lauantai 16. joulukuuta 2017

Mihin mun pahuksen lounas jäi?

Kylmälaukku yhdistää 


"So where´s my bloody lunch?" Äkäinen ääni kantautuu korviini, kun ohitan lounaskaapit amerikkalaisen koulun sisäänkäynnin tuntumassa. Olen itse juuri samalla asialla, ruokalähettinä.

Lounaskaapilla kävi äsken kova kuhina.

Kännykkään puhuva lukiolaistyttö on turhaan etsinyt kaapista omaa eväsboksiaan, ja sävystä päätellen hangry-kohtaus (hungry&angry eli nälkäkiukku) on käynnissä.

Äidit, isät, kodinhoitajat ja kuskit kiidättävät oppilaiden eväsbokseja Primary Lunches- ja Secondary Lunches -kaappeihin aamupäivän aikana. Itse pyrin lykkäämään eväät poikien mukaan aamuisin, mutta joskus täytyy turvautua kaappiin.

Akaasian alla lounaalla.
Meillä ollaan talkoissa joka päivä. Ruokatalkoissa. 

Kyllä se kuulkaa niin on, että ilmainen kouluruokailu on, yhtenä monista tekijöistä, aikanaan vapauttanut Suomen naiset töihin. Eväisiin menee aikaa!

Maputon amerikkalaisessa koulussa ruokailu on järjestetty kolmella tavalla. Ruokalan tarjoama maksullinen koululounas maksetaan kupongeilla, jotka ostetaan koulun kansliasta. Kahvila myy pikaruokaa, kuten pizzapaloja ja täytettyjä leipiä, salaattejakin. Ja kolmas tapa on tuoda lounaseväät kotoa.

Me aloitimme kupongeilla kouluruokailuun tottuneiden suomalaisten tavoin, mutta pojat kyllästyivät koululounaisiin jo ajat sitten ja toivoivat lounaseväitä tai kahvilarahaa. Sanoin kyllä, sillä tajusin, että lounaissa on kyse myös kaveriporukoista. Jos kavereissa on paljon niitä, jotka kokoontuvat kylmälaukkuineen akaasian alle, mikä minä olen sanomaan ei?



Kälylle kiitos Frozzypackista, joka pitää ruuan kylmänä yllättävän hyvin.

Muistan, kuinka aika pian tänne muutettuani juttelin erään uraäidin kanssa, joka totesi sivulauseessa, että "kodinhoitajan kanssa me pilkomme ja kypsennämme niitä loputtomia kanankoipia" viitaten juuri urheilevan lukioikäisen poikansa koululounaisiin.

Täällä onneksi saa apua, jos haluaa. Ei ole ollenkaan tavatonta, että työssäkäyvässä perheessä on kodinhoitajan lisäksi myös kokki. Ei ehkä joka päivä, mutta muutamana päivänä viikossa niin että kotona on aina jotain, mistä liikenee lounaaksi.

Itse en ota lounaista turhia paineita. Etenkin toinen poika pitää eniten kotilounaista, mutta molemmilla on aina myös ruokarahaa siltä varalta että eväslaatikko jonain päivänä jää. 

Kun talkoorutiinin makuun pääsee, homma sujuu kuitenkin varsin vaivattomasti - eihän keskipäivän tankkauksen tarvitse olla hieno tai monimutkainen. Tärkeintä on, että murkina tekee kauppansa ja täyttää.

Kotilounaat ovat tietysti lisänneet ruokaostosten määrää, ja olisi kieltämättä mukavaa, jos tarjolla olisi enemmän edes puolivalmisteita. Mutta en viitsi yltäkylläisyydessäni narista, kun maassa on niin paljon ihmisiä, joiden jokapäiväinen leipä on mitä on. Minulle tämä on lähinnä organisointikysymys, ja lounaiden sommittelu on välillä aika luovaakin puuhaa.

Talkoolaisen vakiovarusteita.
Mitä eväsbokseihin pakataan? Lounaiden perusaineksia ovat vihannesten, pastan ja leipien ohella tonnikala, kananmuna ja kana, joita pyrin aina pitämään kotona. Lounasleipä on tietysti aina kätevä.

Jos edellisillasta on jäänyt tähteitä, kuten pestopastaa, kanaa ja riisiä tai keittoa, niistä tulee seuraavan päivän lounas. Avokadosta saa lisäkaloreita kaikkeen. Yksi suosikki on couscoussalaatti, joka on helppo haarukoida ja jonka seuraksi voi laittaa vaikkapa keitetyn kananmunan - sen ehtii aamullakin keittää.

