Capulanan ylistys

Ostin toissa viikolla jälleen yhden capulanakankaan, ja huomasin samalla, etten olekaan vielä kirjoittanut capulanoista. Luultavasti kaikissa Afrikan maissa myydään ja käytetään kauniita painokankaita, ja niille on joka maassa oma nimensä.

Täällä Mosambikissa kankaat ovat capulanoja.

Mosambikista ei voi puhua puhumatta capulanasta. Se on niin olennainen osa kulttuuria. Kaikki käyttävät niitä, ja katsellessani äskettäin kaupunkikuvia eräästä toisesta Afrikan maasta huomasin, että maisema näytti paljon värittömämmältä. En ollut tajunnut, missä määrin Maputon värikäs ja iloinen katukuva johtuu juuri siitä, että capulana on läsnä kaikkialla.

Capulanalla päällystetyt laukut tanssivat tuulessa Maputon käsityöläistorilla.

Mosambikilaisnaisen univormu, ainakin täällä Maputossa ja omien silmäilyjeni perusteella, koostuu tiukahkosta t-paidasta ja pitkäksi kietaisuhameeksi puetusta capulanakankaasta. Vaivatonta ja tyylikästä!

Orpokodin apulaiset capulanoissaan pyykkiä ripustamassa (pahoittelen kuvan tummuutta).

Usein capulanahameen alla on farkut tai muut housut, joiden taskuihin saa rahat ja avaimet. Vauva rinnalla tai selässä on kiedottu myös capulanaan, joka on usein samaa kangasta kuin hame - estetiikka on tärkeää.

Capulanasta saa myös kivoja yksityiskohtia muuten yksinkertaisiin vaatteisiin: vyön, värikkäät reunat taskuihin, helmaan tai pääntiehen, hiuslenkin. Usein se on totta kai myös huivina päässä, silloinkin sävy sävyyn hameen kanssa.

Taaperon mekko torilta.

Oma sinikeltainen kassini, joka näkyy oikealla olevassa kuvassa, on ahkerassa käytössä. Kerran näin kadulla mosambikilaisnaisen, jolla oli kietaisuhame ja vauva selässä, juuri tätä samaa kuosia. Se oli isona pintana säväyttävä. Harmittelin, ettei kamera ollut ulottuvilla, näky oli upea!

Usein ihastelen sitä, miten näppärästi mosambikilaisnaiset kietovat lapset capulanaan ja nostavat selkäänsä. Liikkeet tuntuvat sujuvan kuin itsestään, ja varmaan sujuvatkin.

Paikallisten naisten ryhti on vielä omaa luokkaansa - harjaantunut lapsesta asti epäilemättä siksikin, että niin moni asia kannetaan pään päällä.

Kuvan sahraminkeltaisen pikkumekon ostin joulukuussa torilta tuliaisiksi Ranskaan, ja ostos pakattiin vieressä pilkottavaan capulanapussukkaan - sekin yleinen tapa.

Capulanalla on monta käyttöä. Se on hame, leninki tai housut, mutta se on myös kassi, istuinalusta tai kadulla alusta myytävälle tavaralle, kantoliina vauvalle, vauvanhoitoalusta, pöytäliina, rantapyyhe, verhot, matkapeitto, esirippu lasten teatterileikeissä tai onginnassa...

Rituaalikäytössä väriyhdistelmillä on myös symbolisia merkityksiä. Kankaat ovat mielikuvituksellisia, niissä on perinteisten eläin- ja kukkakuosien sekä raitojen ja pallojen lisäksi rullaluistimia, piikkikorkoja, tuulettimia, mitä vain voi kuvitella. Monet ovat myös ankaran graafisia, ja väriyhdistelmiä on joka makuun.

