sunnuntai 10. huhtikuuta 2016

Rikkalapio ja torakka, tunteiden tulkit

Lapiollinen kaipuuta?



Kaipaan Suomesta ennen kaikkea ihmisiä - perhettä, sukua ja ystäviä - sekä heidän lisäkseen kirjastolaitosta ja kirjakauppoja. Suomenkielinen kirja on ylellisyyttä, ja onneksi sain sellaisen viimeksi tällä viikolla, kiitos kuriiripostin ja ajattelevaisen Reija-ystäväni. Kiitos hänelle näin bloginkin kautta! (E-kirjoja ostan vain harkiten, koska tapaan kierrättää useimmat lukemani kirjat eteenpäin.)

Tällä hetkellä kaipaan siis enemmän aineettomia asioita ja ihmisiä kuin materiaa, ja vaikka suomalainen ruokakin on hyvää, se maistuu minusta parhaalta omassa ympäristössään, Suomessa - en erityisemmin haikaile sen perään täällä ollessani.

Selviämme kyllä näillä pöperöillä, ja pääsen mansikoiden, muikkujen ja uusien perunoiden pariin ennen pitkää. Poikkeus vahvistaa säännön. Välillä olisi kiva voida ostaa edullista ja laadukasta (kirjo)lohta jokapäiväistä ruuanlaittoa helpottamaan tai edes vaihtelun vuoksi. Ja pojat joisivat kyllä mielellään enemmänkin tuoretta maitoa.

Perhonen kävi tervehtimässä.


Mutta sitten on selittämättömiä hetkiä, jolloin omien juurien ikävä tiivistyy johonkin yllättävään ja arkipäiväiseen tapaan tai esineeseen.

Esineeseen, joka on itsestäänselvyys silloin, kun sen olemassaoloa ei tarvitse ajatella. Vai voisitko kuvitella itkeväsi Sini-rikkasetin takia? Aivan, en minäkään. Mutta kuinkas kävikään.

Taistelimme edellisviikon maanantaina nopsajalkaisen torakan kanssa huonolla kiinalaisvalmisteisella rikkalapiolla ja -harjalla (Maputossa myydään paljon laatuunsa nähden kallista tavaraa). Nujakan seurauksena hatara tekele hajosi. Harja katkesi ja lapio menetti osan muovipäällysteestään.

Torakka selvisi yhteenotosta elävänä! Sitkeä ötökkä päihitti surkean, heppoisesti kootun rikkalapion!

Otsalleni kihosi tuskanhiki, kun ajattelin, että minun täytyy jälleen lähteä kiertämään Maputon kauppoja tällaisen umpitylsän tavaran perässä.

Rikki mennytkin laitos oli vaatinut etsintää ja löytyi lopulta sattumalta - kun olin jo menettänyt toivoni - aasialaisten pitämästä minimarketista, johon olin poikennut ostamaan juotavaa. Bongasimme rikkalapion pienen myymälän pimeällä peräseinällä, ja siitä se lähti limutölkkien kaverina kanssamme kotiin.

Tuona maanantaiaamuna minun oli yhtäkkiä pohjattoman ikävä suomalaisia, Viikin Prismasta ostettuja rikkalapioitani. Olisin antanut mitä tahansa, jos olisin saanut ne keittiön nurkkaan (tai edes toisen).

Taisin saada aiheesta aikaan riidanpoikasenkin. Miten rikkalapiot eivät kulkeutuneet muuttokuormassa tänne, vaan Suomeen, jossa niitä saa kaupoista muutenkin - ja ne olisivat kyllä pärjänneet torakalle! Takuulla olisivat! Torakka olisi kuollut ja harja elossa, eikä toisin päin!


Pidän torakoista enemmän hengettominä.

Taustaksi täytyy sanoa, että mielestäni niin käteviä pitkävartisia rikkalapio-harjasettejä on ihmeen vaikea löytää Suomen ulkopuolelta. Tämä on jo kolmas maa, jossa etsin niitä kissojen ja koirien kanssa. Pitkävartisia lattiaharjoja toki löytyy vaikka millä mitalla, mutta roskat pitäisi sitten kerätä kyykistellen minikokoiseen lapioon. Isolla harjalla se käy todella kömpelösti. En ymmärrä, mikä järki tähän kätkeytyy.

