maanantai 26. lokakuuta 2015

Road trip naapuriin

Häivähdys Neuvostoliitto-oloa (ja pari leijonaa)


Perheen ammattidiplomaatille koulun syyslomaviikko lokakuun puolivälissä oli työntäyteinen. Ilahduin valtavasti, kun Maputossa pitkään asunut suomalaisnainen kysyi, lähtisimmekö hänen seurakseen lyhyelle reissulle Etelä-Afrikkaan, Krugerin kansallispuistoon.


Nämä Krugerin kissat eivät pahemmin piitanneet yleisöstä.
Tiesiköhän Kirsi, että pelasti viikkomme? Suurkiitos siitä. Tällä talonvahdilla oli jo melko mökkihöperö olo vesi- ja sähkökatkosten ja muiden huolten jälkeen (luovuin taannoin kodinhoitajastamme, en siksi, että hänessä olisi ollut jotain vikaa - päinvastoin -, vaan siksi, että kodin jakaminen päivittäin kahdeksan tunnin ajan toisen kanssa tuntui liian oudolta. Meillä ei myöskään ollut hänelle tarpeeksi töitä). Mutta ratkaisu oli vaikea.

Maputosta on vain 119 kilometriä lähimmälle Etelä-Afrikan raja-asemalle. Kun siitä mennä posottaa yli näytettyään ensin kiltisti paperinsa ja passinsa Mosambikin puolella rajaa, sitten toistamiseen Etelä-Afrikan maaperällä, on jo melkein Krugerin sisääntuloportilla. 

Reissun vaatima paperisotakin oli jo puoliksi voitettu, sillä teimme elokuussa yhden yön pikamatkan Krugeriin Marloth Parkiin, Maqueda Lodgeen (hyvä kohde esimerkiksi häämatkalaisille tai muun merkkipäivän viettäjille).

Aikuisille riittää passi ja viisumi, jolla Mosambikiin pääsee takaisin, mutta alaikäinen tarvitsee syntymätodistuksen (siinäkin tapauksessa, että molemmat vanhemmat ovat mukana) ja, jos hän matkustaa vain isän tai äidin seurassa, toisen vanhemman suostumuksen matkaan. Vielä tarvitaan . poissaolevan huoltajan passin virallinen kopio. Meidän ei tarvinnut hankkia kuin nämä kaksi lisädokumenttia kummallekin pojalle. Paperit ja passit näytetään kahteen kertaan, ensin Mosambikin puolella rajaa, sitten parinsadan metrin päässä Etelä-Afrikan puolella. Joskus jonoissa voi vierähtää pitkäkin tovi.

Majapaikkamme.
Kun pääsimme ruokakauppaan Etelä-Afrikan puolella Komatipoortin kylässä, joka on siltä suunnalta Krugeriin tulijoiden ensimmäinen etappi, käsitin olleeni aika pitkään Maputossa.

Tuijotin hyllyjä suu auki kuin neuvostoliittolainen loikkari. Näin paljon hedelmiä, marjojakin - en ollut nähnyt mustikoita heinäkuun jälkeen. Pieniä Babybel-juustoja, muista puhumattakaan! Ihmeellisiä sinisiä muroja! Lehtiä ja kirjoja! Dvd-elokuvia, laillisia ja toimivia - me emme täällä ole nähneet kuin niitä piraattikopioita, joiden laatu on aina yllätys. Ja mikä mahtavinta, tuoremaitoa!

Muumit afrikaansiksi.
Luitte oikein, maitoa. Etsittyäni elokuussa turhaan tuoremaitoa Maputosta olin jo unohtanut koko juoman olemassaolon, mutta matkaseuralaiseni arvasi sanomattakin, millaisia Komatipoortin hienouksia ehkä osaisimme arvostaa. "Nyt kannattaa ostaa tuoremaitoa. Sitä ei saa Maputosta." Tell me about it! Pojat eivät pidä säilyvän maidon mausta Suomessakaan.

Hulluinta on, että Komatipoort on oikeasti todella pieni paikkakunta, ei mikään shoppailuparatiisi. Minulle se kuitenkin riitti, kuola valui suupielistä.

Onhan Maputossa kauppoja, viime vuosiin verrattuna paljonkin. Mutta kaikkea ei tänne asti tuoda, ja joskus hyllyt ovat tyhjät. On vain opittava, mikä on minkäkin liikkeen valtti. Yhdestä liikkeestä saa pestoa, toinen myy kissanhiekkaa, kolmannessa on hyvä valikoima liha- ja kalapakasteita ja neljännestä löytää kuplavettä isossa pullossa.

Kaikkeen tähän tietysti tottuu nopeasti.

