lauantai 20. lokakuuta 2018

Ponta Malongane, suloinen kylä Afrikassa

Missä voi nauttia lomapäivän illalliseksi hotellihuoneessa liedellä keitettyä spagettia, säilyketonnikalaa ja tomaattimurskaa ja olla ateriaansa oikein tyytyväinen? Entä millaisessa majapaikassa riemun aiheeksi riittää se, että luvatut televisiokanavat toimivat ja voit uppoutua tunniksi TV5 Monden Charles Aznavour -erikoislähetyksen pariin?

Ja missä voi toisaalta nauttia itkettävän kauniista, yhä neitseellisistä näkymistä, välittömistä ihmisistä, katkaravuista, jotka maistuvat siltä kuin ne olisivat vasta hypänneet lautasellesi, ja siitä, ettei pitkälläkään kävelylenkillä rannassa tule ketään vastaan?

Minä olen tuo pieni piste! Malongane ei tarjoa lempeää merinäkymää, majesteettisen kylläkin.

Mosambikissa tällainen back to basics -lomailu, kuten eräs portugalilainen sitä kuvaili, onnistuu! Kauan sitten luin Lonely Planetin oppaasta, että matkailu täällä vaatii ehkä hiukan asennetta, mutta saattaa palkita tavoilla, joita yltäkylläisempään menoon tottunut turisti ei ehkä osaa odottaa.

Ajelimme taannoin muutamaksi yöksi Ponta Malonganen kylään Etelä-Afrikan rajan tuntumaan. Kolme vuotta Mosambikissa, emmekä olleet vielä ennättäneet sinne - tilanne piti korjata. Yhteydet Ponta Malonganeen ja etenkin sen isompaan ja paremmin tunnettuun naapurikylään Ponta do Ouroon olivat vielä äskettäin huonot. Tarjolla oli kuoppaista hiekkatietä ja arvaamatonta autolauttaa eli tuntikausia matkantekoa, vaikka etäisyys on vain vähän yli 120 kilometriä

Tällä välin kiinalaiset ovat kuitenkin huhkineet, missäpä Afrikassa eivät! Nyt Ponta do Ouroon  kaasutellaan komeaa uutta tietä. Perille Malonganeen pääsee kuitenkin vain oikealla nelivetoisella maastoautolla.

Rajan läheisyyden takia Ponta do Ouro eli tuttavallisesti Ponta täyttyy täkäläisinä loma-aikoina eteläafrikkalaisista bakkie-autoineen, mönkijöineen ja jättimäisine kylmälaukkuineen. Se on heille todella suosittu lähilomakohde, ja Kosi Bayn raja-asemalle ajaa hetkessä.

Uusi tie tuntuu ärsyttävän niitä, joiden mielestä paikka saisi säilyä vaikeakulkuisena ja suljettuna lomaparatiisina.

Mutta Mosambik tarvitsee parempia kulkuyhteyksiä. Se tarvitsee myös lisää turismia tuomaan työpaikkoja. Mitään massaturismia ei tarvitse pitkään aikaan pelätä! Kyllä niitä vaikeakulkuisiakin paikkoja tässä maassa riittää niille, jotka haluavat hakea niistä hetken eksotiikkaa. Arki niissä ei ole herkkua.


Ralliautoilua, anyone? Tiellä Ponta do Ourosta Ponta Malonganeen. Parempi ettei juutu!

Me olimme varanneet majoituksen Golden Beach Village -kompleksista "Malonganessa", kuten paikalliset kylän nimen lyhentävät. Sinne saikin hölskytellä kilometritolkulla melkoista hiekkatietä! Alun jännityksen jälkeen kuski löysi sisäisen Ari Vatasensa pian.

Yllätyin siitä, miten paljon pidin Malonganen hiukan pysähtyneestä tunnelmasta ja myös sen "isosiskosta", Ponta-naapurista. Molemmista saa rennon Afrikka-kokemuksen, jos sellaista kaipaa.