Rikkalapioraivarini aikana tunsin itseni tietysti myös hiukan naurettavaksi. Olin sekä kiukkuinen että nolo, harmitti ja hymyilytti, ja sekin harmitti, että hymyilytti (ja toisin päin, mutta sitähän ei voinut näyttää, kun hyvä raivari olisi mennyt hukkaan). Ja kuka edes tietää, missä ne suomalaisetkaan rikkalapiosetit nykyään valmistetaan - minkä perään edes haikailin?

No, ryhdistäydyin pian ja keskityin olennaiseen eli torakkamyrkytykseen. En kiusannut itseäni lähtemällä ostoksille: käytämme sitä samaa rikkalapiosettiä yhä. Kyllä se palvelee, kun on helläkätinen, teippikin auttaa, ja eihän vehje hivellyt silmää ehjänäkään. Mikäs hätä tässä.

Suomalaiset rikkalapiot eivät katoa tästä maailmasta, vaikka minä en vähään aikaan heiluisi niiden varressa.


Toinenkin taintunut torakka.
Olisi mukava kuulla, millaisia tarinoita muilta ulkosuomalaisilta löytyy. Oletteko huomanneet kaipaavanne yllättäviä asioita, hetkellisesti tai pidempään?

Entä oletteko huomanneet, että joihinkin kotimaan/edellisen asuinmaan asioihin tai tavaroihin tiivistyy kummallisen paljon tunteita, jopa absurdiutta hipoen, siihen nähden miten arkipäiväisistä asioista on kyse?

Itse en olisi voinut kuvitella, että pidättelen kyyneliä rikkalapion takia. (Monen muun asian takia kyllä, ja niin on käynytkin, eli rikkalapio vain liittyy pitkään jatkumoon.)

Ehkä kyynelissä oli myös muuta kaipuuta. Rikkalapio, torakka ja maanantaiaamu pienen pääsiäislomamatkan jälkeen vain tarjosivat sopivan kanavan pieneen purkaukseen.

terkuin Lotta





27 kommenttia:

  1. Kyllä torakka ja rikkalapiokin olisivat ihan mielenkiintoisia kuvan aiheita - vaikka (elävästä) torakasta on vaikeahko saada hyvää kuvaa. Meilläkin nämä kaksi asiaa liittyivät toisiinsa yhden pitkän loman jälkeen kun palasimme kotiin ja alakerrassa oli ollut joku torakka-aalto - lattialla oli kymmeniä kuolleita torakoita (lähtiessä jätetyt myrkyt olivat toimineet), ja lakaisun jälkeen otin torakanraatojen täyttämästä rikkalapiosta kuvan (paikallista miestä tämä huvitti). Meillä muuten on siis käytössä juuri tuo hankala yhdistelmä pitkävartisesta harjasta ja tynkävartisesta pienestä rikkalapiosta, vaikka kaiken lisäksi ihan tuossa lähikaupassani myydään niitä pitkävartisiakin settejä! Näin luodaan blogeja lukemalla tarpeita, koska taidanpa jo tällä alkavalla viikolla käydä ostamassa sellaisen! Niin, ja minä olen kaivannut täällä (E-Amerikka) tiskiharjoja joita tuon muutaman mukanani aina Suomessa käydessäni. Paikalliset käyttävät pesusieniä - ihan ok joidenkin astioiden pesuun, mutta ei sentään mielestäni korvaa kunnon tiskiharjaa.
    T. Mirri

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrän hyvin, että meidän intomme kuvailla joitakin asioita saa paikallisissa konkareissa ihmetystä aikaan, olen itsekin huomannut välillä saman, onneksi ulkomaalaisella on lupa käyttäytyä välillä vähän kummallisesti! Minulla oli torakastakin kuva, mutta koneet hidastelivat :-) Tiskiharjoja, hyvänen aika, niitä muuten suomalaiset kaipailivat myös Saksassa asuessani. Ilmeisesti ainakaan vaihtopäisiä (olisiko nekin Sini-tuotteen??) tiskiharjoja ei saa muualta. Kumma juttu ettei suomalaisia siivousvälineitä ole älyty tuotteistaa maailmalle... Saksassakin käytetään paljon pesusieniä tiskaamiseen, samoin täällä, ja itsekin olen suurelta osin jo siirtynyt pesusieniin, pakko myöntää, vaikka aluksi nikottelinkin. tällä hetkellä käytän ehkä puolet ja puolet molempia!

