perjantai 29. syyskuuta 2017

Pitkät sääret


Viisitoista kuollutta


Tieliikenne on suuri tappaja Afrikassa, myös Mosambikissa. Nopeusrajoituksista ei useinkaan piitata, kun tärkeintä on siirtyä mahdollisimman äkkiä paikasta A paikkaan B. Etäisyydet ovat Afrikan mantereella valtavia. Vakavista liikenneonnettomuuksista uutisoidaan jatkuvasti.

Omassa elämänpiirissäni Maputossa näen niitä tietysti hyvin vähän, koska asun kaupunkiympäristössä ja liikun pienellä alueella.

Näissä kortteleissa liikenne ei minusta ole lainkaan mahdotonta, vaikka se on arkipäivisin sangen vilkasta etenkin omalla asuinkadullani, joka on suosittu läpiajoväylä. Kuskit ovat niinsanotusti hereillä, tarkkaavaisia ja usein myös melko joustavia, sillä muulla tyylillä täällä ei selviäisi. Törppöjä toki piisaa. Autoja on Maputossa koko ajan enemmän ja usein näyttää siltä, etteivät ne mahdu vanhan kaupungin kapeille kaduille.

Tilanne muuttuu, kun mennään poispäin.

Normaali kyytikäytäntö Afrikassa. Tässä on vieläpä väljää!

Ajoimme viikko sitten rantakaupunki Bileneen noin 140 kilometrin päähän Maputosta - kerron itse Bilenestä myöhemmin. Tie Bileneen on kaksikaistainen eikä kunnollisia pientareita ole. Ohittelu on jatkuvaa. Kaikilla on kiire. Jalankulkijoiden takia ei kukaan vaivaudu hidastamaan.

Maputossa minäkin opin äkkiä, että kadunylityksissä jalassa pitää aina olla kengät, joilla pääsee tarvittaessa pinkaisemaan äkkiä pois alta. Joskus tuntuu, että autossa on paremmin turvassa kuin jalkapatikassa.

Tienylitys vaatii hyviä refleksejä. Perhe ylittämässä tietä Manhicassa.

Etenkin chapa- eli paikallisbussikuljettajat kaahaavat valtateillä kuin hullut. Heille maksetaan ajettujen kyytien mukaan ja meno on sen mukaista. He ohittelevat todella täpärästi. Monesti onnettomuuksissa on mukana juuri pikkubussi. Koska ne ovat yleensä kaiken lisäksi todella huonokuntoisia, jälki on sen mukaista.

Kuten aina, köyhimmillä on turvattominta, liikkuivat he sitten jalan tai chapalla.

Tyypillinen menopeli, parhaat päivänsä nähnyt pikkubussi.

Ennen Xinavanen sokeriplantaaseille vievää liittymää liikenne hidastui. Tajusin heti, että edessä oli sattunut onnettomuus. Matelimme kolaripaikan läpi.

Varaosaliike Maputon ja Bilenen välisellä valtatiellä.

Kuolleita ihmisiä oikealla ja vasemmalla, pitkin poikin sinkoutuneita tavaroita, tuijottavia ihmisiä. Vain osa oli ehditty peittää. Pelastustoimet olivat vasta alkamassa. Oli ihmeen hiljaista.

Vastaantulevaa kaistaa tieltä ulos ajaneella rekalla oli oikea etukulma rutussa. Vasemmalla puolella erotin romuksi rullautuneen minibussin jäänteet puolittain puun takana - yhtä lailla litistyneitä matkustajia makasi maassa bussin tuntumassa. Näky oli epätodellinen.

Erotin capulanahameen ja sen alta kauniit pitkät sääret.

O Pais -lehden sivuilta kopioimani uutiskuva lauantain onnettomuudesta.
Sääret olivat niin lähellä, että olisin voinut koskettaa niitä. Nainen oli sinä aamuna pukenut jalkoihinsa sirot mustat ballerinat.

Joku oli ehtinyt heittää kankaan ruumiin yläosan päälle.

Oli melko selvää, mitä oli tapahtunut. Jälleen yksi holtittomasti ohittava paikallisbussi oli osunut vastaantulevaan rekkaan. Kirkosta palaajia kuljettanut toinen minibussi ei ollut välttynyt törmäykseltä.

