Pitkät sääret

Viisitoista kuollutta

Tieliikenne on suuri tappaja Afrikassa, myös Mosambikissa. Nopeusrajoituksista ei useinkaan piitata, kun tärkeintä on siirtyä mahdollisimman äkkiä paikasta A paikkaan B. Etäisyydet ovat Afrikan mantereella valtavia. Vakavista liikenneonnettomuuksista uutisoidaan jatkuvasti.

Omassa elämänpiirissäni Maputossa näen niitä tietysti hyvin vähän, koska asun kaupunkiympäristössä ja liikun pienellä alueella.

Näissä kortteleissa liikenne ei minusta ole lainkaan mahdotonta, vaikka se on arkipäivisin sangen vilkasta etenkin omalla asuinkadullani, joka on suosittu läpiajoväylä. Kuskit ovat niinsanotusti hereillä, tarkkaavaisia ja usein myös melko joustavia, sillä muulla tyylillä täällä ei selviäisi. Törppöjä toki piisaa. Autoja on Maputossa koko ajan enemmän ja usein näyttää siltä, etteivät ne mahdu vanhan kaupungin kapeille kaduille.

Tilanne muuttuu, kun mennään poispäin.

Normaali kyytikäytäntö Afrikassa. Tässä on vieläpä väljää!

Ajoimme viikko sitten rantakaupunki Bileneen noin 140 kilometrin päähän Maputosta - kerron itse Bilenestä myöhemmin. Tie Bileneen on kaksikaistainen eikä kunnollisia pientareita ole. Ohittelu on jatkuvaa. Kaikilla on kiire. Jalankulkijoiden takia ei kukaan vaivaudu hidastamaan.

Maputossa minäkin opin äkkiä, että kadunylityksissä jalassa pitää aina olla kengät, joilla pääsee tarvittaessa pinkaisemaan äkkiä pois alta. Joskus tuntuu, että autossa on paremmin turvassa kuin jalkapatikassa.

Tienylitys vaatii hyviä refleksejä. Perhe ylittämässä tietä Manhicassa.

Etenkin chapa- eli paikallisbussikuljettajat kaahaavat valtateillä kuin hullut. Heille maksetaan ajettujen kyytien mukaan ja meno on sen mukaista. He ohittelevat todella täpärästi. Monesti onnettomuuksissa on mukana juuri pikkubussi. Koska ne ovat yleensä kaiken lisäksi todella huonokuntoisia, jälki on sen mukaista.

Kuten aina, köyhimmillä on turvattominta, liikkuivat he sitten jalan tai chapalla.

Tyypillinen menopeli, parhaat päivänsä nähnyt pikkubussi.

Ennen Xinavanen sokeriplantaaseille vievää liittymää liikenne hidastui. Tajusin heti, että edessä oli sattunut onnettomuus. Matelimme kolaripaikan läpi.

Varaosaliike Maputon ja Bilenen välisellä valtatiellä.

Kuolleita ihmisiä oikealla ja vasemmalla, pitkin poikin sinkoutuneita tavaroita, tuijottavia ihmisiä. Vain osa oli ehditty peittää. Pelastustoimet olivat vasta alkamassa. Oli ihmeen hiljaista.

Vastaantulevaa kaistaa tieltä ulos ajaneella rekalla oli oikea etukulma rutussa. Vasemmalla puolella erotin romuksi rullautuneen minibussin jäänteet puolittain puun takana - yhtä lailla litistyneitä matkustajia makasi maassa bussin tuntumassa. Näky oli epätodellinen.

Erotin capulanahameen ja sen alta kauniit pitkät sääret.

O Pais -lehden sivuilta kopioimani uutiskuva lauantain onnettomuudesta.

Sääret olivat niin lähellä, että olisin voinut koskettaa niitä. Nainen oli sinä aamuna pukenut jalkoihinsa sirot mustat ballerinat.

Joku oli ehtinyt heittää kankaan ruumiin yläosan päälle.

Oli melko selvää, mitä oli tapahtunut. Jälleen yksi holtittomasti ohittava paikallisbussi oli osunut vastaantulevaan rekkaan. Kirkosta palaajia kuljettanut toinen minibussi ei ollut välttynyt törmäykseltä.

Kauheista jäljistä päätellen rekka oli tieltä suistuessaan jyrännyt alleen tienvarressa kauppaa tehneet tai omia bussejaan odotelleet paikalliset.

Toinen uutissivuilta kopioitu kuva lauantailta.

Ensimmäistä kertaa toivoin hartaasti, ettei takapenkin väki nostaisi katsettaan tableteista tai älypuhelimista.

Myöhemmin näin uutisista, että Xinavanen kolari vaati ainakin 15 uhria ja useita haavoittuneita. Viikonloppu oli verinen muuallakin Mosambikin teillä. Maanantaina vietettiin Puolustusvoimain juhlapäivää, ja maan presidentti otti kantaa liikenteen vaarallisuuteen ja vaati, että ajokulttuurin on muututtava. Totta, että ajotavat eivät ole kehittyneet autojen määrän kasvaessa. Helpommin sanottu kuin tehty.

Ajokasvatuksen lisäksi voisi ehkä aloittaa myös järjestämällä parempia busseja ja turvallisempia kuskeja paikallisväestölle.

Ehkä se minibussi oli ohittanut meidätkin hetkeä ennen kuin sen kaahaus pysähtyi rekan keulaan. Hullut hurjapäät asettavat kaikki liikenteessä olijat vaaraan. Me olimme onnekkaita, moni muu ei.

Terkuin Lotta