Perillä Maputossa
EnsitunnelmiaHei kaikki kuulumisia kyselleet ihanat, hengissä ollaan, jo kuudetta päivää Intian valtameren rannalla Maputossa. Onni sanoi pari iltaa sitten: "En oikein tajua, että olemme täällä." Ehkäpä meillä kaikilla on vielä vähän epätodellinen olo, mutta seisomme tossuillamme päivä päivältä vähän tukevammin.
Onneksi nämä puusta pudonneet ja matkasta väsähtäneet saivat saavuttuaan heti apua ja vinkkejä: hämmentynyt kissa haettiin hoitoon, lähimmät kaupat neuvottiin ja kauempana sijaitseviin haettiin ylellisesti autolla, jopa setelitukku lyötiin kouraan, ettei heti tarvinnut murehtia, mistä pankkiautomaatti löytyy.
Hyvä näin, koska pystyin näin ollen nukahtamaan 16 tunnin keskeytymättömään uneen (pitihän kaksi valvottua yötä ottaa takaisin). Afrikan konkareille kiitos lämpimästä vastaanotosta, jo lentokentältä alkaen, jossa kaksi paikalle järjestettyä riuskaa autokuskia noukki matkalaukkumme hihnalta parempaan talteen siinä vaiheessa kun vielä jonotimme passintarkastukseen! Kaikki laukut muuten läpivalaistiin myös saapuessa, passintarkastuksen jälkeen. Onkohan tämä ihan tavallista?
Perhe on ihan pihalla puistossa. |
Lapset pitelivät korviaan, mutta minä nautin! Rummutuksen kuuntelu oli ihanan meditatiivista ekan viikon päätteeksi, ja oli hauskaa katsella, miltä "le tout Maputo" näytti - katsomo oli täpötäynnä.
Opettavainen viikko on pitänyt sisällään myös havainto-opetusta maputolaisen parkkipirkkosysteemin toiminnasta. Siitä lisää myöhemmin!
Aurinko nousee Afrikassakin idästä. |
Se ei johdu siitä, etteikö niitä olisi saatavana. Päinvastoin, liittymien myyjiä parveilee joka kadunkulmassa.
Ymmärän nyt, mitä portugalinopettajani tarkoitti sanoessaan epämääräisesti "Voit luultavasti ostaa liittymän vain kadulta" - hän oli ihan oikeassa, mutta liittymän käyttöönotto ja oikean paketin valinta on vielä hiukan kesken... emme ole ehkä täysin osanneet noudattaa portugalinkielisiä ohjeita.
Kuulumisiin!
Lotta
Kiva teksti, kiitos!
VastaaPoista