(Joskus tapahtuu riemastuttavia yllätyksiä. Kuten ystäväni Marika sanoo, Maputossa voi vielä kokea aitoa löytämisen iloa. Olin etsinyt pitkävartista rikkalapio-harjasettiä kaikkialta, tuloksetta. Myynnissä oli vain harjoja tai pieniä rikkalapioita. Kaipasin kipeästi muuttokuormasta jäänyttä Sini-rikkalapiota. Kun olin erään kahvilan viereisessä minipuodissa ostamassa juotavaa, huomasin hämärässä peränurkassa etsimäni kaltaisen lapio-harjasetin. Piti ihan kysyä, oliko se putiikin omaa siivousvälineistöä - niitä kun oli vain yksi. Sain ostaa sen. Poistuin ilahtuneena juomatölkit ja harjasetti kainalossani.)

Etelä-Afrikan hintatasokin on kukkaroystävällinen. Maputossa kova tuontivero ja pitkät kuljetusmatkat sekä se, että oikeastaan melkein kaikki tuodaan muualta, nostavat kulutustuotteiden hintoja ylös.

Pian kömmimme valtavine ruokasäkkeinemme autosta Buckler´s Africa -majapaikan ovelle. Mopo niinsanotusti lipesi neuvostoloikkarin käsistä, mutta puolustuksemme totean, että mukana oli kolme liikunnallista poikaa...

Buckler´s Africa sijaitsee puiston laidalla, joten sen uima-altaalta voi tiirailla Krugeriin. Tuloiltana näimmekin sarvikuonoja ja elefantteja juomassa. Pääsimme lomatunnelmaan. Tuntui hyvältä olla Afrikan mantereella sekä nähdä - ja muistaa - siitä tämäkin puoli. Kirsi muisti vielä huomauttaa, että hanavettä voi juoda - sekin vielä! Kanisterit hiiteen pariksi päiväksi.


Näkyykö elefantteja? 
Entä ne eläimet? Ettei kukaan luulisi, että matkan pääasiallinen anti oli maidossa, hanavedessä ja Komatipoortin Supersparissa (vaikka nekin ovat tärkeät, kun turisti tulee Maputon suunalta), todettakoon, että Kruger on maineensa veroinen elämys ja joka kerta erilainen. Eläimethän ovat siellä kotonaan, joten ne näyttäytyvät - tai eivät näyttäydy - omilla ehdoillaan.

Oppaita ja muuta kirjallisuutta on tarjolla runsain mitoin, ja suosittelen sellaisten hankintaa, sillä hyvillä tiedoilla retkestä saa enemmän irti. Kruger on paljon muutakin kuin "Big Five" (leijona, leopardi, norsu, sarvikuono ja puhveli). Esimerkiksi hyeenat ovat kummallisen näköisiä, pelottavia, kiinnostavia ja yllättävän isoja otuksia, joiden ei haluaisi hölkyttävän vastaan iltakävelyllä. Alla pahkasika.

Pumba ruokailee.

Tällä kertaa kohtasimme viisikon kuninkaat eli leijonakaksikon ihan tien vieressä. Mikä ilo! Ne ovat kuvassa ylempänä. Katsekontakti ison kissan keltaisiin silmiin on pysyvä matkamuisto.

Viereemme pysähtyi toinen auto, jonka matkustaja rullasi etuikkunan auki ja kysyi, mitä katsomme.

Kirsi viittilöi tien viereen ja vastasi: "Suoraan edessänne on kaksi leijonaa puun alla nukkumassa, there are two lionesses sleeping under the tree straight ahead." Sen jälkeen hän kääntyi meihin kyytiläisiin päin ja tuuletti.

"Jess! Edessänne on leijona! Ihan joka päivä ei pääse sanomaan tällaista lausetta!"

Taas näissä kulisseissa!
Kotona vastassa oli jotain uutta, ovivartija (pääsin kyllä sisään tervehtimällä ja kertomalla, että asun täällä) ja jotain odotettua: muuttolaatikot.

Kiitos Kirsin kylmälaukun, kotiin Avenida Kim Il Sungin jääkaappiin körötti muun muassa kaksi tölkkiä Woolworthin tuoremaitoa. Luksusta! Toisessa on tilkka jäljellä. Niistä on kaadeltu hartaasti ja säästellen.

Terkuin Lotta

P.S. Entinen kodinhoitajamme sai kokopäivätyön jo viikon kuluttua siitä, kun hän lopetti meillä. Eri foorumeille laittamamme ilmoitukset poikivat puheluja, ja möin jopa eioota muutamille kyselijöille. Mikä helpotus! Olin piehtaroinut öisin tunnontuskissa miettien, miten naisparan kävisi. Olimme päättäneet tukea häntä rahallisesti siihen asti, että hän löytää uuden pestin, sillä työttömyys kehitysmaassa on karu kohtalo. Parempi kuitenkin näin. Mekin taisimme jo löytää etsimämme eli osa-aikatyötä etsineen siivoojan, joten tällä saralla asiat ovat taas järjestyksessä.