Tänään tein kerrosleivän, sillä meillä oli avatut kinkku- ja juustopakkaukset. Heitin leipien väliin vihanneksia ja yrttimausteita. Kuorin mukaan pari porkkanaa, joita on myös helppo pitää kotona ja jotka eivät nahistu eväslaukussa nopeasti.

Pakkasin eväsleivän kylmälaukkuun kylmäkallen päälle. Kaikki viilentäjät ovat lounaseväissä olennaisia - kerran pyysin Hollannista tulossa olevaa ystävätärtä tuomaan kylmäpatruunoita (sarjassamme ulkosuomalaisen yllättävät toiveet).

Tietenkin heti hänen käyntinsä jälkeen Maputon kaupatkin täydensivät varastojaan, mutta etenkin kuumana kautena tällaiset tuotteet voivat ajoittain loppua. Afrikan mantereellahan kuljetaan pitkiä matkoja maanteitse autoilla ja busseilla, ja eväiden tai ruokaostosten säilytys reissujen ajan vaatii varusteita. Monet majatalotkin toimivat self catering -periaatteella, jolloin vieraat tuovat ruokansa itse ja sen täytyy säilyä hyvänä perille asti.

Kälyn lahjoittamat Frozzypack-eväsboksit, joiden kansi toimii kylmäkallena, ovat kovassa käytössä.

Eväitähän ei pidetä kylmässä, koulu alkaa jo puoli kahdeksalta ja lounas syödään puoleltapäivin, ei esimerkiksi kymmeneltä (kummastelin aikoinani Suomen koulujen toisinaan merkillisiä lounasaikoja. Ymmärrän, että ruokaloissa on ahdasta, mutta ennen kymmentä syöty "lounas" ei minusta kannusta kestäviin ruokailutapoihin. Toivon, että nämä hassut aamuruokailut olisivat kuitenkin poikkeuksia.).

Puoli yhteen mennessä ehtii tulla nälkä. Aamupäivä katkaistaan yhdeksältä aamiaistauolla. Senkin ainekset tuodaan kotoa. Aiemmassa Saksankin koulussa oli tuo sama aamiaistauko. Loistokäytäntö! Kaikki eivät aamukiireessä halua tai ehdi syödä. Aamuista poistuu paineita, kun tietää, että parin tunnin päästä saa hiukopalaa.

Lisää vakiovarusteita.
Epäilen kuitenkin, ettei tämä hyvä tapa toimisi Suomessa. Suomalaisvanhemmat ovat niin tottuneet siihen, että ensin päiväkoti ja sitten koulu hoitaa kaiken.

Tyypillisiä aamiaiseväitä ovat esimerkiksi maapähkinävoi- ja nutellaleivät, jotka pysyvät hyvinä aamiaistaukoon asti. Usein halutaan kokeilla sitä mitä kavereilla on ollut, vaikka Ovomaltinen kaltaista Milo-suklaamallasjuomaa tai granaattiomenan siemeniä, joita saa välillä Woolworthilta.

En tiedä, kuinka moni täällä valitsee kuponkilounaan. Ainakin yläkoulussa moni näyttää suosivan lounastalkoita, vaikka valmista kouluruokaa olisi tarjolla.

Aamupalarasia mahtuu jääkarhupussukkaan.
Selitys taitaa olla se, että nämä äidit ja isät ovat aikoinaan itsekin kantaneet lunchboxejaan. Niin vain tehdään suuressa osassa maailmaa. Ehkä he myös haluavat päättää itse, mitä lapset syövät.

Sama suhtautuminen joillakin on myös koulubussiin: drop-off ja pick-up eli lasten hakeminen ja vieminen ovat vanhemman vastuulla riippumatta siitä, onko kuljetusta tarjolla vai ei.

Amerikkalaisessa koulussa puhutaan paljon terveellisestä syömisestä ja ilokseni huomaankin, että pojat ovat valveutuneempia kuin me aikoinamme.

He osaavat lukea tuoteselosteita, puhuvat sokereista ja proteiineista ja sanovat kiitos ei limulle. Pelkään, ettei tämä mitenkään ole minun saarnojeni vaan koulun valistuksen ja ryhmätöiden ansiota. Tosin pizzalle sanotaan aina kyllä!

Kahvilankin tarjontaa rukattiin yli vuosi sitten terveellisempään suuntaan. Esimerkiksi perunalastujen myynti lopetettiin ja tilalle tuli maputolaisen valmistajan kuivattuja hedelmiä.


Täällä alkaa nyt kuukauden loma. Lounaiden valmistus ei lopu, mutta Frozzypackit, Sistema-rasiat sun muut systeemit saavat huilata. Millaisia ruokailukäytäntöjä teidän lastenne kansainvälisissä tai muissa kouluissa on? Onko sellaisia aamiaistauon kaltaisia tapoja, joita voisi siirtää Suomeen?

