Helle hatuttaa Maputossa - Melanian kypärä vai capulanalippis?

Kuuntelin äskettäin Coconainen-podcastia, jota ihana ystäväni Nora Soini Suomessa tekee. Nora ja hänen kollegansa Tupu puhuivat viisaasta auringonotosta - ajankohtainen aihe Suomen keväässä.

Allekirjoitan kaikki Noran ja Tupun aurinkoiset vinkit ja jaan tässä omani. Käyttäkää ihmiset hellehattua, kun liikutte ulkona paahteessa!

Se vain on niin helppo tapa suojella hiuksia, silmiä, korvia ja kasvoja.

Neljän tropiikissa eletyn vuoden jälkeen näen kasvojeni alaosasta, mihin asti lieri on varjostanut - ja näin siitä huolimatta, että käytän aurinkosuojan sisältävää voidetta joka päivä. Afrikan aurinko on tietysti eri luokkaa kuin Suomessa, ja se paistaa joka päivä. Yleensä täällä hakeudutaan varjoon, ei paahteeseen.

Tuntuuko hattu hankalalta? Vain mukavasti päässä istuvaa hattua tulee käytettyä. Onnistunut hellehattu ei kiristä, hiosta, litistä tai lennä, se pelastaa huonon hiuspäivän ja varjostaa tarpeeksi. Puhumattakaan siitä, että sen pitäisi näyttää hyvältä! Aikamoinen lista vaatimuksia. Onko oma hellehattuhyllyni yhtään tilanteen tasalla?

Berliinin Torstrassen pikkuputiikista ostetulla ecuadorilaisella panamahatulla on tunnearvoa, sillä ostimme sen saatuamme varmistuksen, että seuraava suunta olisi Afrikka.

Panamahattu on hyllyn kaunotar, vaikka vuodet kuumassa ja kosteassa ovatkin jo jättäneet siihen hienoiset jälkensä. Mutta hyvin tehdyt esineet kuluvatkin kauniisti, hatutkin.

Panamahattu on aina tyylikäs.

Hauska capulanalippis tuli alun perin synttärilahjana pojalleni ruotsalaiselta luokkatoverilta, mutta hän piti sitä liian eksoottisena. Hyvä niin, sillä saatoin omia sen. En ole lippiskansalainen, mutta tämä oli eri asia - tämän voi yhdistää myös muihin kuin urheilullisiin vaatteisiin.

Capulanasta eli printtikankaasta tehtyjä lippiksiä myydään Maputon käsityöläistorilla, ja moni ostaa niitä tuliaisiksi.

Yleisin malli capulanapäähineissä on juuri lippis, ja niissä onkin valinnan varaa muodon ja lipan mallin suhteen. Jos muuten kävelen capulanalippis päässäni käsityöläistorin läpi, saan lippismyyjien jakamattoman huomion, sillä myyjien logiikka menee täällä näin: "Jos tuo on kerran ostanut, se ostaa varmasti lisää." Yhdellä ostoksella et saa myyjiä kimpustasi, päinvastoin.

Värikäs afrikkalaislippis saa minut aina hyvälle tuulelle.

Nyt olin linssilude - mallasin lippistä omaan päähäni, sillä ohuesta capulanakankaasta tehdystä hatusta on muuten vaikea saada kunnon käsitystä.

Leveälierinen, puuvillasekoitteinen pehmeä musta "valeolkihattu" oli löytö Helsingin Stockmannilta aurinkoisena kesäpäivänä, kun huomasin unohtaneeni kaikki hatut Maputoon.

Heräteostos Helsingistä on palvellut loistavasti. Aurinko on jo haalistanut sitäkin.

Perinteinen olkihattuhan on ihana, mutta hankala kuljetettava nykyään lentokoneiden hattuhyllyjen muututtua täpötäysiksi pakaasiruumiksi. Tällä hatulla on ollut paljon käyttöä, ja siinä on tarpeeksi leveä lieri. Täällä kuumassa ja kosteassa olkihattutyyppisten hattujen lierit tosin tuppaavat ennen pitkää vähän lerpahtamaan. En tiedä, miten ne saisi pidettyä muodossaan.