Capulanalla voi koristella kaikkea. Käsityöläistoreilla myydään capulanakankaalla päällystettyjä varvastossuja, valokuvakehyksiä, korvakoruja... Miettikää, miltä tylsän harmaat auton penkit näyttäisivät capulankankaalla päällystettyinä! Entä pussilakanat - harmi, ettei kukaan ole vielä keksinyt ryhtyä valmistamaan afrikkalaishaastajia Marimekon liinavaatteille.

Sisusta säilytyslaatikolla.

Laatikot voi päällystää capulanalla kauniiksi - minusta tosi kiva ja yksinkertainen idea. Vasemmalla kuvatun laatikon sisällä on viuhka, joita kaupitellaan täällä toreilla ja kaduilla (sydämellinen kiitos joulutervehdyksestä, Tzitzi!).

Kankaaseen voi myös "maastoutua", jos capulanatyyli ei muuten kuulu arkeen - eiväthän esimerkiksi keskiluokkaiset tai varakkammat mosambikilaisnaiset kulje toimistoissaan capulanassa.

Portugalinopettajani kertoi taannoin mosambikilaisesta ystävättärestään, joka käy aika ajoin paikallistorilla ostoksilla. Jotta hän ei erottuisi joukosta (ja näyttäisi turhan varakkaalta), hän pukee pitkien housujen päälle capulanahameen ja matkustaa paikalle auton sijaan chapalla, paikallisbussilla, kolikot housuntaskussa.

Perinnekangas elää tässä ajassa niiden turvin, jotka osaavat sitä hyödyntää. Maputon kalliissa Loja das Meias -kaupassa on tyylikkäitä, moderneja capulanavaatteita ja -laukkuja, jotka ovat usein eteläafrikkalaista tuotantoa. Usein tuleekin olo, että capulanat ovat kuin Mosambikin marimekkoja - tai meidän marimekkotuotantomme on kuin Suomen capulanaa, miten päin vain.

Juttelin marraskuussa kodinhoitajan kanssa, kun hän oli lähdössä Etelä-Afrikkaan yhden sisaruksensa hautajaisiin (Analla on yli 20 sisarusta, koska hänen isällään oli useita vaimoja. Ehkäpä siksi Ana ei halua jakaa asuntoaan kenenkään kanssa!). Hautajaisporukka yöpyi yhden sisaruksen luona. "Se on helppoa, tiedätkö, meillä on kaikilla omat capulanamme, joten voimme kellistyä nukkumaan mihin tahansa. Se on lakana ja peitto yhtä aikaa. "

Myös miehillä näkee komeiden värikkäiden paitojen lisäksi tietysti capulanasortseja. Kävin marraskuussa mosambikilaisen taiteilija Pekiwan kotiateljeessa Matola Riossa Maputon esikaupungissa - alla hänen eleganssiaan. Pekiwan taidetta voin esitellä blogissa myöhemmin.

Mosambikilainen taiteilija Pekiwa capulanatilkkuhousuissaan.

Tyttäreni Anna vietti kuukauden täällä muun muassa työskennellen All Nations -orpokodissa. Annan lähtöpäivänä kuskimme Stelio, joka asuu lähellä orpokotia, yllätti lahjoittamalla hänelle kauniin, hillityn capulanakankaan. Me liikutuimme - capulana on kulttuurisesti tärkeä ja arvostettu lahjaesine, Stelio ei olisi voinut keksiä parempaa. Ehkä hän halusi kiittää Annaa tämän panoksesta yhteisön hyväksi.

Anna mallaa ylleen Stelion lahjakangasta.

Capulanakangas on aina hyvä lahja naiselle (niin minullekin vinkattiin, kun viime elokuussa pohdin vartijamme Oscarin "häälahjalistaa" ja mietin, mitä ruksisimme listasta). Lipaston laatikkoon talteen taitellut capulanat kertovat naisen varallisuudesta, ja ne myös siirtyvät perintönä äidiltä tyttärelle.

Casa Pandia on Casa Elefanten tavoin tunnettu kangaskauppa.

Aamupäivän kuhinaa kangaskaupassa.

