keskiviikko 23. joulukuuta 2015

Teithän digestion, Igor?

Lääkärin kaulakoru



Koska jouluna monien ajatukset liikkuvat ruuassa, on paikallaan esitellä tämä arkikieleemme Maputossa pesiytynyt sanonta. Sen innoittaja on alla.

Muista digestio ennen uimista!
Kävimme elokuussa erään hotellin uima-altaalla, ja altaan varoituskylttirivistössä nauratti erityisesti tämä. Ainahan on tiedetty ja myös varoiteltu, ettei uimaan kannata mennä vatsa täynnä!

Niinpä meillä hihkaistaankin usein: "Voin mennä uimaan, olen jo tehnyt digestion!" Tätä voisi soveltaa suomalaiseen kinkunsulatusjumppaan. Sekin varmasti sujuu parhaiten, jos digestio on  edes osittain suoritettu.

Ajatukset liikkuvat ruuassa myös Maputossa, siksikin, että kaupoissa ja niiden liepeillä tuntuu joulun alla olevan erityisen paljon nälkäisiä avunpyytäjiä. Se riipaisee ja tekee olon avuttomaksi. Miksi minulla on niin paljon, kun monilla muilla on niin vähän? 

Kävin äskettäin tyttäreni Annan kanssa kävelykierroksella Mafalalassa, "historiallisessa slummissa", kuten kierrosten esittelylehtinen kuvailee. Kerron siitä lisää myöhemmin, sillä kävelykierros oli erittäin valaiseva ja mielenkiintoinen, ja suosittelen sellaista lämpimästi jokaiselle Maputon kävijälle. Ilman paikallisopasta turisti ei oikein voisikaan mennä koko alueelle. 

Epätasa-arvo on mietityttänyt minua viime aikoina myös lääkärissä, kun olen käynyt pari kertaa kotimme lähellä sijaitsevassa sairaalassa, Icorissa (Instituto do Coraςão), joka toimii monien ulkomaalaisten ja paremmin toimeentulevien maputolaisten terveysasemana. 

Se on siisti, puhdas ja moderni - tulee mieleen suomalainen terveyskeskus tai Helsingin yliopistollinen keskussairaala Meilahdessa -, ja kaikki on ainakin tähän asti toiminut hyvin. Lääkärien huoneet ovat pelkistettyjä, laitteita ja muuta tavaraa on vähemmän kuin esimerkiksi Suomessa.

Lääkärit puhuvat englantia - heidät tavatakseen täytyy tosin ensin ohittaa vastaanottovirkailijoiden armeija, mutta tähän asti on selvitty väärinymmärryksillä, elekielellä, erilaisilla lappusilla ja ties millä konsteilla, vaikkapa sillä, että pyytää jotakuta muuta soittamaan puolestaan ja tarkistamaan asioita.

Ensimmäisellä kerralla vastaanottovirkailija kysyi minulta portugaliksi jotain, minkä luulin koskevan terveydentilaani. Aloin vaivalloisesti selittää, ja vähän ajan kuluttua hän keskeytti ja sanoi lakonisesti englanniksi: "No, I just wanted to know if you are married." 

Onneksi lääkäri, nauravainen Aurelia (täällä esittäydytään, puhutaan ja toimitaan usein vain etunimillä, mikä tuntuu mukavan helpolta), kirjoittaa minulle usein lappusen, jonka turvin voin ohittaa ensimmäisen vastaanottotiskin ja edetä suoraan toiseen vaiheeseen.

Tai sitten hän sanoo: "Tule vain suoraan tähän käytävään ja sano että senhora Lotta Kristiina tulee tapaamaan minua. Ei täällä ole ketään toista samannimistä, sanon, että päästävät suoraan."

Aurelia on mainio. Kerran kehaisin hänen kaulakoruaan, ja oitis hän riisui sen kaulastaan ja antoi minulle:  "Se on sinun. Ostin sen kerran Portugalista enkä ole sittenkään varma, onko se juuri minun."  

Aurelian kaulakoru.


Köyhemmille maputolaisille Icor on aivan liian kallis, kuten muutama paikallinen on minulle kertonut, kun olen kysellyt heiltä terveydenhoidon hinnoista. Se vaatii hyvät tulot tai hyvän vakuutuksen. 

Icor johti huvittavaan väärinkäsitykseen minun ja tuoreen autonkuljettaja-puutarhuri Stelion välillä. Stelio ei puhu kovin hyvin englantia (mutta opiskelee ja yrittää) enkä minä kovin hyvin portugalia (mutta opiskelen ja yritän). 