Pelkäätkö Ascot-vaikutelmaa? Hattu voi olla täysin huomaamaton, kuten nämä allaolevat asusteet. Pinnoitetusta, UV-suojatusta  kankaasta valmistetut Saksan matkamuistot Seeberger ja Mayser ovat uskollisia ja järkeviä ystäviä. Niihin voi luottaa, ne eivät herätä tunnekuohuja eikä ilmankaan haluaisi olla. Sellaista tuulta ei vielä ole tullut, joka olisi näihin tarttunut, ja se on hyvä, sillä  merenrantakaupunki Maputossa tuulee.

Ahkerat taustajoukot, ah niin käytännölliset.

Maputon Woolworth muuten myy kankaisia hattuja nimellä "packable hat". Eräs ystäväni osti täältä mukaansa sellaisen ihastuttuaan sen käytännöllisyyteen. Eihän kesäpäivän aamuna Suomessakaan välttämättä tiedä, tuleeko taivaalta iltapäivällä paistetta vai pisaroita.

Lopuksi hiukan tympeä tuulahdus kolonialistiajalta. Sellainen on tämä Krugerin kansallispuiston matkamuistokaupasta ostamamme kiinalaisvalmisteinen, kolkosti kopiseva hellekypärä.

Kop kop, kaikuuko? Minua ei nähdä Maputon kaduilla tämä hökötys päässäni.

Ostimme sen vitsinä hassujen hattujen kokoelmaamme, mutta ennen pitkää Melania Trump murjotti uutiskuvissa päässään täsmälleen samanlainen!

Meillä tämä koristaa eteisen hattuhyllyä ja naurattaa vieraita.

Yksi hyvä asia safarikypärästä on sanottava. Se pukee kaikkia. Jokainen, joka sitä on eteisessämme sovittanut, on näyttänyt siltä kuin olisi syntynyt safarihattu päässään.

Joskus olen ulkoiluttanut pään ympärille kevyesti asettuvaa kypärää (tulee aina olo, että sitä voisi pyörittää kuin hyrrää) kodin uima-altaalla ja todennut, että se ei myöskään hiosta ollenkaan. Enkä edes huomaisi, jos naapurin sitruunapuusta kopsahtaisi päähäni hedelmä! Safarityyli toimii. Mutta silti: sorry, Melania, kypärä jää kotiin.

Millaisia hellehattuja teillä on?

Terkuin Lotta

Afrikkalainen torstai - suomiruokaa Maputossa, selvänäkijäkasvi ja superfoodia

Vaihteeksi päiväkirja-arkea. Mies on työmatkalla Swazimaassa, kuningasta tapaamassa - en edelleenkään osaa kirjoittaa eSwatini, mutta osaakohan kuningaskaan. Tiesittekö muuten, että Swazimaassa kuninkaan äiti, kuningataräiti, on "The Great She-Elephant", suuri elefantti? Matriarkalla on norsulaumassa tärkeä asema ja näin on Swazimaaassakin. Game of Thronesissa hallitsee lohikäärmekunigatar, täällä päin maailmaa norsuäitikuningatar.

Tänään

1) hain Lanas-sisustuskaupasta tilaamani tyynyliinat. Kysyin sieltä viime viikolla tyynyliinoja, mutta haluamaani kokoa, Ikean sohvatyynyihin sopivia, ei ollut. Sehän ei haitannut, sillä ompelijat kertoivat tekevänsä minulle sen kokoiset kuin haluan. Valitsin hiukan häthätää heidän capulanoistaan kaksi ja jätin mukaan ottamani vanhan tyynyliinan malliksi.

Päivän capulanat.

