maanantai 4. joulukuuta 2017

Torakkavaroitus!


Olen nukkunut viime aikoina huonosti. Syytän torakoita.

Jokin aika sitten nuoremman pojan huoneessa vilisti illalla kookas torakka. Kissa sen huomasi (kiitos!), ja mies sai otuksen hengiltä. Se on muuten vaikeaa. Torakoilla on kova panssari ja olympiamitalistin menokengät. Ihan mikä tahansa ase ei tehoa, tai ainakin tarvitaan napakka täsmäisku.

Vähän aikaa sitten heitin keittiössä touhuavan torakan päälle refleksinomaisesti ensimmäisen näkemäni painavan esineen, viiden kilon riisisäkin. Kun jonkin ajan kuluttua kohotin säkkiä, eikös otus sätkytellyt sen alla hyvissä voimissa. Ehkä se oli vain iloinen siitä, että ruokaa tarjoiltiin lähelle, ja riittävästi.

Ötökkäkeitto näytti oikeastaan kauniilta.
Episodin jälkeen meitä oli makuuhuoneen parisängyssä kolme, eikä sänky ole kovin leveä. Kaksitoistavuotias on käytännössä minun kokoiseni. Jossain vaiheessa yötä luovutin ja hiivin vierashuoneen sänkyyn.

Kului muutama päivä, ja meillä tehtiin torakkamyrkytys. Ajattelin, että saamme taistelutauon. Mitä vielä! Poika palasi huoneeseensa, tosin hän oli varmuuden vuoksi siirtynyt kerrossängyssään alasängystä turvallisesti yläilmoihin. Nukkumaan mennessään hän napsautti ilmastointilaitteen päälle.

Muurahaisten uimakoulu.
Laitteesta putosi elävä torakka! Sille oli tarjolla punainen mattokin. Onneksi vehje ei ollut sängyn päällä. Seurasi jälleen kiivasta säntäilyä ja kolinaa, taisipa mukana partioida kiinnostunut kissakin.

Hetki vain, ja torakka oli eloton ja sängyssämme jälleen yövieras, toki erittäin mieluinen sellainen.

Olen muuten joskus halunnut sanoa kaikille niille pikkulasten äideille, jotka tuskailevat, miten lapsukaisen saa nukkumaan omassa sängyssään, että anna sen lapsen tulla viereesi niin kauan kuin hän haluaa.

Jonain päivänä lapsi nimittäin lähtee vierestäsi - ja palaa vain torakan pakottamana. Siinä välissä ehtii tulla monta kertaa ikävä.

Mutta suostuuko hän nukkumaan omassa vuoteessaan enää ikinä, niin lämpöinen vierustoveri kuin hän onkin? (Syvä haukotus.) Ilmastointilaitteesta putoava torakka kylvää syvän epäluulon etenkin, kun se tapahtuu kaksi päivää myrkytyksen jälkeen. Tiedän toki, että myrkytyksetkin ovat vain jatkuvaa viivytys- tai torjuntataistelua. Ötökät ovat kaikkialla ympärillämme koko ajan, intensiteetti vain vaihtelee.

Kesän tuomat kuokkavieraat keittiössä ja makuuhuoneissa ovat herkistäneet minua muutenkin. Tarkkailen ympäristöäni koko ajan, tassuttelen yöllä varovasti tummia pisteitä varoen ja varastoin jääkaappiin paljon sellaista, mitä en esimerkiksi Suomessa säilyttäisi kylmässä (näin olen toki tehnyt koko ajan täällä, sekä lämmön että muurahaisten takia).

Keittiössä vitsauksena ovat myös uskomattoman vikkelät ja tuskin pistettä isommat muurahaiset.

Vähän aikaa sitten tuhosin ison muurahaispesän uima-altaan vierestä, mutta uskon, että uusi pesä on jo pitkällä. Yhtenä lauantaina meillä vieraili myös lämpimän sään tuoma vuosittainen lentomuurahaisparvi uima-altaassa (kuvat yllä). Kaukaa katsoen ne näyttivät sinistä vasten kauniilta, kuin pieniltä kukilta, mutta en jaksanut hirveästi innostua niistä.