Isoäiti voi kertoa pojan- tai tyttärentyttärelleen suosikkikankaidensa tarinan. Sanotaan, että näin capulanat puhuvat, niiden kautta siirretään historiaa eteenpäin. Voi olla, että köyhistä köyhin maaseudun nainen ei omista muuta kuin capulanansa.

Maputon tunnetuimpia kangaskauppoja ovat Casa Elefante ja Casa Pandia. Kangaskauppojen edustalla, tässä Casa Pandia -kaupan, kaduilla on miehiä ompelukoneiden kanssa. He päärmäävät kankaiden reunat siisteiksi pientä maksua vastaan.

Reunojen huolittelu on huokeaa.

Ompelijat työssään Casa Pandian edessä.

Capulanoja ei myydä metritavarana, vaan aina tietyn kokoisina valmiina kappaleina, jotta kuvioinnin symmetria säilyy. Vakiopituus on käsittääkseni 2 tai 4 metriä. Capulana ei ole kallista, onhan se kansan tavaraa, ei ylellisyystuote. Kaupoissa käy yleensä kova kuhina, kun mosambikilaiset, portugalilaiset ja ylipäänsä koko kirjava asiakaskunta valikoi kankaita rinta rinnan. Kangaskauppa onkin kiinnostava kurkistus Maputoon.

Capulana on myös keino työllistyä ja työllistää - esimerkiksi muutamien ranskalaisten ja sveitsiläisten naisten perustama Lanas Mozambique -yritys suunnittelee ja teettää paikallisilla naisilla laadukkaita capulanatuotteita.

Kissalla on tyylisilmää! Se omi Lanas Mozambique -lattiatyynyn heti itselleen.

Ostin Annalle Suomeen viemisiksi Lanas Mozambiquen upean värisen pyykkikorin ja laukun samaa kuosia. Niihin käytetty kangas on juuri sitä, jonka mainitsin alussa uusimpana löytönäni.

Jos johonkin kankaaseen ihastuu, se kannattaa ostaa siltä seisomalta. Valikoimat vaihtuvat tiheään tahtiin, eikä samaa kangaspakkaa välttämättä tulee enää myyntiin.

Uusin kangaslöytöni! Ja ainakin yhtä helsinkiläiskotia koristaa nyt tämänvärinen pyykkikori.

Suurin osa kankaista tulee Intiasta, osa myös Kiinasta, kuinkas muuten. Sota teki Mosambikin capulanatuotannosta lopun, ikävä kyllä, mutta afrikkalaista capulanakulttuuria ei kukista mikään. Laatukankaita tulee myös Hollannista (mutta se, miten hollantilaiskankaat päätyivät Itä-Afrikkaan, on oma tarinansa).

Paras materiaali on puuvillaa, ei keinokuidun ja puuvillan sekoitetta, vaikka sekoitteitakin yritetään joskus myydä puuvillana. Kannattaa vain luottaa omaan näppituntumaan!

Capulanamyyjien tiskeiltä löytyi näin kauniisti leikattu valmismekko Annalle.

Capulanoja myydään paitsi kaupoissa, myös kaduilla ja toreilla. Itse asioin viimeksi paikallisten suosimalla, suomalaisittain todella eksoottiselta Xipamanine-torilla.

Samalla torireissulla - Xipamanineen on mukavampi mennä paikallisen ihmisen seurassa - kodinhoitaja näytti minulle nigerialaisen ompelijan, jolle voi viedä ostamansa kankaan ja malliksi lempimekon tai -hameen.

Monet ompeluttavat vaatteensa, koska torien valmiiden vaatteiden kokovalikoima on varsin rajallinen. Ompelijoita on paljon, täytyy vain löytää hyvä ja sopiva. Haaveilen capulanahameesta, koska tähän asti olen käyttänyt ostoksiani lähinnä pöytäliinoina. Raportoin, kunhan pääsen tähän seuraavaan etappiin!

Terkuin Lotta