maanantai 20. toukokuuta 2019

Papaija päivässä


Pidättekö papaijasta?


Minä en ollut papaijan ystävä vielä silloin kun muutimme Mosambikiin. En erityisemmin välittänyt sen mausta. Ensimmäinen kodinhoitajamme osti papaijaa ja pilkkoi sitä muovirasioihin valtavia määriä, ja kaiken muun uuden kanssa se oli ehkä liikaa. Hän tarkoitti tietysti hyvää, mutta papaijayliannostus ruokki minussa vain kaipuuta tuttuihin makuihin.

Papaija päivässä tekee hyvää.

Mutta aika teki tehtävänsä. Ajattelen, että moni maku on lähinnä tottumiskysymys. Ehkä en Euroopassa vain ollut päässyt papaijan makuun! Täällä se on lähiruokaa ja siksikin järkevää. Automatkan päähän supermarkettiin - meille tutumpien hedelmien kuten omenien ja mandariinien perään - ei aina viitsi lähteä, mutta kadunvarren hedelmäkärrylle jaksaa kävellä.

Päätin opetella pitämään papaijasta.

Papaija on paljon helpompi käsiteltävä kuin vaikkapa mango, joka on myös kalliimpaa. Sitä paitsi olen suhtautunut mangoon tietyllä varauksella sen jälkeen kun puraisin varomattomasti mangon kiveä ja - kauhistus! - implanttihampaani nyrjähti paikoiltaan ja halkesi. Sille mangolle tuli hintaa! Mutta ihanaahan sekin on. Pidän silti papaijassa juuri siitä, että siinä ei ole isoa, riskaabelia kiveä.

Kuorin papaijan ensin tavallisella kuorimaveitsellä, halkaisen pituussunnassa ja kaavin sormin mustat siemenet roskiin. Ehkä niitäkin voisi käyttää johonkin - en ole  ottanut selvää. Kuorittu, siemenetön papaija on helppo pilkkoa.



Sitruunat, tässä limettisitruunat, piristävät papaijaa.


Lisään papaijapalojen päälle yhden sitruunan mehun. Meille tutun oloiset lähes siemenettömät , symmetriset markettisitruunat ovat muuten aivan erilaisia kuin mosambikilaisten sitruunapuiden röpelöpintaiset hedelmät, joissa on runsaasti siemeniä ja vähemmän mehua. 



Naapurin sitruunat sinitaivaan alla.

Poimin joskus naapurin sitruunapuusta meidän puolellemme tipahtaneita hedelmiä, ja toisinaan kodinhoitaja tuo meille sitruunoita sisarensa pihalta. Makuhan on sama, oli muoto millainen tahansa.


Hedelmäkärry kadunvarressa hiljaisena sunnuntai-iltapäivänä.

Sitruuna tuo minusta mukavan lisävivahteen, sillä papaijan maku on makea. Kirpeä sitruuna taittaa sitä hyvin ja kasvattaa c-vitamiiniannosta. Ehkä suolakaan ei olisi hullumpi mauste (jotkut lisäävät toiseen paikalliseen perushedelmään, ananakseen, suolaa!), käytetäänhän papaijaa täällä myös suolaisiin kastikkeisiin. Joskus sirotan päälle vähän kaneliakin.

Nykyään syön papaijaa melkein joka päivä. Pieni yksilö menee aamulla kerralla, isosta riittää iltapalaksikin  (en silloin välttämättä syö päivän aikana muita hedelmiä, korkeintaan pienen omenan). Itse asiassa papaija maistuu vielä paremmalta, kun sitruuna on ehtinyt kunnolla imeytyä. Jääkaappikylmä, sitruunainen papaijakulhollinen maistuu ihanalta.

Pehmeä ja mieto papaija sopii mainiosti smoothieiden ainesosaksi ja on omiaan hedelmäsalaatteihin. Juuri hedelmäsalaatit ovat kodinhoitajamme bravuuri, ja hän pilkkoo niihin aina papaijaa, jonka ostaa usein matkalla kotoaan meille. "Saan ne lähikaduiltani paljon halvemmalla kuin täältä teikäläisten asuinalueilta", hän sanoo ja on oikeassa.

Lempikahvilan Tropical Calm -mehussa on muun muassa papaijaa ja melonia. Pilli on kartonkia.

Papaija esiintyy myös täällä yleisissä tuorepuristetuissa mehuissa, niissäkin yhtenä ainesosana monista. Lämpimiin kastikkeisiin en vielä ole ehtinyt papaijaa kokeilla, mutta ehkä se on seuraava askel.

terkuin Lotta


4 kommenttia:

  1. Tykkään kovasti papaijasta, mutta myös minä olen oppinut ensin syömään sitä muualla kuin täällä Suomessa ja juurikin noin, pienellä sitruuna-twistillä. Suomessa saatan ostaa joskus papaijan marketista, mutta täällä ne ovat yleensä pieniä ja hedelmälihaa on yhdessä hedelmässä ihan naurettavan vähän. Siemeniä kyllä riittää! Sitä paitsi ne ovat täällä ihan sikamaisen kalliita ainakin talvella. Olen kuullut, että papaija olisi todella mainio lihan mureuttaja marinadeissa, mutta sitä en ole itse kokeillut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lihan mureuttaja, sehän olisikin hyvä joskus testata, jos malttaa käyttää sen siihen - se kulhollinen sitruunalla maustettua papaijaa häviää yleensä aika nopeasti ihan sellaisenaan! Helppo uskoa, että Suomeen saapuessaan ne eivät ole enää ihan samoja kuin lähtömaissa. Mangokin on toinen hedelmä jonka makuun pääsin vasta täällä, kun oivalsin miltä sen oikeasti kuuluu maistua.

      Poista
  2. Ennen en lainkaan tykännyt papaijasta, mutta täällä on niin hyviä papaijoja että ihastuinkin niihin,. Yleensä nautin papaijat smoothien muodosta, ja siemeniä käytän joskus salaattikastikkeessa. Tel Avivin yhden pääkadun erään rakennuksen pihalla on papaijapuu, jota aina käyn välillä katselemassa, mutta ne papaijat ovat liian korkealla...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kas, en tiennyt, että siemeniä voi käyttää salaattikastikkeeseen. Olen miettinyt, että minäkään en varmaan pitänyt aiemmin papaijasta siksikään, että Euroopassa ne eivät ehkä ole erityisen hyviä. Täällä ne eivät joudu kärsimään pitkistä kuljetuksista - ovathan ne Etelä-Afrikastakin tuotuina lähiruokaa - ja lajikkeitakin on enemmän. Aurinko maistuu niissä jotenkin paremmin!

      Poista

Kiitos kommentistasi!