Ei yhtään kirosanaa

Pari vuotta sitten katselin suomalaista Klikkaa mua -televisiosarjaa. "Hirveesti kirosanoja", kommentoi kotijoukkojen nuorin. Enää hänen ei tarvitse vahtia, kertyykö virtuaaliseen kirosanapurkkiin killinkejä.

Maputossa ei nimittäin kuule lainkaan kirosanoja. Ainakaan telkkarissa, meidän englanninkielisessä DSTV Premium -kanavapaketissamme.

Ne on kaikki sensuroitu.

Ei myöskään uskonnollisia sanoja. God, Christ, Jesus - kaikki ovat tähtiä vain.

Sopimattomiksi luokitellut sanat poistetaan myös ääninauhalta. Aluksi luulin, että näyttelijät vain takeltelivat sanoissaan. Ylläolevassa kuvassa Sandra Bullockin suusta ei kuulu God-sanaa, ja kuvatekstissäkin sitä markkeeraa vain alkukirjain.

Ei tarvita paljon mielikuvitusta täyttämään kirjaimet tähtien tilalle.

Eilisessä, Bradley Cooperin ja Sandra Bullockin tähdittämässä elokuvassa, voimasanat kumpusivat lähinnä uskonnosta, mutta tietysti myös kaikki mahdolliset f-, b-, p- s- ja c-alkuiset manailut poistetaan. Yhä vielä yllättyy jonkun sanan kohdalla, että ai, tuokin on saanut kyytiä.

DSTV-paketti on käsittääkseni eteläafrikkalainen, onhan se englanninkielinen. Me käytämme sitä etenkin elokuvien ja kansainvälisten uutiskanavien katseluun, sillä nettipakettimme ei salli Netflixin kaltaisia ylellisyyksiä. Rajaton netti on täällä vielä kallis. Toisaalta sitä ei hirveästi kaipaakaan.

Minulla on käsitys, että portugalinkielisiltä kanavilta kirosanoja ei poisteta, mutta niitä katson vähemmän - portugalinkielisen tekstin seuraaminen nopeasti ei ole yhtä rentouttavaa, ja elokuvan juonta on vaikeampi seurata, kun jään miettimään, mitä kuvateksti tarkoitti.

Kirosanoja en kyllä kuule Maputossa muutenkaan. Ihmiset ovat noin yleisesti ottaen loputtoman ystävällisiä ja leppoisia. Mosambikia ei minusta turhaan nimitetä hymyjen maaksi. Ei puhettakaan, että haistateltaisi tai kyräiltäisi, eikä ainakaan minulle ole kukaan koskaan alkanut huutaa, kärsivällisyyttä vaativissa tilanteissakaan. Ääntä ei koroteta, tunteiden ilmaiseminen äänekkäästi ei kuulu tapoihin (esimerkiksi itkeminen ei myöskään sovi). Itsehillintä on hyve.

Korostan, että puhun yleisellä tasolla. Totta kai täällä on ongelmansa kuten kaikkialla. Mutta puhun vuorovaikutuksen tyylistä. Mitään kanssakäymistä ei voi aloittaa ilman tervehtimistä ja "mitä kuuluu"-kysäisyä; on tylyä mennä suomalaisittain liian suoraan asiaan.

Näin on toki varsin monessa paikassa Suomen rajojen ulkopuolella, ja viimeisin ystävällisyysennätys tehtiin naapurimaassa Etelä-Afrikassa, jossa hyväntuulinen letkeys on usein ihan omassa luokassaan. Tiedän jo nyt, että tulen joskus kaipaamaan sitä! Kävimme koulun taannoisella lomaviikolla pikku reissulla Etelä-Afrikassa, ja eräällä ajoportilla meitä molempia alkoi naurattaa portinvartijan ylitsevuotava tervehdys.

Se kuului näin: "Good morning, how are you sir! Yes, I´m fine too, thank you, and I´m happy to see your face in front of me today. How can I help you, my friend?"

Tapahtuipa se paremman tipin toivossa tai ei, olen silti sitä mieltä, ettei tuollainen aamunavaus kenenkään päivää ainakaan pahenna.

Mutta takaisin telkkariin - sitä, mihin kirosanojen ja etenkin uskonnollisten sanojen siivoaminen televisiosta perustuu, en tiedä. Mahtaako joku lukija tietää, milloin tällainen tapa on aloitettu ja missä kaikkialla sitä tehdään? Tämähän ei voi olla ainoa kolkka.

Onnistuu se elokuvien katsominen näinkin! Ja samalla huomaa, että joidenkin elokuvien käännökset ovat pelkkää tähtirivistöä (ja ääninauha yskii yskimistään). Pidin Klikkaa mua -sarjasta kovasti, mutta Minttu Mustakallio -paran suu olisi tukittu täällä ties kuinka monta kertaa!

Terkuin,
Lotta