Keittiön pikkumuurahaiset pitävät paitsi sokerista, myös kaurahiutaleista (avaamaton pahvinen kaurahiutalepakkaus ei estä muurahaisten sisäänmarssia, joten pakkaukset pitää muistaa heti siirtää tiiviskantisiin tupperwareihin), juustosta, teepusseista, leivänmuruista, hedelmänkuorista... oikeastaan kaikesta, siksipä iltatiskien kanssa on hiukan päänvaivaa, sillä meillä ei ole tiskikonetta.

Ei muuta kuin harja kouraan ja pesemään! Mutta aina ei jaksaisi.

Tosiasia kuitenkin on, että liassa ötököillä on hauskempaa, ja minä haluan estää niiden pidot.

Tunnustan, että olen toistaiseksi vastarannan kiiski, mitä muodikkaisiin sirkkasyötäviin tulee. Sana "sirkkaleipä" tuo juuri nyt mieleeni torakan ruskean, kiiltävän panssarin. Kurkkuuni nousee pala ja minua alkaa kutittaa. Keskityn mieluummin pitämään ötökät loitolla siitä mitä syön.

Voi olla, että ruuissani on tätä nykyä sirkkojen sijaan mausteena hiukan Baygonia. On vain ajan kysymys, milloin sekoitan Baygonin hyttysmyrkkypulloon ja suihkutan sitä torakoiden sijaan itseeni. Samoja hyönteisten kuvia kaikissa on.

Myrkkyjen valikoima on täällä rajallinen, tuntuu, että perusmarketeissa on tarjolla lähinnä tuota yhtä suihketta. Mahtaako se enää edes tehota? Ehkä torakat ja muurahaiset jo nauravat sille pesissään.

Olen päivystystilassa. Yhtenä iltana heräsin unesta siihen, että yläkerran porrastasanteelta kuului kolinaa ja mutinaa. Älähdin "Torakka!" ja pomppasin pystyyn täydessä taisteluvalmiudessa, hapuillen kättä pidempää.

Se oli vain teini, joka oli kompastunut porrastasanteen afrikkalaispatsaisiin tullessaan pimeää käytävää pitkin myöhäissuihkustaan (16-vuotias elää usein eri vuorokausirytmissä kuin muut). Sydän pamppaillen, silmät pystyssä paikalle säntäävä yöpukuinen äiti sai osakseen lähinnä sääliviä katseita.

Terkuin Lotta

Ps. Vinkit siitä, mitä "luomutorjujia" uima-altaan äärelle kannattaisi kylvää pitämään muurahaisia kurissa ovat aina tervetulleita. Täällä suositeltiin muun muassa maissijauhoa ja kanelia.

12 kommenttia:

  1. OMG, Lotta! Torakkasota. Mutta käsittääkeseni ja toivottavasti ne eivät sentään levitä mitään tauteja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä eivät, koska muuten meillä varmaan olisi ne jo!

      Poista
  2. Voi, tämä nauratti, mutta arvaan, että siellä ei aina niin naurata, ötököiden kanssa kasvokkain.

    Sitä oppii tosiaan katsomaan aika tarkkaan mihin jalkansa asettaa kun tietää mitä kaikkea lattian rajassa saattaakaan kulkea. Minäkin olen aika harjaantunut tarkkailemaan ympäristöäni sillä silmällä, etten tulisi liian lähikontaktiin torakoiden tai muiden ikävämpien elikoiden kanssa. Juuri tässä viikonloppuna poukkasin kesken keskustelun ylös sohvalta kun näytti siltä, että pihamaalla liikkui jokin tutunoloisesti. Hiireltä se näytti mutta edelleen toivon, että olisi sittenkin ollut ehkä lisko vain.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meille kissa tuo välillä sisään hiiriä, onneksi pääosin kuolleita jolloin ainakin niistä on helppoa suoriutua eroon!

