tiistai 13. marraskuuta 2018

Afrikan suurin riippusilta avattiin Maputossa

Maputon lahdella, pienen lauttamatkan päässä satamasta on Katembe, kalastajakylä, johon voi suunnata vaikka lounaalle. Hiekkaranta, hotelli ja ravintola, teoriassa mukava yhdistelmä, vai kuinka? Kolmen vuoden aikana olen lounastanut siellä kerran. Näköyhteys Katemben penkereelle on mainio, sillä etäisyyttä meritse on vain kilometri. Vaivalloisen matkan takia Katembe on kuitenkin ollut henkisesti kaukana.

En ole jaksanut hankkiutua sataman hälinään jonottamaan vain kuullakseni, että lautta lähtee kahden tunnin kuluttua tai ei ollenkaan. Onhan se välillä ollut upoksissakin. Tällaista Katemben asukkaiden arki on ollut aina. Alue on osa Maputoa, mutta alkeellisempi.


Sillan takana häämöttävä Katembe ei ole vielä urbanisoitunut. Tie on auki Etelä-Afrikkaan!

Olen odotellut helpotusta, eihän minulla ole ollut kiire Katembeen. Käänteentekevää siltaa Maputon ja Katemben välille rakennettiin jo tänne tullessamme, ja lauantaina 10. marraskuuta se avattiin yleisölle. Yhteensä kolmen kilometrin pituinen ja 25 metriä leveä silta on tällä hetkellä Afrikan pisin riippusilta.

Pitihän se ihme heti nähdä - ja päästä toisen kerran Katembeen! Kyydissä ollut nuorempi poikani ei tosin ollut ollenkaan innoissaan. Hän ei tainnut koskaan tointua siitä lauttareissusta, joka tuli kieltämättä ehkä turhan pian tänne muuton jälkeen ja, myönnän, oli ilmeisesti turhan eksoottinen kokemus vielä sopeutumistaan läpikäyvälle pojalle. Vakuutin, että nyt hän matkustaisi auton takapenkillä, kukaan ei puhuisi lautasta eikä hänen tarvitsisi poistua autosta. Katembe saisi uuden mahdollisuuden.

Koeajoimme uuden sillan avajaisia seuraavana päivänä. Kolmetuhatta mosambikilaista ja satoja kiinalaisia sekä eurooppalaisiakin insinöörejä työllistänyt silta oli kieltämättä vaikuttava ja täynnä ihmisiä, jotka olivat pysäyttäneet autonsa ja ottivat selfieitä. Silta tarjosi upeat näkymät merelle ja Maputoon, joka oli vaihteeksi tästä suunnasta tiirailtuna oikein edukseen.

Huipulla tuulee (ja häikäisee)!

Ehdin jo ihmetellä, miksi sillalla juhlahumusta huolimatta oli mukavan väljää, kunnes muistin, että toisella puolella odottava 160 meticalin eli parin euron tullimaksu henkilöautoa kohden on tiheä sihti. Meidän huviajelumme maksoi 320 meticalia, ja hymyilevät rahastajat olivat pulassa, koska he eivät olleet varautuneet riittävin vaihtorahoin. Onneksi meiltä löytyi taskuja ja kassinpohjia kaivelemalla tasarahat.

Kevyen liikenteen väylää ei sillalla ole eli en tiedä, kuinka paljon silta lopulta muuttaa Katemben köyhimpien tilannetta. Heillä täytyy edelleen olla rahat lauttaan tai busseihin, joille onneksi luvattiin alhaisempia tulleja. Luulisi, että lautalla on kuitenkin nyt paremmin tilaa, kunhan vain vuorot eivät entisestään vähene. Olin jostain syystä kuvitellut, että Katemben vähäväkiset voisivat ylittää sillan jalan. Tämän mahdollisuuden epäämistä perusteltiin hiukan epämääräisesti turvallisuussyillä.

Kaikki oli valmista, paitsi vaihtorahat!

Nyt, kun Katemben sijainti on sillan myötä yhtäkkiä loistava - minuuteissa sillan yli keskelle kaupunkia -, aluetta halutaan tietysti kehittää. Sinne suunnitellaan asuntoja ja palveluja. Satoja alkuperäisasukkaita siirrettiin jo aiemmin siltatyömaan tieltä muualle eikä ihan vastalauseitta. Mutta tämähän ei ole tavatonta näissä tilanteissa. Miltähän Katembe näyttää 10 vuoden kuluttua?

Kiinalaisella velkarahalla rakennettu silta on vain osa tiehanketta, joka parantaa kulkua Mosambikin, Etelä-Afrikan ja  myös Swazimaan (ESwatinin) välillä. Mosambikiin tuodaan valtavasti tavaraa Etelä-Afrikasta, joten hyvät kulkuyhteydet ovat elintärkeät.

Mekin kokeilimme lokakuussa uutta tieyhteyttä Maputosta etelään Ponta do Ouroon. Silta ei ollut vielä valmis, mutta ajoimme uudelle tielle Maputon esikaupungin Matolan läpi ja Boanen kautta. Minusta matkanteko oli aika nopeaa niinkin. Silta lyhentää sitä entisestään, kun hidas Matola-osuus jää pois, joten muutos on iso.

Ponta do Ouron tiellekin tulee tulli, joka ei lokakuussa vielä ollut valmis, kuten ei tiekään täysin.

Tällä hetkellä keskustellaan siitä, miten sillan ylläpito rahoitetaan, sillä tullimaksut eivät siihen riitä. Toivottavasti siltaa ei ainakaan huollon puutteiden takia tarvitse sulkea - mutta kallista sen ylläpito näin köyhälle maalle tulee olemaan.

En yhtään ihmettele, että viranomaisilla on suuret toiveet sen suhteen, miten sillan myötä dramaattisesti parantuneiden yhteyksien toivotaan edistävän Mosambikin turismia ja muita elinkeinoja. Olimmehan mekin heti innokkaina testaamassa.

Uutuuttaan kiiltävä silta oli hiukan epätodellinen näky Maputossa ja vaatimattoman Katemben edustalla - vähän kuin epähuomiossa väärän ruukkuun tipautettu liian muhkea kasvi. Mutta silmä tottuu pian, ja Maputon kaupunkikuvalle silta on mahtava upgreidaus.

Käännyimme Katembessa kiltisti takaisin, mutta oli hauskaa ajatella, että tie olisi jatkunut Mosambikin rannikkoa myötäillen Etelä-Afrikkaan asti. Yleensä Etelä-Afrikkaan vievälle tielle ei pääse niin vaivattomasti, vaan ulospääsy Maputosta vie aikaa.

Jos posottelisi ensi kerralla yöksi rajan yli? Tällaisia kesyttömiä ideoita pyrkii mieleen, kun suuntaa katseensa sillan korkeuksista eteenpäin, joten parempi ottaa ensi kerralla passi mukaan! Mosambik avaa oviaan.

Terkuin Lotta


2 kommenttia:

  1. Kehitys kehittyy Maputossakin. Yksi silta avaa uudet näkymät ja voi saada aikaan mullistavan muutoksen niin yhteiskunnallisesti kuin yksityisissä elämän kuvioissa. Hyvä Mosambik!

    VastaaPoista
  2. Kiitos mielenkiintoisesta kuvauksestasi elämästäsi Mosambikissa. Onpa hieno riippusilta Maputossa ja todella vaikuttavat teräsrakenteet. Meitä kiinnostavat aina insinöörityön taidonnäytteet matkoillamme ja tämäkin olisi kiva nähdä. http://www.labcor.fi/terasrakenteet

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!