maanantai 24. elokuuta 2015

Yläkerran vippi kuntoilee

Kylmässä suihkussa


Olin seissyt kylmässä suihkussa pari minuuttia ja parahiksi saippuoinut itseni ja hiukseni, kun suihkusuutin yskäisi itsestään viimeiset pisarat ja pihahti surullisesti. Oli 4. elokuuta, kolmas aamuni Maputossa.

Sähkökatkot ovat Afrikan arkea, ja ne voivat katkaista myös veden tulon - ainakin lämpimän veden, ja joskus veden ylipäänsä. Niihin suhtaudutaan hyvin tyynesti, ja hyvä niin, sillä muuten elämästä tulee äkkiä turhan tukalaa. Ravintolassakin on käynyt jo monasti niin, että vastaukseksi tilaukseen tulee anteeksipyytävä päänpudistus: "Kahvia? Ei onnistu, sähkö on juuri poikki." Tai: "Uuni ei toimi, ei pizzaa tänään."

Sieppasin pyyhkeen ja odottelin, kunnes suihkusta tuli hiukan (kylmää) vettä. Huuhtelin pahimmat pois ja pukeuduin. Mikäs hätä minulla, en ollut lähdössä mihinkään.

Generaattorit turvaavat sähkönjakelun monissa hotelleissa noin periaatteessa, mutta pelkistetyn majapaikkamme, VIP Executive Suites -huoneistohotellin (komea nimi johtaa hiukan harhaan) 14. kerroksen suihku ei taida kuulua prioriteettilistalle. Ei myöskään vessanpönttö.

Hätä keinot keksii. Keittiön hanasta tulee vettä - kituliaasti, mutta kuitenkin - sähkökatkonkin aikana, joten kaapista löytyvän ison kattilan voi valuttaa täyteen.

VIP-vessanhuuhtelusysteemi.
Aiemmin ihmettelin, miksi pientä keittolevyä varten oli varattu suhteettoman suuri kattila. Nyt olen siitä iloinen.

Pojat ilmaisivat epäilyksensä, kun esittelin kattilasysteemin. Selitin, että vesi pitää hulauttaa pönttöön nopeasti, rivakalla kädenliikkeellä. TOIMII!

Kun sähköä ei ole, hissikään ei kulje. Kunto kasvaa, kun tulet kaupasta viiden litran vesikanisterit käsissäsi ja huomaat, että pääset 14:nteen kerrokseen vain omin jaloin.

Puolimatkassa pysähdyt läähättämään ja muistat kuulleesi ennen muuttoa neuvon, ettei hotellihuoneen kannattaisi sijaita ihan yläilmoissa. Toisaalta - tämän lähemmäksi kuntosalia ei VIP Executive Suites -talossa pääse. Ota siis kanisterisi ja kävele!


Tuonne yläilmoihin kelpaa kiivetä (hotelli häämöttää urheilukentän takana). En tiedä, kuka (muinainen) suuruus kentän katsomosta virnistää.

Mutta mikäs hätä meillä, jälleen. Siivoojilla on hissittä hankalammat olot. Olin valittanut parikin kertaa virkaheitosta leivänpaahtimesta. Poikani ehti saada haavan sormeensa tapellessaan kaikkensa antaneen vehkeen kanssa. Ensimmäiseen pyyntööni saada uusi paahdin tuli vastaus: "Niitä ei ole."

Pari tiedustelua lisää ja - ilmeisesti - ratkaiseva miehinen ärähdys, ja pian ovella huohotti uutta (vanhaa) paahdinta pitelevä hikinen siivooja. Silloin teki mieli sanoa, että huomennakin olisi ehtinyt.

Terkuin Lotta 








4 kommenttia:

  1. Voi miten tutulta kuulostaa. Tiedän tunteen kun suihkuvesi loppuu kesken - pari viikkoa sitten loppui vesi kesken pyykinpesun ja sekin oli vähän tukalaa. Ja sähköjen ja hissien ikävän yhteyden. Kuin myös hotellit joiden nimi lupaa enemmän kuin mitä perillä löytyy. Tosi kiva tämä sun blogisi! Vertaistukea parhaimmillaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos samoin! Minulle on ollut yllättävän vaikeaa myös tottua siihen, että kodinhoitaja (kotiapulainen) hiiviskelee kodissani päivät pitkät. On vaikeaa rentoutua, kun on tunne, että koko ajan joku tarkkailee ja odottaa kannanottoa johonkin. Vaikka järki sanoo, että hän on paikalla auttaakseen, mutta nyt, kun muuttotavaroita ei vielä ole, tekemistäkään ei minusta ole ainakaan koko päiväksi - ja olen tottunut voitelemaan leipäni itse, mutta on kumma tunne, kun ei voikaan mennä rauhassa omaan keittiöönsä, kun se on äkkiä jonkun toisen työpaikka. Yhteisen kielen puuttuminenkn hankaloittaa viestintää, kun emme aina ymmärrä toisiamme (opiskelen kyllä, mutta eihän kieltä opi hetkessä). Sinänsä apulainen on aivan viehättävä ihminen, nämä ovat minun sopeutumisvaikeuksiani, eivät hänest johtuvia asioita.

      Poista
    2. Ymmärrän aivan älyttömän hyvin tunnelmasi! Itsehän vähensin täällä kotiapulaisen työaikaa kokopäiväisestä puolipäiväiseksi kun en kestänyt jakaa taloa hänen kanssaan koko päivää. Samaa palkkaa maksamme edelleen enkä odota että päivän työt onnistuisivat puolessa; teen mieluummin itse kotihommia kuin jaan kodin kokopäiväisesti perheenulkopuolisen ihmisen kanssa. Ihan kiva on meidänkin kotiapulainen mutta minä itse olen tällainen puolierakko. Meillä oli aikaisemminkin vain osa-aikaista apua ja au pairejakin vain vähän aikaa koska en osannut olla vieraalla porukalla kotona päivät pitkät. Heh, asiasta puheenollen, kotiapulainen juuri soitti että on odottanut bussia koko aamun mutta jostain syystä sitä ei näy tulevan - ihan tyytyväisenä kehotin häntä pitämään vapaapäivän. Meillä on joka tapauksessa tällä hetkellä ongelmia veden kanssa eli aika heikosti olisi täällä tänään ollut mahdollista tehdä siivoustöitä muutenkaan. Olisihan täällä silti hommaa mutta tosi mielelläni pyörin aamun kotona itsekseni taaperon ja koirien kanssa.

      Tsemppiä sopeutumiseen! Ekat kuukaudet on itselleni aina vaikeita siinä, että on lomittain ja päällekkäin niin paljon mihin tottua. Mulla on siinä tilassa aina ollut vaikea saada kiinni siitä miten järjestää oma uusi elämäni parhainpäin. Mutta onneksi vähitellen elämä asettuu ja osaset asettuvat paikoilleen.

      Poista
    3. Muistin äkkiä tämän aiemman kommenttisi, ja kuten jo tiedätkin, näinhän meidänkin kävi, että kotiapulainen pääsi muihin hommiin (tässä tapauksessa oli parempi, että hän sai kokonaan uuden kokopäivätyön muualta - se töiden vähennys samalla palkalla ei ollutkaan niin hyvä vaihtoehto, vaikka sitäkin mietin). Minun oli vaikeaa rentoutua, kun kotona oli koko ajan joku muu, jolla oli tiettyjä odotuksia minua kohtaan - eikä lapsetkaan oikein osanneet rentoutua, kun he eivät esimerkiksi voineet mennä keittiöön hakemaan itse välipalaa.

      Poista

Kiitos kommentistasi!