14 kommenttia:

  1. Olen ihan kade tuosta matkastanne ostosparatiisiin ja safarille! Ja iloinen, että kotiapulaisasianne järjestyivät parhainpäin. Minä kävin täällä alkuun läpi aika samankuuloisia vaiheita mitä tulee kotiapuun, mutta aika paljon pitemmällä kaavalla ja ihan turhaan tilannetta pitkittäen.

    VastaaPoista
  2. Hei! Kiitos kommentistasi! Meidän tuliaisemme Etelä-Afrikasta olivat huippueksoottisia. Maitoa, hammaslankaa ja kosteusvoidetta! Olen kyllä ostanut täältä Maputosta hammaslankaa - sellaisia valmiita hammaslankaimia -, mutta, usko tai älä, se katkeilee. En olisi arvannut, että hammaslangankin laatu vaihtelee niin paljon. Palattuamme olen koettanut kytätä, olisiko Woolworthin maitohyllyssä tuoremaitoa (viimeksi tänään), mutta eipä ole näkynyt. Joskus sitä ilmeisesti tulee erä, mutta se menee nopeasti. Toinen tuote, jota on vaikea löytää, on ranskan- tai ruokakerma. Liittynee tähän samaan tuoremaitokuvioon. Olen joskus löytänyt hapankermaa Woolworthilta, mutta sekin on usein loppunut. Hassua, miten Euroopassa niin itsestään selvät tuotteet ovatkin äkkiä "löytöjä". Entä tuoremaito ja muut samankaltaiset tuotteet Sudanissa?

    VastaaPoista
  3. Ettei tarinasi Kirsi vain olisi rakas ystävämme Pekurin Kirsi Brysselistä? Teillä on siinä tapauksessa enemmän yhteistö kuin luulit ja täältä isot halit heille koko meidän kööriltä! (Saiko Kruegerin hotellin turvista ihastella voimakkaalla taskulampulla öistä menoa? Safarilta Tansaniasta muistan piikkisian. Tansaniassa Big Fiven voi enää nähdä paratiisimaisissa oloissa vartioidun ja öisin suljetun Ngorongoron kraaterin sisällä, niin pahasti ovat sala-ampujat verottaneet sarvikuonon liki sukupuuttoon.)

    VastaaPoista
  4. Meillä on täällä tuoremaitoa onneksi! Paikallinen firma tuottaa todella laadukasta tuoremaitoa ja maistuvia jugurtteja, ja myös muun muassa vispikermaa mitä esimerkiksi Belizestä oli melko mahdotonta löytää. Mies on firman kanssaan työn puolesta tekemisissä ja on osannut kertoa, että heidän valmistusmenetelmänsä vastaavat eurooppalaisia standardeja. Tuorejuustoakin täältä löytyy jonkun verran, mutta kovia juustoja huonommin ja/tai kalliilla. Mutta paljon paljon puuttuu täältäkin ihan perusruoka-aineista ja päivittäistavaroista. Minullakin on nuo omat aarteeni joita joka kauppareissulla etsin, tavallisesti tuloksetta.

    Sitä palasin vielä sanomaan, että olen muuten myös kade mutta teidän puolestanne tosi iloinen siitä, että teillä kuuluu tosiaan olevan siellä jo ystäviä! Se on hienoa ja tosi iso juttu. Ystäväakselilla kamppailen itse edelleen täällä. Välillä tilanne näyttää lupaavammalta, mutta hetkessä saattaa lähtea matto taas jalkojen alta: eilen juuri kuulin, että yksi kiva ystäväperhe täältä on todennäköisesti lähdössä pois jo alle vuoden päästä. Sen ei pitäisi olla mikään yllätys, koska täällä Khartumissa harva viihtyy vuotta-kahta pitempään, mutta kyllä se silti aina kirpaisee. On vaikea panostaa ihmissuhteisiin jotka hetkessä ovat ohi, mutta vaikeaa on olla panostamattakin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ystäväakseli on varmasti tämän elämänmuodon haastavimpia palasia. Ja kun löydät jonkun, joudut seuraavaksi varautumaan siihen, että tienne eroavat - eikä ole mitään takeita siitä, että hengenheimolaisia löytyy. Jos vielä pitäisi löytää sellaisia, jotka ovat päivisin vapaina eivätkä töissä, homma on entistä vaikeampaa. Kaikki maat kun eivät ole puolisomielessä niitä houkuttelevimpia, joten "vapaita puolisoita" ei välttämättä edes hirveästi ole. Kerran eräs monta (vaikeaa) maata kolunnut diplomaattipuoliso sanoi, ettei hän enää edes jaksa yrittää tutustua. Kestää mieluummin yksinäisyyden kuin sen, että yrittää tehdä itseään tykö, usein tuloksetta. Ymmärrän senkin strategian hyvin.