      Poista
  2. Voi, musta on ihan ymmärrettävää että saattaa ajautua tilanteeseen, jossa huomaa pidättelevänsä kyyneleitä esimerkiksi rikkalapion takia :) Suomesta kaipaan eniten ihmisiä. Belgiasta ehkä tällä hetkellä muitakin asioita ja paikkoja ja tunnelmia. Rikkalapioonkin verrattavaa ehkä jossain määrin oli se, että sain nostalgiakohtauksen konttiin pakkaamistani belgialaisista vauvanruokapurkeista, kun ne näyttivät niin tutuilta ja turvallisilta verrattuna täkäläisiin satunnaisiin purkkeihin. Sitten yleisesti kaipaan sitä, että voisi liikkua vapaammin ja ylipäätään tietäisi minne mennä ja rikkalapiosta puheen ollen sitä ettei olisi joka paikkaan tunkeutuvaa pölyä kirjaimellisesti kurkkuaan myöten täynnä kun vähän vain pistäytyykin ulos. Minigrip-pusseja tapaan muuten tuoda Suomesta siinä missä tiskiharjojakin satunnaisesti. Ai niin ja lasten hammastahnaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Ansku! Nuo vauvanruokapurkit Ovat ehdottomasti ymmärrettäviä kyynelehtimisen kohteita ja rinnastuvat ilman muuta rikkalapioon. Vauvan- ja lastentarvikkeisiin liittyy vielä enemmän itkuarvoa, itsekin olen saanut jos jonkinlaisia kohtauksia juuri niistä. Minigrip-pusseista tuli mieleen että tänne tilaillaan mm. leivinpaperia - sitä on jostain syystä vaikea löytää, se ei kuulu Maputon "ulkomaalaismarkettienkaan" vakiovalikoimiin. Voipaperia on, ja foliota, mutta leivinpaperia ei. Joskus voi jossain olla pari pakkausta, jotka häviävät pian. En ymmmärrä miksi! Lasten kanssa on muuten sekin, että jos he Ovat tottuneet tiettyyn makuun (vaikka hammastahnassa), voi olla vaikea vaihtaa, ja sitten tosiaan päätyy tuomaan sopivaa tahnaa kaukaa. Ettei ihan kaikessa tarvitse yrittää totutella uuteen, sekin käy työstä!

      Poista
    2. Itse olen viime aikoina itkeskellyt kodinkoneiden ja kovan veden kanssa sekä digi-tv:n - joka joka maassa noudattaa eri (päällekäisyys)politiikkaa. Pitäisi varmaan ostaa oikea digi-tv ja opiskella veden pehmennys paremmin. Joskus sitä vain kaipaa kotiin, hetkeksi, että sais huoahtaa ja sitten jaksais taas jatkaa.

      Poista
    3. Nimenomaan. Ja kaikki nuo ovat niin raivostuttavia asioita. Ja aika monen asian hoito on työläämpää ulkomailla kun ei tiedä mistä aloittaa ja miten puhua, joten pienidtäkin ongelmista tulee isoja. Me oltiin rikkalapioaanuna juuri tultu lomalta engl.kielusestä maasta jossa nautin helposta asioinnista. Ehkä siksikin tunteet oli pinnassa, ajattelin, ettå taad täytyy lähteä sähläämään portugaliksi, ja mitä ihmettå rikkalapiokaan on sillä kielellä :-)

      Poista
    4. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    5. Oi niinpä... Jokunen aika sitten matkalla lomalta Iso-Britanniasta Sudaniin itkin niinkin juhlallisessa paikassa kuin Dohan lentokentän ykkösluokan loungessa koska sieltä ei löytynyt mitään muuta minulle ja tytöilleni sopivaa syötävää kuin vihreää salaattia ja lämmitettyjä vihanneksia. Oikeasti itkin kuitenkin ennen kaikkea sitä, että oli ikävä rakkaiden läheisten luo, ja harmitti jättää taakse helpommat englanninkieliset olosuhteet ja gluteenittomat ruuat ja olla taas kerran matkalla näihin haastavampiin oloihin.

      Siirtymät ovat vaikeita ja siksi välillä ihmettelen ovatko pakolliset R&R-lepolomat oikeasti hyväksi vai pahaksi!

