Luksusvaatteita ja optimistisia säästöpossuja

Shoppailua Maputossa

Jakarandat häikäisivät minut lauantaina Friedrich Engels -rantakadulla, joka johtaa Jardim dos Namorados -puistoon. Katujen väriloisto kertoo, että talvi alkaa taittua kevääksi.

Kuvan vasemmassa laidassa voi juuri ja juuri erottaa pariskunnan, joka oli hakeutunut puiden siimekseen nauttimaan varjosta.

Rakastan Maputon puita. Ilman niitä kaduilla myös porottaisi paljon kuumemmin.

Olin menossa puistoon kahville, mutta kahvila olikin remonttitöiden takia kiinni. Sinänsä hyvä, jos kahvila hiukan siistiytyy. Sen valttina on ollut vain ja ainoastaan sijainti kauniissa puistossa, merinäköalan kera.

Ajauduin kahvilan sijaan ensi kertaa portugalilaiseen Loja das Meias -luksusputiikkiin keskellä Maputoa rua Chuindilla, Avenida Julius Nyereren poikkikadulla. Jo oli aikakin! Liikettä ei ole helppo huomata, sillä se on sisäpihalla aidan ja vartijan takana.

Näyttää lupaavalta.

Putiikki tarjoaa kalliita ja kauniita vaatteita, nahkalaukkuja ja kenkiä, koruja ja sekalaista tavaraa kuten hauskoja design-radioita ja -muistitikkuja. Afrikassa vaatimaton pukeutuminen ei ole in, jos on varaa vaativaan makuun.

Capulanakankaista eli Afrikassa yleisistä värikkäistä painokankaista tehdyt ryhdikkäät sadeviitat olivat kiinnostavia ja omaperäisiä. Voisin kuvitella niiden palvelevan kylmemmissäkin maissa esimerkiksi fillaristeilla. Harva polkisi samanlaisessa vastaan.

Kaupan oli myös capulanasta tehtyjä juhlalaukkuja ja niihin sopivia korvakoruja - hauska idea. Minulle oli uusi tieto, että paikallinen supertähti, muusikko Stewart Sukuma, jonka konsertissa minäkin olen ollut, suunnittelee laukkuja. Capulanaa ja nahkaa yhdistävä valkoinen nahkalaukku ja sen pariksi suunniteltu tyylikäs kirjekuorilaukku olivat vielä jäljellä viime vuoden mallistosta. Lisää on  tulossa.

Silmiähivelevän kauniita silkkitunikoita ja -mekkoja.

Capulanakankaasta tehty tukeva sadeviitta säväyttäisi Suomessakin.

Muusikkotähti Stewart Sukuma suunnittelee laukkujakin. Viereiseen capulanalaukkuun kuuluivat korvakorut.

Maputossa ei tarvitse vältellä värejä.

Radio pakattiin huolella.

Mekkoja ei voi olla ikinä liikaa.

Ostin vaatekaupasta pienen, pattereilla toimivan radion, jollaisen unohdin tuoda mukanani Suomesta. Toivottavasti se toimii edes jonkin aikaa. Viime vuonna ostin Maputon Sparista cd-mankan, joka ei koskaan suostunut yhteistyöhön.

Minun pitäisi antaa turha rakkine kaduilla kärryjään työntäville romunkerääjille, jotka ostavat kaikkea rikkinäistä jääkaapeista hiustenkuivaajiin, purkavat ne osiin ja myyvät kaiken myytäväksi kelpaavan. Tapa tienata elanto sekin - ja osa afrikkalaista kierrätysjärjestelmää.

Romunkerääjät ja ylellisen vaatekaupan asiakkaat ovat Maputon ääripäissä. Kunhan menen johonkin Loja das Meiasin tilaisuuteen - pari viikkoa sitten siellä oli ollut konsertti -, näen, millaista porukkaa tällainen kauppa houkuttelee.

Vielä yksi sadeviitta.

Tyypillinen portugalilaistalo Loja das Meiasin naapurissa.

Loja das Meiasin vaatteita hypistellessäni alkoi sataa, joten jatkoin matkaa jalan lähimpään mukavaan kauppaan, Bairro Bistro e Mercadoon. Se tarjoaa kodin tavaraa, monenlaisia matkamuistoja, kuten koruja ja laukkuja, ja vaatteita.

Nimensä mukaisesti se on myös kahvila-ravintola. Löytyipä superruokiakin: baobab-puun eli apinanleipäpuun jauhoa ja moringajauhoa. En ole kokeillut kumpaakaan, onkohan joku muu?

Komeat lattiatyynyt tervehtivät ovensuussa.

Olisimmepa tienneet tästä liikkeestä, kun etsimme turhaan kivoja mattoja!

Capulanakengät rivissä.

Valitse värisi!

Capulanasateenvarjo tekisi räntäsateestakin hauskaa.

Optimistin säästöpossu on varautunut muhkeisiin säästöihin.

Jäisikö lasilliselle?

Saisiko olla verenpuhdistajaa, moringajauhoa tai apinanleipäpuun jauhoa?

Seeprapyörä näyttää tien vessaan.

Bairro Bistro e Mercadon pihamaalla kipitti pieni kissa. Siitä oli miltei mahdotonta saada kuvaa, koska otus ei ollut hetkeäkään paikoillaan. Vihdoin se pysähtyi hetkeksi peseytymään.

Vauhtimisu miettii seuraavaa siirtoa.

Olemme päättäneet, että tulevana vuonna yritämme nauttia Maputon hyvistä puolista niin paljon kuin suinkin. Aion käydä konserteissa, vilkaista läpi ne putiikit ja kahvilat joihin en vielä ole ennättänyt, ihmetellä Maputon muutamia museoitakin ja vain käyskennellä kaduilla.

En ole ikinä kuullut, että neljän seinän sisään umpioituminen olisi pitkään jatkuessaan parantanut kenenkään mielialaa. Expat-puolisoiden on kiinnitettävä tähän riskiin ihan erityistä huomiota. Harva kun tulee kotoa hakemaan, eikä erakkoluontoisinkaan jaksa tehdä kaikkea yksin.

Ilmiö koskee toki työssäkäyviäkin - he saattavat unohtaa, että töidenkin ulkopuolella sietää olla elämää. Ja viikonloppuisin, kun he haluaisivat levätä, kotona ollut osapuoli puhkuu intoa lähteä kotoa pois. Ihanneratkaisu ei kuitenkaan aina ole se, ettei lähdetä mihinkään.

Ainakin tämä lauantainen kauppareissu piristi kummasti, ja vaikka minusta ei ihan Loja das Meiasin kanta-asiakasta tulisikaan, on helpottavaa tietää, että tällaistakin tarjontaa on.

Mukavia elokuun loppupäiviä teillekin!

Terkuin Lotta