Ilhan korut kertovat tarinaa

Lensin lokakuussa Ilha de Moçambiquelle mielessäni korut. Kotikadullamme Maputossa on pieni, mielenkiintoinen laukku- ja korukauppa Mozo Concept Store, ja iskin jo alkuvuodesta siellä silmäni persoonallisiin keraamisiin kaulakoruihin.

Myyjä kertoi, että hänen tyttärensä oli käynyt Ilhalla, ihastunut posliinikoruihin ja tuonut muutaman myytäväksi.

Uudet korvakorut taustanaan Mosambik-aiheisen tietokirjan sivu,

Ilha tosiaan tunnetaan rikkaasta koruperinteestään. Huomioni kiinnittäneet korut oli tehty rantaan huuhtoutuneista keramiikkapaloista, joita on Ilhan edustalla edelleen runsain mitoin menneinä vuosisatoinan Intian valtamereen haaksirikkoutuneiden kauppalaivojen jäljiltä.

Nousuvesi kuljettaa posliinia rantaan vuodesta toiseen.

Palaset ovat yleensä astiastojen osia, tässä tapauksessa luultavasti kiinalaisten. Jännittävää! Olinkin jo lukenut tästä muutama vuosi sitten ostamani Henrik Ellertin kirjasta Moçambique Mosaic - The Material Culture of Moçambique, joka on melkoisen ehtymätön aarreaitta. On kiehtovaa miettiä juuri oman korunsa tarinaa.

Valitsin itselleni korun. Meressä abstraktiksi kuvaksi lionnut palanen toi mieleeni Muumilaakson mörön ja hattivattien varjot. Maksoin kaulakoruni ja päätin, että jos joskus pääsen Ilhalle, ostan korulle seuraa.

Saavuttuamme saarelle silmäilin hotellin terassilta käsin poikaa, joka harppoi rannalla kumarassa ja haravoi sormillaan hiekkaa. Pojan mentyä möngin hiekassa itsekin. Ilhan korukauppiaat tietysti tarvitsevat näitä raaka-aineita enemmän kuin minä, mutta halusin nämä matkamuistoksi. Tuleeko niistä ikinä mitään, sen aika näyttää.

Oma kummitusmainen kaulakoruni ja rannalta poimimani palaset.

Ilhalla ja vielä pohjoisempana Ibon saarella tehdään perinteisin menetelmin myös hopeakoruja, joskaan en vielä oikein osaa sanoa, mitä laatua niihin käytetty metalli edustaa. Ainakin aiemmin näihinkin koruihin on käytetty haaksirikkoutuneista laivoista peräisin olevia metalleja (esimerkiksi kolikoista), jotka sulatetaan ja työstetään uudestaan. 

Hopeasepät käsittelevät valmistamaansa hopealankaa taitavasti - mosambikilaiset ovat ylipäätään osaavia kädentaidoissa, mutta se taitaa päteä moneen muuhunkin maahan tällä mantereella -, ja Ilha ja koko Nampulan alue tunnetaakin hienoista hopeakoruistaan.

Hopeasepät työskentelevät siellä missä asuvatkin eli Ilhan afrikkalaiskylässä, josta kerroin aiemmin.  Kävimme erään sepän pajassa, mutta hänellä ei juuri sillä hetkellä ollut paljoakaan valmista myytävää, joten tyydyin seuraamaan, kuinka hän teki työtään. Jos minulla olisi ollut enemmän aikaa, olisin voinut noudattaa erään hotellivieraan esimerkkiä ja tilata korun.

Koruseppä työssään Ilha de Moçambiquella.

Olimme liikkeellä moottoripyörillä, ja käväisimme myös toisen, "reikä seinässä"-kioskityyppisesti pajaansa pitävän sepän luona, mutta hän ei ollut paikalla. Niin tai näin, kylässä oli mielenkiintoista kurvailla. Kasvonsa mussiro-naamiolla koristellut, lapsensa kanssa kauppaa pitävä nainen, jonka esittelin jo aiemmin ensimmäisessä Ilha-postauksessani, istui juuri hopeasepän korukioskin lähellä.

Saisiko olla Jolly Jus -mehua tai Marie-keksejä? Vaipat myydään yksi kerrallaan.

Seuraavana päivänä liikuskelin koru- ja matkamuistokaupassa ja panin sivusilmällä merkille, että eräässä nojatuolissa näytti lojuvan kookas nukke. Yhtäkkiä nukkevauva ähkäisi - se olikin ihan oikea bébé uinumassa hellepäivänokosiaan kauniiden tavaroiden ympäröimänä.

Korukaupankin kadulla aika tuntui pysähtyneen.

Pikkuvauvathan nyt ovat täällä usein äitiensä mukana töissä ennen kuin lastenhoitaja astuu remmiin, mutta liikkeen pitäjä kertoi, että kyseessä oli hänen sisarentyttärensä kolmikuinen vauva. Ulkonäkönsä puolesta hänkin olisi voinut olla vauvan äiti.

 "Äiti meni uimaan. Mutta hänen olisi hyvä palailla pian, sillä kohta lapsella alkaa olla nälkä!" Vauva havahtui puheeseemme, ja me ihastelimme hänen pehmoisia varpaitaan ja kanniskelimme häntä sillä välin kun isotäti tarkisti rennosti tuotteiden hintoja. Olimme ainoat asiakkaat. Saaren entisen portugalilaispuolen unelias, irrallinen tunnelma tuntui ulottuvan kauppaankin.

Valitsin korvakorut ja sormuksen. Ilhalla valmistetaan myös monenlaisia värikkäitä helmikoruja, mutta ne saisivat jäädä seuraavaan kertaan. Tehtävä suoritettu!

Terkuin Lotta