tiistai 1. syyskuuta 2015

Matkalla mangopuun varjoon

Yhdet avaimet, kiitos


Ensimmäinen tehtävä uudessa maassa on hankkia koti. Olen elänyt nyt pari kuukautta täysin ilman kotiavainta. Se on aikuisen elämässä poikkeuksellista. Kiinnitin siihen huomiota, kun sain lasten koulusta avaimenrenkaaseen kiinnitettävän kulkuluvan ja totesin, ettei minulla ollut avaimenrengasta!

Avaimettomassa elämässä on ollut myös kummallista vapautta, ainakin tällaisessa tilanteessa. Kun ei ole kotiavainta, on tavallaan avaimet mihin tahansa. Eikä tarvitse huolehtia avaimen katoamisesta.

Olin luovuttanut avaimet Berliinissä ja pakannut tyhjän avainrenkaan muuttotavaroihin. Heinäkuu Suomessa mökkeillen sujui myös melko lailla avaimitta. Yhden matkalaukun sivutaskusta löytyi kuitenkin vanha Marimekko-heijastin (mikäpä muu!), jonka renkaassa kulkulupa nyt killuu.

Tänään se saa seurakseen kotiavaimen.

Olimme varautuneet etsimään kotia pitkään. Tiesin, että eräät meitä ennen tänne muuttaneet olivat joutuneet tekemään niin. Maputoon on kuitenkin viime aikoina rakennettu uusia asuntoja, mikä on rauhoittanut asuntomarkkinoita ja tasoittanut ainakin hurjimpia hintapyyntöjä. Maputo on afrikkalaisittain kallis kaupunki asua.

Koti kuitenkin löytyi iloksemme nopeasti, pakollinen ja hiukan hermostuttava tinkiminen tuotti tulosta, ja lähdemme huoneistohotellista tänään. Hei hei, Vip Executive Apartments!

Varsinaiset muuttotavarat tulevat aikaisintaan kuukauden kuluttua, joten tänään on ostettava Maputon uudesta Home Centeristä (Ikeaahan Mosambikissa ei tosiaankaan ole... ) välttämättömät: patjoja, lakanoita, peitot, tyynyt, pyyhkeitä, astioita, siivoustarvikkeita, pöytä, ainakin neljä tuolia... Osan saamme lainaksi lähetystön väeltä. Siellä tällainen tilanne on tuttu.

Asunnonvälittäjä Ana ja remonttimies tulevan kodin portilla.

Asunnon meille löytänyt välittäjä ei suinkaan ollut se hienoin ja sliipatuin, persoonallisin kyllä. Ja kyllä tämä Ana hänkin kimalteli kultaa, hampaita myöten. Hän saapui tunnin myöhässä autopulmiaan valitellen ja vuolaasti anteeksipyydellen. Ensimmäinen puolituntinen kuluikin huoltoaseman pihassa, Anan parhaat päivänsä nähneen Land Roverin avattua konepeltiä tuijotellen.

Automurheet olivat selvästi vieneet välittäjän huomion, sillä takapenkkikin oli täynnä tavaraa, jota nostelimme takaluukkuun sopiaksemme kyytiin. Ratti oli väärällä eli vasemmalla puolella, ja käännöksissä Ana varmistikin aina vierustoverilta: "Tuleeko autoja?" Mutta autosta viis: niin vain kävi, että juuri tämä käheästi ja herkästi naurava leidi löysi meille talon.

Asuntokatselmuksella! Tähän olohuoneeseen me muutamme.

Kun teimme Anan kanssa lähtöä talosta, kiinnitin huomioni mieheen, joka näytti poimivan kadunvarsipuun juurelta jotain. Roskia ne eivät olleet, mutta en tunnistanut puuta, saati sen kukintoja (Maputossa on muuten erittäin paljon puita katujen varsilla, se yhdistää Maputoa ja edellistä asuinkaupunkiani Berliiniä).

Kysyin Analta, tunnistiko hän, mitä mies etsi. Toimen naisena hän rullasi saman tien auton ikkunan auki, huikkasi "Bom dia!" ja tiedusteli asiaa. Kyse oli kuulemma jostain lääkinnällisestä kasvista - "some plants for medicinal use", selitti Ana. Mielenkiintoista. Luonnonlääkintä on Afrikassa yhä voimissaan, monestain syystä. Tulevina vuosina minullekin ehkä selviää, minkä puun antia mies kadulta keräili.

Talon omalla pihalla on mangopuu, johon ihastuimme. Saa nähdä, millaiseksi elämä sen varjossa muodostuu.

Teroittaakohan kissa kynsiään mangopuuhun?
 


Terkuin Lotta








4 kommenttia:

  1. Onnea uuteen kotiin! Maata jalkojen alla ja paljon tilaa. Kotiavaimet! "Vip" elämän jälkeen varmasti ihanaa. - Mangopuuhun ihastuu toisaan varmaan kissakin. Kelvannee siamilaisen arfikkalaiseksi kiipeily-, vaanimis- ja lekottelupuuksi isompien kissaeläinten malliin. Kynnet hoitunee siinä sivussa.

    VastaaPoista
  2. Onnea uuteen kotiin! Onpas ihanaa, että se löytyi näin nopeasti.
    Mielessäni vaanivat viehättävää mangopuutanne katsoessa eriväriset mambat ynnä muut myrkylliset kulkijat. Onko siellä niitä, vai uskaltaako pihassa todella rentoutua?
    ter. Pirkko

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Pirkko! Ihan aiheellinen kysymys varmasti. Käärmeitähän Afrikassa riittää. Olen kuitenkin ymmärtänyt, että kun koti on näin keskellä kaupunkia, niitä ei tarvitse pelätä (jos blogi äkkiä lakkaa ilmestymästä, tiedät, että sain väärää tietoa). Käsittääkseni huomattavasti isompi vaara on minipieni öttiäinen, joka viihtyy mangopuussa, jonkinlainen mangopuun toukka (en oikein tiedä vielä sen nimeä, monia nimiä kuulee). se voi tulla vaatteisiin, jos pyykkiä kuivattaa ulkona, ja hiipiä sitä kautta ihon alle. Siksipä kaikki pyykit pitäisi silittää kuumalla raudalla, ja niin täällä yleisesti tehdäänkin, jos voidaan. Eikä pyykkiä pitäisi samasta syystä jättää yöksi ulos. Moni ulkomaalainen ei kuivata sitä ulkona laisinkaan. Paikallisten pyykit kyllä liehuvat iloisesti naruilla ulkona.

      Poista

Kiitos kommentistasi!