Toki myös meidän majoitusvalintamme tuki tätä rauhallista kokemusta - kukin Golden Beach Villagen talo piiloutui niin hyvin metsäisten dyynien suojaan, ettei naapureiden läsnäoloa tiennyt kuin parkkipaikan maastureista. Kaikki muutkin hotellikompleksit olivat suljettuja alueita porttien takana, mikä korosti autiota tunnelmaa - niistä ei nähnyt kuin kotikutoiset suuntaviitat ja muhkuraiset tiet, jotka poikkesivat kylänraitilta rannan suuntaan kukin vuorollaan.

Jos nimenomaan kaipaa seuraa ja säpinää, Ponta do Ouron vilkas leirintäalue tai lukuisat muut paikat sen ympärillä ovat osuvampia valintoja. 

Rappusia (yli 200 askelmaa) pitkin dyynien yli rantaan!

Eteläafrikkalaisten turistien takia paikalliset olivat halukkaita puhumaan englantia, ja yllättäen hinnat ilmoitettiin kaikkialla Mosambikin meticalien lisäksi myös Etelä-Afrikan randeissa, jotka olisivat käyneet maksuvälineeksi.

Ponta Malonganen karua, mutta mosambikilaisella tavalla suloisen minimalistista kylänraittia reunustivat totuttuun tapaan perusbaarit, yleisiä ja joskus niitä ainoita tuoreita elintarvikkeita kuten tomaatteja ja sipuleita kaupittelevat pikkukioskit, turisteille koriste-esineitä tarjoavien torikauppiaiden kojut ja puiden oksilla ostajia odottelevat cashewpähkinäpussit. Pankki, apteekki ja koulukin löytyivät, tosin en tiedä, kuinka hyvin varustettu apteekki olisi ollut. Parasetamoli taitaa olla yleisin myyntiartikkeli.

Meillä oli mukanamme Mosambik-turistin perustarvikkeet, kuten taskulamput ja juomavesikanisterit. Parina iltana myrskysi, joten taskulampuille tuli käyttöä. Muuntajatkaan eivät olleet kyydissä turhaan, sillä huoneissa oli eteläafrikkalaiset pistorasiat. 

Malonganen kyläbaari lupaa kylmää olutta ja nettiä.

Ruoka on yleensä tärkeä osa lomanviettoa. Golden Beach Villagen ravintolassa syötiin sitä, mitä keittiössä oli, ei sitä, mitä listassa luki. Sinänsä hassua, että ruokalista ylipäänsä laaditaan! Se on tarpeeton. Mutta ei tällainen mosambikilaisessa kylässä yllätä. Kunnolliset kaupat ovat kaukana ja tie kehno.

Yleensä voi luottaa siihen, että saatavana on hyvää grillattua kanaa, ranskalaisia perunoita tai valkoista riisiä, kananmunia ja tietysti mosambikilaista 2M-olutta. Malonganen vaalea leipä oli mosambikilaiseen tapaan hyvää, ja lämmintä leipää tarjoiltiin auliisti. Palvelu on aina ystävällistä.

Suuri osa lomailijoista tuo täällä päin mukanaan omat ruokansa, ja ainakin näissä mökeissä oli hyvät keittiöt.

Self catering -lomailutavassa minua turhauttaa hiukan se, että se voi jarruttaa paikallisten palvelujen kehitystä. Meidänkin tonnikalaspagettiateriamme oli täyttävintä, mitä paikallisesta pienestä supermercadosta löytyi. Toisaalta Ponta do Ourossa oli vallan kelvollisia ravintoloita, joista sai päivän pääaterian, lounaan. Malonganeen oli parasta ajaa keinutella ennen iltapimeää omien eväiden pariin.

Yhtä evästä etsin koko viikon - banaaneja! Ne olivat tällä erää Pontassa ja Malonganessa kiven alla, vaikka olin Maputossa kuvitellut, että niitä sentään saisi kaikkialla. Puuttuvista banaaneista tuli meille lopulta jo vitsi. Mutta ne vain olisivat niin helppoa 16- ja 13-vuotiaan vatsantäytettä.

Toimiva autopesuyritys Malonganessa.