Capulanat eli printtikankaat ovat Mosambikin parasta antia ja capulanatuotteisiin erikoistunut Lanas suosikkikauppojani Maputossa.

Tätäkään liikettä ei ollut silloin, kun muutimme tänne. Maputo kehittyy. Sveitsiläis- ja ranskalaisnaisten perustama Lanas on hyvä esimerkki niinsanotusta social enterprise -työstä Afrikassa. Tarkoitus on, että Lanasin kouluttamat mosambikilaiset voivat itse jatkaa liikettä ja elättää itsensä ompelemalla senkin jälkeen kun perustajat ovat lähteneet maasta, mikä tapahtuu tänä vuonna.

2) poimin kaupasta mukaani mosambikilaisen ruokatuotteen, baobab-puun hedelmästä tehdyn jauheen. Se sopii smoothieihin, mehuihin ja jogurtin tai puuron seuraksi. Tämäkin on uutta ja kuvastaa Mosambikin kehitystä.

Baobab-jauhe, seuraava superfood suoraan Mosambikista?

Pitkään tuntui, että näkyvin paikallinen ruokatuote marketissa oli sokeri. Nyt valikoimaa on jo enemmän, esimerkiksi riisiä Zambeziasta ja kahvia Niassasta. Baobab-jauhe voisi olla uusi superfood. Selosteen mukaan siinä on rutkasti c-vitamiinia ja kalsiumia. Esittelin tuotteen pojalleni, joka surauttaa itselleen smoothieita joka päivä. Kerron siitä lisää, kunhan tutustun siihen itse paremmin.

3) söin naapuriravintolassa suomalaisen jälkiruuan eli makean puuron! Sen lisäksi, että tänään oli Eurooppa-päivä, Maputossa on eurooppalaisen elokuvan viikot. Kävimme taannoin katsomassa festivaalin suomalaisen elokuvan, Selma Vilhusen ohjauksen Tyttö nimeltä Varpu - ensimmäinen kerta, kun Maputossa on tarjolla suomalaista elokuvaa. Kaikki pitivät elokuvasta kovasti - osa piti sitä surullisena, osa hauskana, kaikkia se kosketti. Yleisössä oli mosambikilaisia ja suomalaisia; tekstitys oli portugaliksi, kuten kuuluukin olla, joten englanninkielistä yhteisöä oli paikalla vain niukasti.

Makeaa suomalaista riisipuuroa Maputossa!

Naapuriravintola Fundacao Fernando Leite Coutossa on Euroopan inspiroima lista toukokuun ajan. Suomi-ruuaksi oli merkattu Arroz Doce eli makea riisi, joka ei mielestäni ole mitenkään tyypillinen suomalainen jälkiruoka. Saksassa on Milchreis, Portugalissa Arroz Doce - kuten ravintolan ruokalistakin totesi -, monessa muussakin maassa omat riisivanukkaansa, mutta en osaa yhdistää tätä jälkiruokaa Suomeen muutoin kuin joulu- tai mannapuuron muodossa.

Eurooppalainen ruokaviikko on toisaalta Maputon oloissa haastava toteuttaa, sillä hyviä tai oikeita raaka-aineita ei saa eikä valmistustakaan voi taata. "Tuunattu riisipuuro" on siinä mielessä oikein mainio, realistinen valinta, ja onhan Suomessa vankka puuroperinne. Voidaan tulkita, että makea, kermainen ja kanelinen riisi viittaa myös suomalaiseen rahkaperinteeseen. Rahkaa en ole Mosambikissa nähnyt koskaan.

Mikä yhdistää Suomea ja Portugalia? Tietysti makea riisi, kertoo maputolainen ruokalista.

 Katkeraa todeta, että Ruotsin lipun alla ruokia oli peräti kaksi, liha- ja kanelipullat! Ehkä parempi näin, sillä samaa aikaan paikalle eksyneen maanmiehen mukaan lihapullat olivat kalpea toisinto esikuvastaan. Oma riisiruokani oli sentään makoisa.