Kauheista jäljistä päätellen rekka oli tieltä suistuessaan jyrännyt alleen tienvarressa kauppaa tehneet tai omia bussejaan odotelleet paikalliset.


Toinen uutissivuilta kopioitu kuva lauantailta.

Ensimmäistä kertaa toivoin hartaasti, ettei takapenkin väki nostaisi katsettaan tableteista tai älypuhelimista.

Myöhemmin näin uutisista, että Xinavanen kolari vaati ainakin 15 uhria ja useita haavoittuneita. Viikonloppu oli verinen muuallakin Mosambikin teillä. Maanantaina vietettiin Puolustusvoimain juhlapäivää, ja maan presidentti otti kantaa liikenteen vaarallisuuteen ja vaati, että ajokulttuurin on muututtava. Totta, että ajotavat eivät ole kehittyneet autojen määrän kasvaessa. Helpommin sanottu kuin tehty.

Ajokasvatuksen lisäksi voisi ehkä aloittaa myös järjestämällä parempia busseja ja turvallisempia kuskeja paikallisväestölle.

Ehkä se minibussi oli ohittanut meidätkin hetkeä ennen kuin sen kaahaus pysähtyi rekan keulaan. Hullut hurjapäät asettavat kaikki liikenteessä olijat vaaraan. Me olimme onnekkaita, moni muu ei.

Terkuin Lotta

7 kommenttia:

  1. Tuo on kyllä hurjaa meininkiä ja ei yhtään väärä havainto tuo, että kävelijät ovat isoimmassa vaarassa, juuri opiskeltiin koulussa, että isoin yksittäinen riskiryhmä Low-income maissa on nimenomaan kävelijät, kun teitä ei ole suunniteltu yhdistämään kasvavaa ja aiempaa nopeammin kulkevaa automäärää ja kävelijöitä, joille harvemmin on omaa kävelytietä. Yleisesti ottaenkin koko maailmassa liikenneonnettomuudet ovat yksi isommista ja joidenkin tilastojen mukaan suurin kuolinsyy 20-50-vuotiaille....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kävely ei todellakaan aina ole miellyttävää. Autot eivät väistä/hidasta ja jos jalkakäytävä ylipäänsä on, se on täynnä pysäköityjä autoja. Viikonloppuaamuisin on väljempää. Mielenkiintoista että oma havaintoni on siis teoreettisestikin oikea :-) Usein tuntuu, että ihmishenki ei täällä ole oikein minkään arvoinrn.

      Poista
  2. Olipa pahan näköiseksi mennyt auto, ja ikävän suuri määrä menehtyneitä tuossa onnettomuudessa. Onko Maputon teillä paljon ilman ajokortteja ajavia?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskoisin että on, ja näin korruptoituneessa maassa ajokortinkin voinee ostaa. Ikävä sanoa näin mutta olisi naiivia kuvutella muuta. Myös humalaisia kuskeja on paljon etenkin juhlapyhinä. Eihän julkistakaan liikennettä toisaalta oikein ole vaihtoehtona ja henki ei ole täällä kallis.

      Poista
  3. Kamalaa kaahausta ja päätöntä menoa! Toivottavasti takapenkkiläiset eivät nähneet liikaa. Ja Lotta, hyvä oivallus laittaa kadulle lähtiessä juoksukengät jalkaan. Varokaa!!

    VastaaPoista
  4. Ihan kamalan kuuloinen onnettomuus ja koko liikennetilanne siellä. Turvavöitä ei juuri käytetä, onko niitä? Täällä Turkissa on turvavyöpakko, kuten Suomessa, mutta täällä jää vähän niinku enemmän teorian tasolle. Valitettavasti. Jalankulkijana ei kieltämättä ole kovin turvallinen olo aina täälläkään, eikä myöskään minibussissa joka ajaa ovi auki...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulen, että turvavyöt on vähän teoriakysymys täälläkin. Minibusseissa niitä nyt ei ainakaan ole, koska bussit ovat niin huonokuntoisia, että penkitkin voivat olla puoleksi irti. Minibussin rahastaja seisoo avoimella oviaukolla ajon ajan. Muistan kerran, kun yksi tuttu valokuvaaja valitteli, että hänen raskaana oleva lastenhoitajansa oli loukkaantunut pudotessaan chapasta ulos. Ja se oli siis ihan tavallinen kyyti!

      Poista

Kiitos kommentistasi!