Viiniä, kahvia ja kirjoja: parasta Etelä-Afrikkaa

Viimeisten kirjoitusteni aiheet olivat synkkiä, mutta ne kertoivat jokapäiväisen elämän realiteeteista täällä Mosambikissa. Jotta en masentaisi ketään, itseänikään, tarjoan nyt kevyemmän kattauksen eli muistoja pikaiselta viininmaistelumatkalta Etelä-Afrikkaan. Asummehan ison viinimaan naapurissa!

Maputosta hurauttaa muutamassa tunnissa rajan yli Etelä-Afrikkaan White River -nimiselle paikkakunnalle. Paikallisen puulajin nimeä kantava Seringa Lodge järjestää siellä pyynnöstä viininmaisteluiltoja. Tätä bed and breakfast -paikkaa pitää ruotsalainen Cecilia yhdessä safariopasmiehensä Rogerin kanssa.

Roger kattaa illallispöytää viininmaistelijoille.

Tällä kertaa illan oli järjestänyt yksi amerikkalaisen koulun äideistä, Nancy, ja hän oli kutsunut mukaan uusia ja vanhoja kasvoja.

Mikä onkaan parempi konsti vanhemmille tutustua kuin viini-ilta kaukana kotoa? Tunnelma takan ääressä oli hiukan kuin kotibileissä. Oli niin koleaa, että illallinen katettiin sisään eikä Seringan kauniille terassille.

Me huristimme Seringaan jo neljättä kertaa. Seringa sijaitsee Krugerin luonnonpuiston reunalla, joten safarimatkailu on alueen matkailuyrittäjien pääelinkeino.

Rogerin muutama vuosi sitten meille järjestämä retki on jäänyt iäksi mieleeni, sillä silloin näimme gepardin tassuttelemassa ihan tien vieressä. Se on äärettömän harvinaista herkkua. Tallensin tapahtuman vain ajatuksiini. Kissapedot ovat tunnetusti nopealiikkeisiä enkä halunnut särkeä tilanteen lumousta sähläämällä kameran kanssa.

Seringan ruotsalaisemäntä Cecilia terassillaan harmaana sunnuntaiaamuna.

Viininmaisteluilta Seringassa tarkoittaa Cecilian ja Rogerin henkilökuntansa kanssa kokkaamaa viiden ruokalajin illallista, jossa jokaista ruokalajia saattelee oma, Rogerin esittelemä viini.

Sylkykuppeja ei kehtaa edes ajatella, sillä kuka nyt illallispöydässä barbaarisesti syljeskelisi? Jos viinistä ei yhden kulauksen jälkeen pidä, sen voi jättää juomatta ja siirtyä seuraavaan.

Meidän ruokalistamme näytti tältä:

Juustosufleeta ja passiohedelmäjälkkäriä! Ja Merlot´ta, joka tuo aina mieleen Sideways-elokuvan.

Maputosta tulijat ovat tietysti kiitollisia illallisvieraita, sillä melkein mikä tahansa parempi ateria on kaivattua vaihtelua; hyviä ravintoloita ei Maputossa ole loputtomiin, vaikka tilanne onkin parantunut. Seringan ruoka on kuitenkin oikeasti ihanaa - ja siksikin paikka on Mosambikin reissuväen suosikkeja. 

Tällä kertaa punaiset viinit peittosivat valkoiset eli Rogerin esittelemät

Merlot ja Cabernet Sauvignon hupenivat nopeasti. Voi toki myös olla, että viileällä säällä lämmittävät punaviinit vain puhuttelivat!

 Viiniä saa viinimaan majataloissa aina ilman tastingejakin. Myös Seringassa on alueen hotelleille ominainen honesty bar  -käytäntö. Se tarkoittaa aulan lounge-tilan jääkaappia, josta voi vapaasti hakea juomia itselleen, myös omaan huoneeseensa, kunhan muistaa merkitä lasillisensa vihkoon. Juomat maksetaan samalla kun kirjaudutaan ulos hotellista. Toimisikohan konsepti Suomessa?!

Aamulla mielessä oli kahvi. Siispä sen perässä läheiseen Casterbridgeen. White Riverissä sijaitseva Casterbridge on taiteeseen, antiikkiin, muotiin ja vaatteisiin keskittynyt soma kauppakeskus, joka nimittää itseään hiukan epämääräisesti lifestyle-keskukseksi.

