkku Maputon malliin täältä!

Sisälle päästyäni muistin, että mainion Mosambik-aiheisen Piri Piri -keittokirjan kirjoittanut Elina Penttinen ja Pauliina Mulhovo ja toivat meille juuri tästä lihakaupasta viime jouluna joulukinkun, ja täytyy sanoa, että se oli maistuvimpia koskaan syömiäni kinkkuja (ja myös tähän asti ainoa 40 asteen lämmössä syömäni kinkku). Niin, Maputo yllättää monella tapaa.

Kunnia tästä kuuluu epäilemättä myös Elinan ja Pauliinan loistaville kokkihyppysille (kiitos!). Meidän ei tarvinnut kuin nostaa herkku tarjolle. Nyt tiedän minäkin, mistä varaan kinkun joulukuussa. Loppu onkin sitten ihan omissa hyppysissäni.

Terkuin Lotta