Tuokioita ratsastustallilta

Ylityksiä, pudotuksia, mutta ei loukkaantumisia

Maputon Centro Hípico eli ratsastusklubi vietti viime viikonloppuna 66-vuotisjuhlaansa. Meillä on kaksi ystävää, joilla on yhteensä neljä hevosta kyseisellä tallilla. Olemme saaneet itsekin nauttia siellä ratsastuksesta ja/tai tallitunnelmista, kuka mitenkin haluaa ja tohtii. Suuntasimme siis mekin "hippikeskukseen".

Tässä kuvakertomus sunnuntailta.

Allaoleva dramaattinen kuva on otettu juuri ennen sunnuntain päätösnumeroa, "kostyymiratsastusta". Voisi kai puhua hevosnaamiaisista. Hevoset ja ratsastajat oli vaivoja säästämättä puettu lohikäärmeiksi, Halloween-ratsuiksi, koiriksi, ihmisiksi, formula-autoiksi... Hauskaa katsottavaa.

Verta, naurua ja mustia silmiä.

Ennen kostyymikisaa oli kisailtu monella tapaa. Sunnuntain estekisoissa piisasi jännitystä. Lauantaina hypättiin pareittain "slalomhyppyä" eli kaksi kilpailijaa kerrallaan, sunnuntaina tavalliseen tapaan yksi kerrallaan.

Hyvä Suomi! Satu Vienings ja Galahad hyppäävät.

Ylitys! Finaaliin.

Pudotus! Voittaja ratkesi.

Urakan jälkeen tallipoika suihkuttaa hevosen.

Saappaista syntyy ryhdikäs askellus.

Poseeraus sujuu jälkikasvu käsivarrella.

Suihkunraikas hevonen kyllästyi kuvauksiin ja päätti kuivata itsensä hiekkaan.

Centro Hípicon sisätiloihin on ripustettu valokuvia klubin alkuajoilta. Kauniit mustavalkokuvat henkivät mennyttä siirtomaa-aikaa, kuten tietyiltä osin koko talli edelleenkin.

Hevosen pito ja ratsastaminen on Maputossa länsimaalaisittain edullista, vaikka tarvikkeet täytyykin tuoda muualta, puhumattakaan itse hevosista. Ratsastus on silti pienen piirin harrastus. Maputon klubin ratsastajat ovat monikulttuurista ja kansainvälistä porukkaa, kuten koko Maputo. Minusta Centrossa vallitsee varsin letkeä ja mukava ilmapiiri.

Tallipojat juttusilla.

Joukossa on pohjoismaalaisia, mutta myös intialaisia, eteläafrikkalaisia, portugalilaisia ja mosambikilaisia. Centro Hípico myös työllistää joukon mosambikilaisia tallipoikia. Hevosten omistajat voivat maksaa tallipojille ekstraa klubin maksaman peruspalkan lisäksi.

Osaavia tallipoikia ei Mosambikissa ole helppo löytää, mutta omistajat voivat itse kouluttaa omiaan, ja nykyisin Hípicossa käy tallityöntekijöitä muualtakin saamassa oppia. Työ itse ei sivusta katsoen näytä lainkaan hassummalta.

Kun talli perustettiin, Maputo oli vielä Lourenco Marques.

Lourenco Marquesin ratsupoliiseja varmasti myös pelättiin.

Estehyppyä silloin ennen.

Koska kaipasimme selkänojia, hakeuduimme entisajan vip-katsomoon, joka on tietysti nykyisin aivan tavallinen katsomon osa. Viereisestä eläintarhasta (kyllä, Maputossa on vanha eläintarha!) karannut paviaani kävi tervehtimässä.

Oli muuten melko tuiman näköinen otus noin lähietäisyydeltä - ja yllättävän iso. Onneksi se päätti pian loikkia eteenpäin. Se sai kaikki paikallaolevat koirat kannoilleen. Haukkuvien ja räksyttävien
koirien lauma kovaa kyytiä karkuun pistelevän apinan perässä varasti hetkeksi show´n täysin.

Tuimailmeinen yllätysvieras hylkäsi kisakatsomon pian.

Ylhäältä kelpaa tiirailla.

Leppoisaa urheilujuhlan tuntua.

Tällä taiturilla oli isot kannustusjoukot.

Voittajan helpottunut hymy.

Odotellaan vuoroa

Viime hetken ohjeita.

Hypyt on hypitty, nyt sonnustaudutaan naamiaisiin.

"Me hepat ollaan aika hyviä näissä ritari- ja prinssihommissa."

"Hei, missä MEIDÄN vaatteet on?"

"Näytän aika skarpilta näin lohikäärmeenä, vaikka itse sanonkin."

"Kai te tajuatte, että mä en ole OIKEESTI lammas?"

"Ai miten niin hevonen ei voi olla formula-auto? Hevosvoimillahan nekin kulkee."

"Vihdoinkin ne tajus, millaisista loimista meikäheppa pitää."

"Okei, leikitään nyt vankihevosta. Paras olla unohtamatta sitä porkkanaa."

Alice vietti hauskan päivän heppatallilla.

Kiitos ja näkemiin, obrigada!

Kuvat: Onni ja Markus Heydemann