Mitä Ponta do Ourossa ja Malonganessa voi tehdä? Kuten moni paikka Afrikassa, tämäkin seutu sopii toiminnallisille turisteille ja luontoihmisille. Rannikolla voi sukeltaa, snorklata, surffata, ratsastaa sekä bongailla lintuja ja delfiinejä, sopivana vuodenaikana myös valaita. Saksalainen ystäväni oli päässyt uimaan delfiinien kanssa!

Me näimme valaita vain parvekkeelta kiikaroiden, sillä Pontan Ocean Centrestä varaamamme merisafari peruttiin huonon sään vuoksi eikä aikaa uuteen enää ollut. Se ei kuitenkaan haitannut, olimme tyytyväisiä näkemäämme näinkin ja tyytyväisiä siihen, että turistien turvallisuudella ei leikitä. 

Nuorukaiset pallon perässä Malonganen kylässä, kuvassa myös afrikkalainen perusauto ja tuttu sinivalkoinen logo...

Malonganen kohdalla villinnäköinen ranta ei näyttänyt kovin kutsuvalta ainakaan uintia ajatellen, mutta Ponta do Ouron leirintäalueen kohdalla merenkäynti tasoittuu hiukan lahdessa, jossa pystyy pulahtamaan. Meiltä se jäi sadesään ja tuulen takia väliin.

Herttaisen kylänraitin matkamuistotarjontaa - tästä "tarjoilijat" kotiin!

Yhtenä tavoitteenani oli löytää Ponki. Se on pieni Ponta do Ourossa toimiva yritys, joka valmistaa käsityönä upeita puuvillahuiveja, oikeastaan saronkeja. Ison huivin voi paitsi solmia kaulaan, myös kietaista pareoksi rannalle.

Voin kertoa, että afrikkalaisiin huiveihin saattaa syntyä jonkinasteinen himo. Esimerkiksi kenialaiset ja etiopialaiset tekevät todella upeita huiveja. Joka maalla on oma väri- ja kuviomaailmansa. Ponki valmistaa huivinsa itäafrikkalaiseen kikoi-tyyliin. En ole nähnyt vastaavia muualla Mosambikissa.


Ponki-huivi kannattaa tulla hakemaan kaukaakin.

Ponkit ovat eleettömän tyylikkäitä. Esimerkiksi ohut vaaleansininen tai -harmaa raita luonnonvaalealla pohjalla riittää tehosteeksi. 

Assistenttini, hoitokissa Pulla, stailaa Ponkit sopimaan sinisilmiensä sävyyn.

Meillä on jo kaksi Ponkia, koska kauppiaat ajavat säännöllisesti Maputoon kaupittelemaan tuotteitaan. Olin vain utelias näkemään, mistä he tulevat. Muistin saamani ohjeen "by the filling station". Bensatankkien takaa huivikauppias löytyikin. Kolmas Ponki voisi olla oivallinen syy palata kotoisaan Pontaan.

Terkuin Lotta










5 kommenttia:

  1. Kiitos, Lotta! Afrikka, sen huikea luonto ja mielenkiintoiset ihmiset, houkuttelevat tutustumaan näihin jännittäviin kohteisiin. Varsinkin kun osaat kuvailla niitä niin hyvin. Jospa se maanosa vain olisi vähän lähempänä!

    VastaaPoista
  2. Onpa symppiksen oloinen kohde, ja juuri se symppis meno on ainakin ollut itselläni viime aikoina hyvän lomapaikan ykkösasia. Vuokrasimme airbn kautta edellisvkonlopuksi majapaikan, joka oli iloinen yllätys. Näin sesongin ulkopuolella ja koiran kanssa oli loistavaa, että pystyimme itse tekemään ruuat mutta tosi on tuo, että paikallista sektoria pitäisi pystyä tukemaan. Ihan mahtavan näköinen ranta, wau. Tuollainen ponki-hulluus voisi iskeä muhunkin, ja Pulla sopii kyllä niiden mannekiiniksi hienosti :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sympaattista tuolla nimenomaan oli! Ja Ponkit ovat kivoja kissankin makuualustana!

      Poista
  3. Kuulostaa samanlaiselta kuin Jaava 1970-luvulla.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!