      Poista
    2. Vähän tuolta tuntuu minusta juuri nyt, etten oikein jaksa yrittää. Olen parempi viettämään aikaa yksin kuin olemaan koko ajan vähän valppaana yhtäältä kivojen ihmisten suhteen ja toisaalta siltä varalta, että ne kivat sitten yhtäkkiä lähtevät. En nyt sentään ihan erakoksi aio - pidän yllä äiti-lapsikerhoa täällä viikottain ja tapailen silloin tällöin tuttuja - mutta sen enempää en jaksa odottaa. Tunnelmat saattavat toki tästä taas muuttua mutta juuri nyt ollaan (taas kerran) tässä.

      Poista
  5. Kiva lukea elämästä Maputossa! Ja reissunnekin kuulosti kivalta! Muistan Ugandan ajalta tuon ruokakauppaihmetyksen kun tuli Eurooppaan. Maahantulovaatimukset lapsille kuulostaa hankalilta. Onko sen takana jotain tarkempaa esim. lastensuojelullista syytä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Käsittääkseni niitä tiukennettiin äskettäin, ja tavoitteena on varmaankin ollut vähentää lapsikauppaa, lasten kaappauksia yms. kaikkea laitonta rajanylitystä. En kuitenkaan tiedä, auttaako tämä, ainahan rikolliset keinot keksii kaikkien uusien säännösten kiertämiseen. Minulla on myösk käsitys, että säännöksiä ollaan jo hiukan lieventämässä, ainakin osin siksi, ettei eteläafrikkalainen turismi kärsisi. Onhan tuo paperisota aiheuttanut ilmeisesti paljon harmaita hiuksia, papereissa kun on pitänyt olla aina oiket (juuri kyseistä matkaa) koskevat päiväykset, niissä on pitänyt olla lähetystön leimat jne. Vanhempi pojistamme on tehnyt täällä pari urheilukisamatkaa koulun kanssa, ja kuten voit kuvitella, niistäkin on hyvissä ajoin tullut koulusta listat näistä vaadittavista dokumenteista. Ihan spontaanisti matkaan ei siis voi lähteä, ja dokumentit maksavatkin jonkin verran.
      "Ruokakauppaihmetys" on juuri oikea sana :-)

      Poista
  6. Vastavierailulla! Kavin jo pari paivaa sitten, mutta ne puhelimella saanut jatettya kommenttia. Ihanaa lukea naita, tulee tosiaan omat alkuajat Malawissa mieleen :) Palaan varmasti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lisäsinkin blogisi omaan blogilistaani tällä välin, toivottavasti se näkyy siellä jo!

      Poista
  7. Ihanalta ja mielenkiintoiselta retkenne vaikuttaa. Kuten kaikki muukin, mitä olet kirjoittanut:). t. Heli

    VastaaPoista
  8. Moikka! Olipas onni, että löysin blogisi, sillä olemme mieheni kanssa lähdössä nyt maaliskuussa Etelä-Afrikkaan ja kenties siitä sitten Mosambikiin. Tällä hetkellä lukuisia kysymyksiä mielessä, joihin ei tunnu suoria vastauksia netistä löytyvän... Ajattelin kysyä sinulta neuvoa ja vinkkejä, jos ehtisit vaikka vastailemaan. :) Olemme menossa kahdeksi viikoksi vapaaehtoistyöhön Johannesburgin lähelle. Sen jälkeen olisi tarkoitus suunnata Krugeriin ja siitä mahdollisesti Mosambikin rannikolle Tofo beachiin. Koska lennot Johannesburgista tai Krugerista Maputoon (tai suoraan Inhambaneen) ovat suhteellisen tyyriitä (noin 200e), tulisi halvemmaksi vuokrata auto ja ajella itse. Mutta koska Mosambik on varsin tuntematon maa meille, meitä askarruttaa tuo vuokra-autolla ajeleminen omin päin. Olisin enemmän kuin kiitollinen, jos ehtisit antamaan jotakin vinkkejä tähän liittyen. Olisiko sinusta ajaminen ihan turvallista? Osaatko sanoa mitään tuosta rannikkoalueen maineesta? Mosambikin ja E-Afrikan rajan ylitys vaikuttaa suhteellisen haasteelliselta, mutta ei ilmeisesti mahottomalta? :) Kiitos, jos ehdit vastailemaan!!

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!