Keskustelumme muistuttaa monin paikoin rikkinäistä puhelinta. Minä hoen "mais devagar", hitaammin, ja Stelio toistelee "sorry, sorry", mutta jotenkin ymmärrämme aina lopulta toisiamme. 

Tai niin luulin! Viime viikolla Stelio kuljetti toisen poikamme kylään kaverin luo. Palattuaan hän tiedusteli kohteliasti, jääkö Igor yöksi kyläpaikkaan. Anteeksi kuinka?

Hän toisti kysymyksensä naama peruslukemilla - Stelio on, kuten käytännössä kaikki tähän asti tapaamani mosambikilaiset, todella ystävällinen. Tajusin, että hän luuli, että poikani nimi on Igor! Tajusin myös, miten se oli tapahtunut. 

Olin edellisviikolla puhunut käynneistä Icorissa - kävin siellä useammankin kerran muun muassa siksi, että sairaalan alueella on ILMASTOITU (!!) pankkiautomaattikoppi, jossa on kaiken lisäksi hyvin toimiva pankkiautomaatti (kaikista en aina onnistu nostamaan rahaa).

Voisin usein jäädä tuohon jääkaappiin, anteeksi, pankkiautomaattikoppiin, vain nauttimaan viileydestä. Lisäksi Icorissa on lähin apteekkimme. Ja Maputossa tarvitaan usein käteistä, joten automaatilla tulee käytyä.  

Otin siis Icorin puheeksi useamman kerran. Se on kävelyetäisyydellä, ja yritin selittää, etten aina tarvitse kyytiä sinne tai sieltä pois, mikä kummastutti kuskia. On hiukan hermostuttavaa yrittää livahtaa salaa ulos omasta ovestaan.

Kävelyreittiä Kim il Sungilta Kenneth Kaundalle ja Icoriin.


Halusin tietenkin kävellä sinne ja takaisin, kun se kerran oli helppoa ja mahdollista - Maputo on afrikkalaiseksi pääkaupungiksi erittäin käveltävä, mutta kaikki reitit eivät ole yhtä miellyttäviä. Jotenkin vain oli käynyt niin, että Icor oli epäselvien selitysteni myötä muuttunut kuskin päässä Igoriksi, jonka oli päätelty olevan yksi perheen lapsista. Hmm.

Voi olla, että tarvitsen lisää portugalin tunteja. Ja arvannette, että yhdellä meistä on nyt uusi kutsumanimi.

Hyvää joulua kaikille lukijoille

toivottaa Lotta













6 kommenttia:

  1. Hei Lotta kulta ja ihana perhe! Hyvää joulua sinne kauas! Olette mielessäni kovasti, sillä huomenna meillä on 8 tunnin ajomatka ... Berliiniin, teidän kulmillenne (Airbnb kautta). Niin kovasti nautin helmikuun matkastamme, että vien sinne nyt koko perheen viikoksi. Tiedäthän, miten jätämme palasia itsestämme missä käymmekin ja - uskon niin - etenkin paikkoihin, jotka puhuttelevat sydäntämme. Voin varmaan viedä sinne myös teidän terveiset? Katja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Katja-kulta, ihana kuulla, että helmikuisella matkalla oli niin kauaskantoiset ja hyvät seuraukset! Uskon, että veit terveisiä minulta Berliinin kauniisiin kolkkiin - meillä kaikilla on välillä vähän ikävä Berliiniin, eikä ihme, niin kiva paikka se on! Hyvää uutta vuotta, Katja!

      Poista
  2. Voi Icor ja Igor :) Hapuillen sujuneet sairaalareissut kuulostavat tutulta ja luulenpa että jokainen toiseen maahan muuttanut niitä on päässyt kokeilemaan, kuten myös miettimän epätasa-arvoa.
    Mukava blogi sinulla, tänään löysin!
    Saanko laittaa linkin sivulleni?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei MatkaMartta, kiitos kommentista ja mukava kuulla, että blogi puhutteli. Juu, lääkäri- tai sairaalareissuilla vierailla mailla on aina vähän sellainen olo, että jäiköhän jotain hirveän tärkeää ymmärtämättä - tähän asti olen aina vain ajatellut, että kunhan hoitohenkilökunta osaa hommansa, potilaana en ehkä voi liikoja mokailla... Totta kai saat laittaa linkin. Hyvää uutta vuotta sinulle!

      Poista
  3. Kiitos, Lotta! Hauska kuvaus erinäisistä sekaannuksista avasi taas meille elämänne menoa siellä kaukana. Lämmin tervehdys Igorille ja teilöle kaikllle.

    VastaaPoista
  4. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!