      Poista
    6. Täytyy nyt vielä korostaa, että työnantaja ei suinkaan lennätä meitä ykkösluokassa vaan on turhan pitkä juttu se miten loungeen päädyimme. Voin vain kuvitella minkälaiselta hemmotellulta prinsessalta siellä vaikutin puhjetessani itkuun niissä hulppeissa olosuhteissa...!

      Poista
    7. Mun kommentti tuli näköjään kommentiksi jonkun toisen kommenttiin, joskus voisi skrollailla ylös, alas vähän enemmän. Mulle asioidenhoito on täällä Briteissäkin ihan tarpeeksi hankalaa. Ei nyt tietty kaikki, mutta jotkut asiat. Nyt tarvisi ostaa kakkuvuokaan sellaiset ylimääräiset reunat (jotta saan täytettyä sen korkeaksi), eikä hajuakaan millä nimellä niitä voisi alkaa etsiä :) varsinkaan jos joutuu asioimaan alkuasukkaan kanssa!

      Poista
  3. Täältä löytyy onneksi leivinpaperia mutta Belizeen jouduin tuomaan sitä mukana Suomesta. Leivinpaperin loppuminen ärsytti aina suunnattomasti koska leipomisesta ja ruuanlaitosta ylipäänsä tuli heti paljon hankalampaa! Käytän leivinpaperia melkein päivittäin.

    Vuosien varrella olen ehtinyt ihan itkuun asti ikävöidä Suomesta vaikka mitä. Ihmisiä tietysti ennen kaikkea. Tällä hetkellä usein myös arjen helppoutta ja ymmärrettävyyttä. Ainakin viikottain ikävöin sikäläisten ruokakauppojen gluteenittomia valikoimia - kun viikonloppuna tein gluteenittomia hampurilaissämpylöitä alusta asti itse mietin kuinka mielettömän paljon helpompaa elämä olisi jos sämpyt voisi ostaa valmiina kaupasta! Tai jopa mennä syömään ravintolaan... Tätä nykyä täällä ei ole oikein mitään sellaista paikkaa missä voisimme käydä ulkona syömässä.

    Hyvälaatuista koiranruokaa ikävöin samoin lähes päivittäin kun valmistan kiireessä muun ruuanlaiton ohessa koirien ruoka-annoksia. Koiranherkkuja on samoin ikävä.

    Nykyään alan kuitenkin olla täällä enemmän kotonani ja siksi tunnen hallitsevani itseni paremmin, enkä enää jatkuvasti kuohahtele samalla tapaa kuin ensimmäisenä vuonna. Enemmän vain hiljaa itsekseni änisen :)

    VastaaPoista
  4. Tuli mieleen Kata, että oletko törmännyt cloud bread -reseptiin? Kananmunia, tuorejuustoa ja jotain nostatusainetta yhdessä, olen ajatellut testata kun olen kuullut että se on helppo ja nopea esim just hamapurilaissämpylöiksi, aika karppausruokaa, mutta kehuvat makua ja helppoutta. Tosin en tiiä löytyykö sieltä tuorejuustoa helposti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oon tosta kuullut mutta unohtanut koittaa! Vaan eipä täällä ihan helposti aina tosiaan löydy tuorejuustoakaan... Ihan hyvät sämpyt tein viikonloppuna ja vahingossa tein vielä liikaakin niin, että on ollut muutamaksi aamuksi nyt leipää. Huomiseksi ei tosin enää :(

      Poista
  5. Hehei, huomasin Lotta just sun kommentin mun blogissa yhdesssä reseptipostauksessa.

    Leivinpaperi on kyllä kumma juttu. Se on mun mielestä ihan ehdoton juttu keittiössä. Minä pakkasin sitä konttiin mukaan monta pakettia, vielä ovat riittäneet. Täällä en ole edes katsonut kaupasta löytyisikö sitä. Keniassa sitä oli kanssa aina välillä ja välillä ei.

    Minä kaipaaan pyykinpesuaineita. Vaikka täällä on samoja merkkejä niin silti tuntuu ettei tahrat lähde vaikka mitä tököttiä laittaisi. Tai sitten se on vesi, joka vaikeuttaa. Meillä on muuten ihan uusi pesukone ja silti siinä on lämpötilavaihtoehtoina vaan kylmä, lämmin ja kuuma.