4) ihmettelin, millainen selvänäkijä terassillani kasvaa. Punavihreä elefantinkorva alkoi kukoistaa Suomen eduskuntavaalipäivänä huhtikuussa. Sen jälkeen se kasvoi kasvamistaan.

Hallitus on syntynyt ja elefantinkorva väsähti neuvotteluissa.

Pohdiskelin viikonloppuna, milloin se oikein saavuttaa mittansa. Ilmeisesti tämä maputolaisessa taimitarhassa elefantinkorvana myytävänä lehti joko ennustaa tai seuraa uutisia, sillä tänään Suomen hallitus on neuvoteltu ja terassin punavihreä hälytysmerkki nuokahtanut.

Se näytti suorastaan saaneen jonkin taudin eli oli ainakin antanut kaikkensa! Mitähän kitulias puutarhani seuraavaksi ennustaa?

terkuin Lotta

Luksusvaatteita ja optimistisia säästöpossuja

Shoppailua Maputossa

Jakarandat häikäisivät minut lauantaina Friedrich Engels -rantakadulla, joka johtaa Jardim dos Namorados -puistoon. Katujen väriloisto kertoo, että talvi alkaa taittua kevääksi.

Kuvan vasemmassa laidassa voi juuri ja juuri erottaa pariskunnan, joka oli hakeutunut puiden siimekseen nauttimaan varjosta.

Rakastan Maputon puita. Ilman niitä kaduilla myös porottaisi paljon kuumemmin.

Olin menossa puistoon kahville, mutta kahvila olikin remonttitöiden takia kiinni. Sinänsä hyvä, jos kahvila hiukan siistiytyy. Sen valttina on ollut vain ja ainoastaan sijainti kauniissa puistossa, merinäköalan kera.

Ajauduin kahvilan sijaan ensi kertaa portugalilaiseen Loja das Meias -luksusputiikkiin keskellä Maputoa rua Chuindilla, Avenida Julius Nyereren poikkikadulla. Jo oli aikakin! Liikettä ei ole helppo huomata, sillä se on sisäpihalla aidan ja vartijan takana.

Näyttää lupaavalta.

Putiikki tarjoaa kalliita ja kauniita vaatteita, nahkalaukkuja ja kenkiä, koruja ja sekalaista tavaraa kuten hauskoja design-radioita ja -muistitikkuja. Afrikassa vaatimaton pukeutuminen ei ole in, jos on varaa vaativaan makuun.

Capulanakankaista eli Afrikassa yleisistä värikkäistä painokankaista tehdyt ryhdikkäät sadeviitat olivat kiinnostavia ja omaperäisiä. Voisin kuvitella niiden palvelevan kylmemmissäkin maissa esimerkiksi fillaristeilla. Harva polkisi samanlaisessa vastaan.

Kaupan oli myös capulanasta tehtyjä juhlalaukkuja ja niihin sopivia korvakoruja - hauska idea. Minulle oli uusi tieto, että paikallinen supertähti, muusikko Stewart Sukuma, jonka konsertissa minäkin olen ollut, suunnittelee laukkuja. Capulanaa ja nahkaa yhdistävä valkoinen nahkalaukku ja sen pariksi suunniteltu tyylikäs kirjekuorilaukku olivat vielä jäljellä viime vuoden mallistosta. Lisää on  tulossa.

Silmiähivelevän kauniita silkkitunikoita ja -mekkoja.

Capulanakankaasta tehty tukeva sadeviitta säväyttäisi Suomessakin.

Muusikkotähti Stewart Sukuma suunnittelee laukkujakin. Viereiseen capulanalaukkuun kuuluivat korvakorut.

Maputossa ei tarvitse vältellä värejä.

Radio pakattiin huolella.

Mekkoja ei voi olla ikinä liikaa.