Terkuin Lotta

PS. Pahoittelen, jos kirjasintyypit vaihtelevat. Oma koneeni on ollut jo pitkään korjattavana, ja jouduin operoimaan kiireessä eri laitteilla! Varaosien saanti on Maputossa vaikeaa, mutta viimeisimmän tiedon mukaan koneen pitäisi olla valmis ensi viikolla. Koneen hajottivat sähkökatkojen aiheuttamat oikosulut. Toivotaan parasta!











6 kommenttia:

  1. "Epäilen kuitenkin, ettei tämä hyvä tapa toimisi Suomessa. Suomalaisvanhemmat ovat niin tottuneet siihen, että ensin päiväkoti ja sitten koulu hoitaa kaiken."

    Meillä oli minun kouluaikanani (kasarilla ja ysärillä) iltapäivän evästauko päivinä, jolloin koulussa oltiin pidempään kuin klo 14.30. Oppilaat toi omat eväät mukanaan eikä se ainakaan siihen maailmanaikaan tuottanut vaikeuksia kenenkään kotona. Toista voi tietysti olla nykypäivänä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin kävin koulua 70- ja 80-luvulla, mutta en yhtään muista, oliko meillä varsinaisia välipalataukoja. JOs oli, ei se varmasti tuottanut mitään vaikeuksia meilläkään. Mitenköhän olisi nykypäivänä?

      Poista
  2. Meillä pikkuneidin koulussa ( yksityiskoulu Espanjassa) koulupäivä klo 8.45-15.45. Itse pitää ottaa mukaan välipala, joka syödään klo 10.15-10.35 tauolla. Lounas syödään 13.40-14.25 tauolla.

    Lounas kuuluu 1-2 luokkalaisilla koulumaksuun eli kaikki syövät koulun ruokalassa. 3.luokasta lähtien on mahdollisuus tuoda oma ruoka. Mielestäni kätevää sillä näin lapset oppivat syömään muutakin kuin lempiruokaa ja ryhmäpaine kannustaa syömään. Lapset saavat alkuruoan (usein jonkinlainen kasvissosekeitto), pääruoan (kalaa, kanaa, lihaa ) ja jälkiruoan (maitotuote/hedelmä). Tykkään järjestelmästä vaikka tytär taatusti söisi mielummin omia eväitä, nirso kun on...

    Yksityiskouluissa yleensä sama meno kaikkialla. Julkisissa ei ruokailu kuulu vaan päivä loppuu ennen lounasta. Osa lapsista jää maksulliseen ruokailuun mutta paikkoja ei riitä kaikille. Monet lapset menevät kotiin syömään.

    Suomen kouluissa ei taida välipalalle olla edes tarvetta, ainakaan alakouluissa. Päivät siellä muutenkin niin lyhyitä ja kun vielä tarjolla lounaskin.


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisikohan täälläkim niin, että pienimmät koululaiset syövät ohjatusti ruokalassa? Voi olla, sillä kuusivuotiaiden lounaseväidem syönti voisi olla vähän hankalaa tai ainakin vaatia opettajan apua välillä. Totta että Suomem koulupäivät on lyhyet, iltapäivät sitten pitkät mutta ip-kerhoissa saa välipalaa. Tuo ryhmäruokailu on kyllä just siitä hyvä että ryhmäpaine ajaa syömään sitäkkn mikä kotona ei maistuisi. Kun asuin lapsena Belgiassa, menin muuten aina itse kotiin syömään. Äiti odotti lounaan kanssa!

      Poista
  3. Meillä koululounas on sudanilainen aamiainen "fatour", joka syödään 10:30-11 paikkeilla. Koulupäivää on sen jälkeen vielä melko pitkästi joten ihan parhaaseen aikaan ei tuo ruokailu minusta ajoitu. Meillä kolmasluokasta eteenpäin saa syödä koulun ruokalassa mutta halutessaan voi lapsille lähettää myös omat eväät. Omista eväistä voi jättää osan iltapäivän tauolle mikä tekee niistä sinänsä ruokalaa paremman vaihtoehdon.

    Bussikuvioista meillä olen ymmärtänyt, että osa vanhemmista ei luota bussikuskien ajokykyyn, ja osa ei halua maksaa melko kalliita bussimaksuja - oman auton käyttö tullee vähän halvemmaksi.

    VastaaPoista
  4. Mielenkiintoista! Aika varhainen ruokailu sielläkin siis pitkästä päivästä huolimatta. Bussimaksu on kieltämättä täälläkkn aika kova. Palvelu on kyllä toiminut hyvin.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!