Nokia toimii Maputon asemalla

Leonardo DiCapriokin kävi täällä

Maputon rautatieasemalla minut valtaa aina outo tunne, että olen joutunut teatteriesitykseen. En katsomoon, vaan sinne missä tapahtuu. Tuossa istuu ihmisiä nyssyköineen odottamassa junaa, tuossa kulkee konduktööri tai ainakin mahdollisesti hänen näköisensä hahmo, tässä on lipunmyynti ja tuossa on kyltti odotussaliin... mutta tapahtuuko tämä oikeasti vai näyttelevätkö kaikki vain?

Lipunmyyntikin on tarkemmin katsoen suljettu, ja odotussalissa on taidetta! Enkä tiedä, mihin vessaan viittaava vanha kyltti johtaa. Ei ainakaan toilettiin. Se on piilotettu kulisseihin.

(N)Okia-juna valmiina palvelukseen Maputon asemalla.

 Tunne johtuu ristiriidasta Maputon aseman upean ulkokuoren ja todellisuuden välillä. Asemalla on enää vähän junaliikennettä siihen nähden, miten komeat puitteet junavanhuksilla on. (Ei, ne eivät ole museojunia, vaikka saattavat näyttää siltä.)

Tällä asemalla kenelläkään ei ole kiire minnekään. Arkisena iltapäivänä tunnelma on uneliaan rauhallinen.

Suomalainen tietysti ilahtuu löytäessään asemalta Nokian. Se toimii!

Yksi matkustaja oli jo ehtinyt sisään.

Vuonna 1910 valmistunutta asemaa on kutsuttu eteläisen Afrikan kauneimmaksi rautatieasemaksi, ja sitä se saattaa hyvinkin olla. Rähjäisessä ympäristössä rakennus on mykistävä.

Kaikki eivät ehkä tiedä, että Maputo on monikerroksisuutensa takia arkkitehtonisesti todella mielenkiintoinen kaupunki, jossa järjestetään muun muassa arkkitehtuuriteeman mukaisia kävelykierroksia. Aseman ovat suunnitelleet Alfredo Augusto Lisboa de Lima, Mário Veiga ja José Cristian da Paula Ferreira da Costa; kupolin suunnitteli Eiffelin yhtiökumppani. Asema on ehdoton vierailukohde junien ja rautatiehistorian ystäville, mutta myös arkkitehtuurista kiinnostuneille.

Majesteettinen asemarakennus kuvattuna kauan sitten.

Asemaa korjataan juuri, joten ylle nappaamani kuva ei ole tuore, mutta siitä saa hyvän käsityksen rakennuksen tyylistä. Aseman ympäristö nykypäivänä ei tässä kuvassa tietenkään vastaa mitenkään todellisuutta - se on juuri niin vilkas, sottainen ja epämääräinen kuin asemien tienoot yleensäkin ovat, vielä Afrikka-lisällä. Itse asiassa on vaikea kuvitella, että Maputon aseman ympärillä olisi koskaan näyttänyt  tältä, mutta rakennus on kyllä juuri tuollainen, tummemman vihreä vain.

Toisaalta olet ehkä tietämättäsi nähnyt osia Maputon asemasta, jos olet nähnyt Leonardo Di Caprion elokuvan Veritimantti, jossa se vilahtaa yhtenä kuvauspaikkana.

Pomon auto tarvitsee näyttävästi merkatun parkkipaikan.

Ja tältä puolestaan näyttää junakyyti.

Niinsanotut kolmannen luokan junat kulkevat nyt vain muutamaan kohteeseen, kuten Etelä-Afrikan raja-asemalle Ressano Garciaan alle 100 kilometrin päähän Maputosta ja kivenheiton päähän Marracueneen.

Tämä on oikeasti museoitu. Ennen juna kulki muun muassa Maputosta Etelä-Afrikan Pretoriaan

 Varjoisa asemalaituri on kaunis ja siisti, kukaanhan ei varsinaisesti odota junaa.

Asema-aukio Praça dos Trabalhadores edustaa kirjavaa Maputo-tyyliä.

Junat eivät poistu Mosambikista, eivät kovin kauas pääkaupungistakaan, ja vuoroja on niukasti.  En ole vielä onnistunut näkemään asemalla mihinkään suuntaan liikkuvaa junaa. Todennäköisesti ne lähtevät aikaisin aamulla. Minkäänlaisia aikataulutietoja ei näy missään.

Työmaa-aidankin takaa näkee, miten kaunis asemarakennus on.

Näkymä suljetun asemahallin läpi asema-aukiolle.

Resiina ratapihalla

Yksityiskohta seinältä

Siisti "asemaravintola" ei oikeastaan palvele junamatkustajia...

Kyltti on joskus ohjannut maahantulotoimistoon.

Asemalla on säpinää: siellä on entiseen odotussaliin perustettu Kulungwana-taidegalleria, rautatiemuseo (tosin koko asema on tavallaan kuin iso museo!) ja suosittu baari/ravintola, joka oli viimeksi kerännyt pöytiinsä muun muassa Maputoon päiväksi rantautuneen risteilijän matkustajia sekä vauraampia maputolaisia lounastajia.

Junaliikenne on Maputon unenomaisella asemalla oikeastaan sivuseikka.

Terkuin Lotta