Ostin vaatekaupasta pienen, pattereilla toimivan radion, jollaisen unohdin tuoda mukanani Suomesta. Toivottavasti se toimii edes jonkin aikaa. Viime vuonna ostin Maputon Sparista cd-mankan, joka ei koskaan suostunut yhteistyöhön.

Minun pitäisi antaa turha rakkine kaduilla kärryjään työntäville romunkerääjille, jotka ostavat kaikkea rikkinäistä jääkaapeista hiustenkuivaajiin, purkavat ne osiin ja myyvät kaiken myytäväksi kelpaavan. Tapa tienata elanto sekin - ja osa afrikkalaista kierrätysjärjestelmää.

Romunkerääjät ja ylellisen vaatekaupan asiakkaat ovat Maputon ääripäissä. Kunhan menen johonkin Loja das Meiasin tilaisuuteen - pari viikkoa sitten siellä oli ollut konsertti -, näen, millaista porukkaa tällainen kauppa houkuttelee.

Vielä yksi sadeviitta.

Tyypillinen portugalilaistalo Loja das Meiasin naapurissa.

Loja das Meiasin vaatteita hypistellessäni alkoi sataa, joten jatkoin matkaa jalan lähimpään mukavaan kauppaan, Bairro Bistro e Mercadoon. Se tarjoaa kodin tavaraa, monenlaisia matkamuistoja, kuten koruja ja laukkuja, ja vaatteita.

Nimensä mukaisesti se on myös kahvila-ravintola. Löytyipä superruokiakin: baobab-puun eli apinanleipäpuun jauhoa ja moringajauhoa. En ole kokeillut kumpaakaan, onkohan joku muu?

Komeat lattiatyynyt tervehtivät ovensuussa.

Olisimmepa tienneet tästä liikkeestä, kun etsimme turhaan kivoja mattoja!

Capulanakengät rivissä.

Valitse värisi!

Capulanasateenvarjo tekisi räntäsateestakin hauskaa.

Optimistin säästöpossu on varautunut muhkeisiin säästöihin.

Jäisikö lasilliselle?

Saisiko olla verenpuhdistajaa, moringajauhoa tai apinanleipäpuun jauhoa?

Seeprapyörä näyttää tien vessaan.

Bairro Bistro e Mercadon pihamaalla kipitti pieni kissa. Siitä oli miltei mahdotonta saada kuvaa, koska otus ei ollut hetkeäkään paikoillaan. Vihdoin se pysähtyi hetkeksi peseytymään.

Vauhtimisu miettii seuraavaa siirtoa.

Olemme päättäneet, että tulevana vuonna yritämme nauttia Maputon hyvistä puolista niin paljon kuin suinkin. Aion käydä konserteissa, vilkaista läpi ne putiikit ja kahvilat joihin en vielä ole ennättänyt, ihmetellä Maputon muutamia museoitakin ja vain käyskennellä kaduilla.

En ole ikinä kuullut, että neljän seinän sisään umpioituminen olisi pitkään jatkuessaan parantanut kenenkään mielialaa. Expat-puolisoiden on kiinnitettävä tähän riskiin ihan erityistä huomiota. Harva kun tulee kotoa hakemaan, eikä erakkoluontoisinkaan jaksa tehdä kaikkea yksin.

Ilmiö koskee toki työssäkäyviäkin - he saattavat unohtaa, että töidenkin ulkopuolella sietää olla elämää. Ja viikonloppuisin, kun he haluaisivat levätä, kotona ollut osapuoli puhkuu intoa lähteä kotoa pois. Ihanneratkaisu ei kuitenkaan aina ole se, ettei lähdetä mihinkään.

Ainakin tämä lauantainen kauppareissu piristi kummasti, ja vaikka minusta ei ihan Loja das Meiasin kanta-asiakasta tulisikaan, on helpottavaa tietää, että tällaistakin tarjontaa on.

Mukavia elokuun loppupäiviä teillekin!

Terkuin Lotta