    Kaipaan myös toimivaa puhelinverkkoa.

    Muistan myös että Mombasassa ei millään löydetty kunnon rikkalapiosettiä, ei millään ja muistaakseni se itse lomalla tuotiin Suomesta sinne. Olemme myös vakuuttuneita siitä, että halpatuotantolinjoilla on vielä oma linjansa sille maanosalle, niin uskomattoman huonolaatuista kiinalaista tavaraa siellä tuli vastaan, että järki aina lähti. Parempaa ei löytynyt vaikka kuinka etsi.

    Panamassa ei paljon löydy just samaa ruokaa taikka tavaraa kuin Suomessa, mutta tällä kertaa kun mukaan lähti lähes koko aineellinen elämä Suomesta, en niin ole kaivannut mitään sen kummempaa paitsi tiettyjä ruokia. Fazerin sininen on parasta suklaata, lohta ikävöin myös, ruisleipää ja suomalaista sinappia. Niin ja vaatteita. Pojat kulkevat suht pienissä vaatteissa, koska en vain ole löytänyt uusia ja isompia tilalle. Kaikissa on mukana polyesteria, mikä tekee kuumuudesta vielä tukalampaa. Shortseja on myös hankala löytää. Vaikka täällä on ihan mahdottomasti kauppoja ja valinnanvaraa niin vaateostosten teko on vaikeaa. Minun maaninen käytös ensi kesänä henkkamaukassa on takuuvarma.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ostin juuri kaupasta kestokassin jonka kahva hajosi jo ennen kuin sain kestokassin kaupasta kotiin! Tuli mieleen vain tuosta, kun kommentoit, että tälle maanosalle on Oma linjansa, jossa ei tarvitse yrittääkään tehdä hyvää jälkeä.

      Poista
    2. Helpottavaa kuulla, että en ole ainoa, joka on kanniskellut rikkalapiosettiä matkalaukussa ja kaipaillut sitä silloin, kun sitä ei ole. Mutta hyvillä arjen käyttöesineillä on valtavasti väliä, ja se huono laatu oikeasti hankaloittaa elämää, puhumattakaan siitä että esineitä ei edes löydä!

      Poista
  6. Heippa täältä naapurimaasta, jossa on kulunut jo 5 vuotta, enkä vieläkään halua pois.

    Ylivoimaisesti eniten kaipaan ilmaista kirjastoa ja suomenkielisiä kirjoja. Rakastan englantia ja shonan oppimista, mutta omat rauhalliset iltahetkeni haluaisin pyhittää suomenkielisille kirjoille.

    Tulen myöhemmin lukemaan blogia lisää. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, kiitos! Juu, ne suomenkieliset kirjat ja kirjasto, ne Ovat tosiaan Usein mielessä.

      Poista
  7. Tata Mosambikin menoa on sitten mukava lukea, kun tuo Afrikan mantere on mulle viela ihan tuntematonta seutua, mutta kovasti kiinnostaisi. Vastauksena kysymykseen, melkeinpa ainoa kaytannon asia mita Suomesta kaipasin oli tiskikaappi - on se niin paljon katevampaa latoa astiat tiskauksen jalkeen suoraan kaappiin sen sijaan, etta ne pitaa mahduttaa pieneen muoviseen telineeseen ja sen jalkeen kaappiin... tiskiharjan puutteeseen kylla totuin ja nykyaan tykkaan kayttaa sienta enemman. Ai niin ja ilmainen kirjasto taynna suomenkielisia kirjoja, voi sita kylla kaipaan edelleen, jos vaan satun muistamaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosiaan, se kuivausteline. Minulla on jo useampi lasi ja muki jalautanen hajonnut, kun teline on kuitenkin aika pieni, ja sitten tulee kiusaus tunkea se liian täyteen - ei muka malttaisi kuivailla astioita ja siirtää niitä kaappiin siinä välissä.

      Poista
    2. Minäkin olen ilmeisesti sen verran jo ulkosuomalaistunut, että en enää kaipaile tiskiharjoja, vaan huomaan itsekin tarttuvani useammin sieneen. Se oli tapana jo Saksassa. Sieni on minusta nykyisin jopa helpompi.