Casterbridge on mukava taukopaikka Kruger-turistille.

Ei nimi paikkaa pahenna eli Casterbridge on todella mukava pysähdyspaikka. Yhdessä monista galleriasaleista oli tuona sunnuntaina meneillään Hands at Work -järjestön Chicken Challenge, kana-aiheisten teosten huutokauppaan perustuva varainkeruutempaus.

Gallerian täydeltä kanoja! Tuotto menee hiv-työhön.

Kahvikissaa hemmotellaan Afrikassa. Etiopialaiset ja kenialaiset kahvit ovat tietysti maailmankuuluja, mutta Etelä-Afrikassa kannattaa ostaa tuoretta paikallista kahvia. Kahvinviljely on nyt piristynyt Mosambikissakin, vaikka toiminta on vielä hyvin pienimuotoista.

Mosambikin pohjoisosassa Niassassa kasvatetaan samalla nimellä myytävää kahvia. Sen saatavuus viime vuosina parantunut. Malawilaista, Mosambikissa paahdettua Cafe Sol -kahvia on saanut koko ajan sekä kaupoista että samannimisestä kahvilasta. Vien sekä Niassaa että Cafe Solia tuliaisiksi Suomeen.

Myös Gorongosan luonnonpuiston alueella Mosambikissa viljellään nyt kahvia. Eksklusiivisempaa kahvia on vaikea kuvitella! Matka Gorongosaan, "Mosambikin Krugeriin", on haaveissani, sillä kaukaista puistoa on viime vuosina kunnostettu paitsi villieläimiä, myös matkailijoita ajatellen.

Gorongosan kahvi on harvinaisuus. Vieressä uusi punainen mutteripannu!

Mutta takaisin Etelä-Afrikkaan, joka on kahvi-, viini- ja rooibosteetuottajineen on ihan oma lukunsa, vaikka oikea kahvi onkin monille ylellisyystuote - kansan enemmistö juo sikuri- tai pikakahvia. Ostamme Casterbridgestä alueen omaa eli Sabie Valley -kahvia, joka on toistaiseksi suosikkimme. Pyrimme aina pitämään kotona Sabie Valleyn kahvia.

Tällä kertaa mukaan tarttui kahvipussien lisäksi myös iso punainen espressopannu, sillä mikään ei etenkään aamuisin ole niin ärsyttävä kuin pannu, joka tyhjenee liian nopeasti.

Yllätyin jokunen vuosi sitten, kun Sabie Valleyn kahvimyymälän vastaava tunnisti puhumamme suomen (usein meidän veikataan puhuvan espanjaa, tällä reissulla myös italiaa). Hänen tyttärensä oli ollut aikanaan opiskelijavaihdossa Hämeenlinnassa.

Sabie Valleyn Bushveld Blend -kahvia Casterbridgen kahvilassa.

Kahvi- ja viiniteeman täydensi kolmas elämän kivijalka, kirjat.

Casterbridgestä jatkoimme lähimpään kaupunkiin Nelspruitiin kantapaikkaamme, Exclusive Books -kirjakauppaan, jossa meitä odottivat jälkikasvun tilaamat Harry Potter- ja Soturikissa-kirjat. Emme koskaan sano poikien kirjatoiveille ei.

Oma heräteostokseni oli eteläafrikkalaisen Sally Andrew´n Tannie Maria -dekkarisarjan kolmas osa, "Kuolema Limpopo-joella". Kantaaottavan fiktion ja kirjan loppuun koottujen reseptien yhdistelmä toimii näissä kirjoissa hyvin.

Kiinnostaako eteläafrikkalainen dekkari?

Sally Andrew poimii kirjojensa juonet työstään ympäristö- ja yhteiskunta-aktivistina. Tannie Maria -dekkarit tarjoavat humoristisen sävynsä läpi tuhdin tietopaketin sekä eteläafrikkalaisista yhteiskuntaongelmista että ruokakulttuurista.

Päähenkilö, reseptinikkari, tannie Maria ("tannie" on afrikaansinkielinen puhuttelusana naiselle) työskentelee Karoon alueella Ladismithin paikallislehdessä. Tämä kolmas osa avaa näkökulmia muun muassa apartheidin epäoikeudenmukaiseen perintöön ja siihen, miten toivottoman erillään - ja erilaisilla ponnistusalustoilla - eri kansanosat yhä Etelä-Afrikassa elävät.

