Machibombolla kouluun

"Onko suklaacroissant sopiva aamiainen?"

 Kun kuulin, että bussia voi Mosambikin portugalissa nimittää vaikkapa machibomboksi, tulin iloiseksi. Jotain positiivista on pakko olla maassa, jossa kuljetaan niin repäisevän nimisellä menopelillä. Muutamia machibombo-koulubusseja olen jo kaduilla nähnytkin - joissakin kouluissa nimittäin alkoi kesäloma vasta viime viikolla!

Poikien koulu eli American International School of Mozambique, AISM, avasi ovensa kesäloman jäljiltä tänään. Aamulla kello 7 meidänkin majapaikkamme eteen kaarsi valkoinen machibombo, tosin pettymyksekseni sen kyljessä ei lukenut mitään, numero vain.

Auton puuttumisen takia oli ollut tärkeää huolehtia koulubussi heti ensimmäisestä aamusta lähtien. Kuinka mukavaa, että bussista näkyi tuttu hymy ja vilkutus; ystävän/työkaverin lapset tulevat samaa reittiä kulkevalla bussilla ainakin toistaiseksi.

Koulun uima-allas on taivasalla, samoin ruokala.

Vierailimme kaikki koulussa jo eilen, koska siellä oli esittelytilaisuus uusille tulijoille. Saimme bussiasiat hoidettua ja pojille ja meille läpyskät, joilla koulun porteista pääsee sisään. Poikien "Security Pass"-kulkuluvat olivat kuvalliset, meidän vaatimattomammat.

Koulu alkaa Afrikassa aikaisemmin kuin Euroopassa. Tässäkin koulussa kaikki istuvat pulpetissa tasan 7.30. (Hiukan meitäkin hirvitti tämän aamun aloitus kukonlaulun aikaan, mutta alkujännitys piti huolen siitä, että olimme kaikki hereillä jo ennen kuutta.)

Kuten Suomessakin, kouluruoka-asiat herättävät aina paljon kysymyksiä. Täällä voi ostaa lämpimän lounaan (mekin ostimme lounaslipukkeita ensimmäiseksi kuukaudeksi saman tien), jos haluaa. Ruokalasta saa myös ostaa välipaloja käteisellä tai vaihtamalla lounaslipuke saman arvoiseen välipalaan. Omia eväitä voi lämmittää mikrossa. Lipukelounaiden hinnaksi tulee noin 100 euroa kuussa.

Myös täällä lounas tekee parhaiten kauppansa spagettipäivänä.

Kyllä hatuttaa, jos ei saa leikkiä! 

Höristin korviani, kun rehtori Karen mainitsi arkipäiväiseen sävyyn sellaisenkin vaihtoehdon, jossa kuljettaja tai lastenhoitaja ("driver or nanny") kiidättää oppilaalle lämpimän ruuan kotoa lounasaikaan. Kuski tai hoitaja - kukapa muukaan? (Ehdin myös ihmetellä, miksi me vanhemmat saimme neljä kulkulupaa kahden sijaan. Kiintiöön oli tietysti laskettu myös kuski ja apulainen!)

Lounaan lisäksi koulussa syödään kotoa tuotu aamiaisvälipala puoli kymmenen maissa, jotta jaksetaan odottaa ruokatuntia. Samanlainen käytäntö oli Saksassa.

Rehtori korosti, että kotona kyhätyn aamiaisen olisi syytä olla terveellinen. Kliseet kai ovat kliseitä siksi, että ne ovat totta - takanani seissyt ranskalaismies kohotti heti kätensä: "Kyllä kai suklaacroissant lasketaan terveelliseksi?"

No, hyvinhän ne ranskalaiset niillä (suklaa)croissanteillaankin kasvavat! Rehtori myönsi alistuneen näköisenä, että cafeteriakin myy suklaaleipiä, niiden suosiota ei vain voi estää.

Terkuin Lotta