      Poista
  8. Heippa! Satunnainen lukija täällä kysyy suomenkielisiin kirjoihin liittyen, että tiesitkö, että myös e-kirjoja voi lainata ainakin Tampereen seudun verkkokirjastosta? Toki valikoima ei ole kovin laaja, ja siihen tarvitaan jonkun ko kirjaston asiakkaan kirjastokortin numero, mutta minut yllätti että tuokin on mahdollista. Paljon vilkutuksia ja voimia teille muillamailla asujille, nostan hattua!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei! Minulla ei ole kuin pk-seudun kirjastojen kortti, ja missähän sekin juuri nyt majailee - ei mitään käsitystä -, mutta jos se löytyy, pitääpä tutkia asiaa! Kiitos vinkistä!

      Poista
  9. Vielä yksi kommentti vähän varsinaisen asian vierestä: en tiedä oletko haasteihmisiä, mutta blogissani on sulle haaste jos onnen miettiminen kiinnostaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ah, vastasin jo tähän kommenttiisi, mutta kone heitti vastaukseni ihan muualle ja sitten se ei siirtynytkän tähän. Kiitos siis, käyn katsomassa saman tien!

      Poista
  10. Hei,

    kahdeksan vuoden ulkosuomalaisuuden jälkeen sain juuri tällä viikolla Luxemburgiin uuden Sini-rikkasetin vanhan jo "melko" käytetyn tilalle, ah onnea! Ensimmäisen tajusin ottaa muuttokuormaan mukaan (ihan uudenkarhean) kun olin kysellyt vinkkejä ulkomailla asuvalta kaverilta siihen, mitä Suomesta pitäisi ottaa mukaan. Rikkasettien arvostaminen on siis laajemmalle levinnyt ilmiö :) Muuten en juuri enää kaipaa mitään Suomesta, kunnon kirjasto tuntuu jo niin kaukaiselta ilmiöltä, ettei sitä osaa ikävöidä ja vessan käsisuihkukaan ei enää tunnu tarpeelliselta. Se kyllä edelleen risoo, että vessojen (yleisten ja yksityisten) hanoista tulee lähes järjestään vain kylmää vettä (kylppärit ovat sitten erikseen). Kukapa haluaisikaan pestä (tai haluaisi lastensa pesevän) käsiään lämpimällä vedellä vessakäynnin jälkeen...

    Anteeksi, tarkemmin ajatellen kaipaan sittenkin. Ilmanvaihtoa! Ainoat vaihtoehdot siihen ovat tuulettaminen ikkunoita avaamalla tai koneellinen ilmanvaihto, joka on tosi harvinainen. Tämän kyllä huomaa varsinkin aamulla makuuhuoneissa - asialle täytynee tehdä jotain, ennen kuin meillä on kaksi murrosikäistä poikaa...

    Maria

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei! Kiitos kommentista - onpa kiva kuulla. Kannattaa näköjään avautua, sillä nyt en enää lainkaan koe, että olisin jokin outo tapaus, joka kaipailee Suomesta kunnollisia rikkasettejä. Nyt ihmettelen vain, missä viipyy Sini-tuotteen maailmanvalloitus. Kai muutkin niitä tuotteita osaisivat arvostaa, jos me rahtaamme niitä matkalaukuissa ja saamme riidan aikaan siitä, että joku asioista vähemmän perillä oleva perheenjäsen on huolimattomasti pakannut ne eri osoitteeseen? Minä olen muuten aina ulkomailla tykännyt siitä,m että kylpyhuoneissa ja vessoissa on ikkunat. Jossain vaiheessa tajusin, että nehän ovat myös ainoa ilmanvaihtokanava, mutta oikeastaan hyvä niin. Tuuletus on tosiaan vallitseva tapa. Täällä se ei tosin ole aina niin yksinkertaista, kun pitää muistaa varoa hyttysiä ja verkoissa voi olla pieniä reikiä, joista ötököiden on helppo tulla sisään. Aina pitäisi muistaa sulkea ikkunat ajoissa ja yrittää tukkia verkkojen reiät. Hyvä kun mainitsit tuon käsisuihkun - hassua kyllä huomaan että olin jo unohtanut sellaisen suomalaisen keksinnön olemassaolon. Mainio keksintöhän se on. Täällä on joka vessassa sen kansainvälinen versio eli bidee, joka on mainio myös pölyisten jalkojen pesuun, kun tulee kaupungilta.

      Poista

Kiitos kommentistasi!