Ulkomaanmatka, viiniä, kahvia ja kirjoja ja kaikki tämä reilussa vuorokaudessa! Maputossa on puolensa.

Terkuin Lotta

Terveisiä Mosambikin maaseudulta!

Maaseutu on toinen maailma

Maaseudun ja kaupungin ero on kehitysmaissa valtava. Markus kävi vähän aikaa sitten Suomen edustajana eurooppalaisten lähettiläiden matkalla pohjoisessa Mosambikissa, Niassan maakunnassa. Mosambik on iso maa, ja Maputosta Niassaan on 2 000 kilometriä. Maakunnassa sijaitseva, naapurivaltio Malawin kanssa yhteinen Niassa-järvi on yksi Afrikan suurimmista järvistä.

Niassalaismyyjän pähkinöitä ja pähkinäjauhoa.

Sain tuliaisiksi mielenkiintoisia kuvia käyntikohteista, kiitos Markus!

Niistä välittyy äärimmäinen niukkuus ja karu elämä, mutta myös edistysaskelia: uusi koulu, siistin näköinen terveyskeskus, tori, jolla on myytävää. Pähkinöitä, banaaneja, sipulikekoja, kuivattua kalaa. Toivottavasti on myös asiakkaita.

Edistysaskelia tosin voisi olla enemmänkin. Köyhyys on jo kauan sitten lakannut vähenemästä, mikä on huolestuttavaa. Enemmistö kansasta elää köyhyysrajan alapuolella.

Kuulin hankkeesta, jossa pienviljelijöille jaetaan ilmaiseksi 20 000 Nokian kännykkää. Niihin on ohjelmoitu heimokielet, ja lukutaidottomat voivat kirjoituttaa ja luetuttaa viestejä kylän lukutaitoisilla ja lähettää itse ääniviestejä puhelujen lisäksi. Hankkeen toteuttivat kansalaisjärjestö ja puuvillantuotantoyhtiö yhdessä.

Alta näkee, miten kylissä eletään. Olkikattoisissa asumuksissa ei ole ikkunoita.

Delegaatiota odotti juhlava vastaanotto.

Alla on potilaita jonottamassa kylän terveyskeskukseen sekä klinikan lääkäri. Henkilökuntaa ei ole paljon, asiakkaita sitäkin enemmän. Maaseudulla hoidettavaa riittää: on aidsia, malariaa, ripulitauteja, koleraa, yksipuolista ravitsemusta... lista on pitkä. Puhtaan veden puute aiheuttaa paljon tauteja, mutta myös muita lieveilmiöitä.

Lääkäri toivottaa vieraat tervetulleiksi.

Luin taannoin artikkelin naisista, jotka pyöräilevät päivittäin yli 70 kilometriä vain hakeakseen vettä (heillä sentään oli pyörät!). Miehet epäilevät, että naiset käyvät vedenhakumatkoillaan vieraissa, meneehän reissussa epäilyttävän kauan...

Siksi naiset ovat alkaneet pyöräillä ryhmissä - näin yksittäistä naista on vaikeampi syyttää syrjähypystä. Jokaisessa ryhmässä on mukana yksi vanhempi nainen (todennäköisesti minua nuorempi) esiliinana, ennen kaikkea takaamassa ryhmän naisten sanan. Itse ihmettelin uutista lukiessani, miksi miehet eivät vain ota vedenhakua itse hoitaakseen, jos näitä pakon sanelemia pyöräretkiä on niin vaikea sietää.

Mosambikissa, kuten muissakin köyhissä maissa, kuolee ihmisiä vaivoihin ja sairauksiin, jotka ovat vauraissa maissa helposti parannettavissa. Se turhauttaa. Sain tällä viikolla tilaisuuden kysyä entiseltä terveysministeriltä, mikä on maan suurin terveysongelma juuri nyt. Köyhyys, hän vastasi ykskantaan, köyhyys ja koulutuksen puute.

Lisää potilaita

Totisia kasvoja,

Omien lasteni koulussa oli äskettäin Noah-nimisen lukiolaisen järjestämä konsertti, jonka tuotot lahjoitettiin maputolaiselle perheelle. Noah kertoi ylesölle, että yksi perheen lapsista oli menehtynyt puhjenneeseen umpisuoleen, koska hänelle ei ollut pätevää hoitoa tarjolla riittävän nopeasti.