      Poista
  3. Iik torakoita.Täällä kesä tietää niiden tuloa,ja meidän talossa tehtiin torakkamyrkytys viime keväänä. Herranjestas sitä kuolleiden torakoiden määrää sen jälkeen talon ympärillä ja sisäänkäynnissä, MINulla oli kotonakin lämpimänä kautena 3 tai 4 torakkaa,mutta onneksi joko kuolleena tai niin henkihieverissä (olen laittanut nurkkaan vähän torakkamyrkkyä) että helposti sain nitistettyä kengän avulla. Kuitenkin melkein kiljun aina kun näen sellaisen, vaikka olisikin melkein kuollut;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se myrkytys tosiaan tekee sen, että jos niitä löytyy, ovat henkihieverissä selällään eivätkä juokse reippaasti karkuun. Siltikin aivan tarpeeksi ällöttäviä.

      Poista
  4. Jos on saatavilla, niin boorihappo (?) toimii. Siinä kestää, mutta tulokset voivat myös olla pitkäaikaiset. Ideana on, että tuo boric acid tarttuu torakaan sen kulkiessa, niin se vie sitä myös pesään ym. Aine loppujen lopuksi kuivattaa torakan, ja koska lajitoverit myös syövät raatoja, niin nekin samalla saavat tuota ainetta itseensä. Muuten tuon pitäisi olla ihan turvallinen lapsille ja lemmikeille.
    Minulla toimi Egyptissä. Muulloin meillä ei kotona ollut torakoita vuosien aikana. Mutta kerran niitä vain alkoi tulemaan ja tulemaan. Lopulta laitoin tuota keittiöön. Aikaa siinä meni muutama viikko, mutta eivät enää koskaan tulleet takaisin. Tietysti tapoin aina kun näin siinä samalla.

    Kohta 4.
    https://www.mnn.com/your-home/at-home/stories/how-to-get-rid-of-roaches-naturally

    Egyptissä sai ihan sellaista tahnaa, mikä kuivui. Ja oli myös halvin markkinoilla olleista torjunta-aineista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen yrittänyt etsiä sitä tahnaa, mutta toistaiseksi tuloksetta. Kaikkialla olen nähnyt vain loputtomia Baygon-rivistöjä! Katson ehkä Etelä-Afrikasta ensi käynnillä. Sama juttu boorihapon kanssa - pitää tutkia onko saatavilla mistään - kuulostaa hyvältä tai siis juuri sopivan pahalta :-)

      Poista
    2. Hei Anonyymi, hommattiin boorihappoa ja se tosiaan hapottaa torakat hengiltä hyvin. En sääli!

      Poista
  5. Voi eih! Ja siis pakko sanoa tuohon yhteen ihanaa pikkulasten vanhemmille tarkoitettuun kappaleeseen: naurahdin ääneen ja siis kyllä - saavat tulla viereen, vaikka välillä jo mietinkin että saisivat pysyä sängyissään :D Muistan tämän sanomasi! Vielä tulevat vapaaehtoisesti, eivät torakoiden pakottamana. Tsemppiä teille taisteluun. Mä taistelin just kärpäskomppaniaa vastaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä kissa pyydystää kärpäsiä! Se on siinä tosi näppärä, nappaa ne lennosta. Kissalla ei tosiaan tule täällä aika pitkäksi. Vahdittavaa reviirillä riittää... Onnea kärpästaisteluun.

      Poista
    2. Ja juu, torakkatrauma taisi olla niin iso, että meitä on kolme samassa sängyssä edelleen. On se ihanaa sillä tunnustan välillä jo ajatelleeni haikeana, että mummoikääkö tässä täytyy odottaa ennen kuin saa taas pienen yövieraan.

      Poista

Kiitos kommentistasi!