Kaupungissa nopeaa hoitoa voisi saada, jos olisi maksukykyä, mutta tällä perheellä ei ollut niin paljon rahaa. Harvojen yksityissairaaloiden maksut eivät minusta tunnu valtavilta, mutta monille mosambikilaisille ne ovat tähtitieteellisiä.

Alla on pohjoismosambikilaisen Chiuaulan kylän terveyskeskuksen sisäänkäynti.

Teksti kehottaa käyttämään lääkkeitä oikein.

Kauniin väriset hyttysverkot!

Moni Mosambikissa ei osaa vielä lukea, yli puolet kylläkin (56 prosenttia); luku on noussut nopeasti. Miehet osaavat lukea useammin kuin naiset, ja nuoret useammin kuin vanhat - tosin sodan ja köyhyyden jäljiltä Mosambikin väestö on nuorta, onhan väestön eliniänodotekin vain vähän yli 50 vuotta.

Kaupungissa ollaan sekä pitkäikäisempiä että koulutetumpia.

Yksi ongelma on se, että vaikka koulussa oppisi lukemaan, kodeissa ei tietenkään ole mitä lukea, ja hauras taito rapistuu. Lukutaidoksi riittää monien mielestä se, että osaa lukea raamattua - muu ei ole tarpeen. Usein koulunkäyntikieli, portugali, on lapsille vieras kieli, ja sekin vaikeuttaa oppimista. Opettajat eivät välttämättä ota tätä seikkaa huomioon opetuksessaan.

Kylän lapsia.

Hienoa on se, että nykyään liki kaikki lapset aloittavat koulun. Koulu on ilmaista ja myös pakollista. Lapsia houkutellaan pysymään koulussa muun muassa näyttämällä piirrettyjä.

Seuraava haaste on pitää köyhimmätkin oppilaat koulussa loppuun asti! Monien lasten on jätettävä koulu kesken, jotta hekin pääsevät tienaamaan.

Perheiden rahat eivät ehkä riitä kouluasuun, saati muihin tarvikkeisiin. Aliravitsemuksella on myös osansa: nälkäinen lapsi on väsynyt lapsi, eikä silloin jaksa kävellä kouluun ja opiskella. Tytöillä raskaus voi keskeyttää koulutien, olipa sen syynä sitten turhan aikaisin solmittu avioliitto - Mosambikissa on paljon niinsanottuja lapsimorsiamia - tai muu hyväksikäyttö.

Toivottavasti nämä lapset saavat käydä koulua pitkään.

Mitähän heistä tulee isoina?

Kuvan koulu on zimbabwelaisen yhtiön perustama. Yhtiö omistaa maatilan, jolla se työllistää viljelijöitä ja kouluttaa paitsi näiden, myös koko kylän lapsia. Katselen pienten koululaisten kuvia ja mietin, mitä näille lapsille kuuluu vaikkapa 10 vuoden päästä. Jotkut ovat todennäköisesti äitejä, joku on ehkä kuollut, muutama on tällä välin saanut HIVin, osaa ei näkynyt koulussa enää vuosiin, koska heidän täytyi vuorostaan alkaa elättää muita perheenjäseniä itsensä lisäksi.

Mutta aina joku saa mahdollisuuden ja selviää! Toivon, että joku heistä - tai jotkut - on pystynyt kiipeämään vuoren korkuisen esteen yli, jatkamaan opintojaan ja selviämään ulos köyhyydestä kohti parempaa elämää.

Afrikassa elämä tapahtuu suurelta osin ulkona. Kyläkokoukset ison puun alla juuri ennen auringonlaskua ovat elävä perinne. Tällä kertaa kokoukseen tuli vieraita kaukaa.

Tuhansia vuosia kyläkokouksia puun alla.

Delegaatio vieraili myös MDM-puolueen toimistossa. Puolue on erkaantunut oppositiopuolue Renamosta, joka taisteli sisällissodassa valtapuolue Frelimoa vastaan. Frelimon ja Renamon välit ovat jännittyneet, ja sisällissodan ajoilta juontuva väkivallan kulttuuri tulee edelleen helposti esiin. Harmi, ellei asioista kyetä sopimaan. Silloin monet muutkin asiat jäävät hoitamatta.

Aatteen paloa ja kynttilänvaloa.

Terkuin Lotta
(Kuvat: Markus Heydemann)