"Tulin niin iloiseksi niistä ruusukaaleista"

Pieniä suuria ilon aiheita

Luin tänään Helsingin Sanomien sivuilta juttua brasilialaisesta lihasta. Artikkeli ei tehnyt minun pakastimessani uinuvia brasilialaisia pakastenakkeja yhtään houkuttelevammiksi. Mutta uskoisin, että ne ovat ihan kelvollisia.

Nyt tulee siis taas ruokamietteitä.

Meren yli rahdatut pakastenakit ovat hyvä esimerkki globaalin ruokatuotannon ja Mosambikin omista erikoisuuksista - luulisi, että nakkeja saisi tänne lähempääkin? Tosin nyt ei taida saada, sillä Woolworthin eteläafrikkalaiset lihatoimitukset tuntuvat päättyneen pysyvästi. Nämä nakit olen joskus kahmaissut lähikaupasta hätävaraksi.

Eteläamerikkalaisia pakastenakkeja Maputossa, olkaa hyvä!

Samoja nakkipaketteja oli myös Game-supermarketissa, mutta ei pakastealtaissa, vaan leikkelehyllyssä juustojen kanssa. Huomaakohan kiireinen kuluttaja ostavansa sulatettuja pakastenakkeja? Eipä silti - omatkin nakkini ovat voineet sulaa matkan varrella.

Joskus huomaa päästävänsä suustaan lauseita, joita ei ehkä sanoisi Suomessa. Usein näin käy juuri ruokakaupassa, kun ilahtuu jostain. Kuten olen ennenkin todennut, Maputon kaupoissa on helppo riemastua. Jos kohta myös turhautuakin, mutta nyt pitäydyn ilonaiheissa.

Näin viime tiistaina Shoprite-marketissa ensimmäistä kertaa pienen pussillisen eteläafrikkalaisia ruusukaaleja. Kotimatkalla sanoin ystävälleni Katjalle, että tulin niin iloiseksi niistä ruusukaaleista. Vaihtelu virkistää!

En kuitenkaan tiedä, olisiko pieni ruusukaalipussillinen riittänyt Suomessa tiistaipäivän kohokohdaksi.

Iloinen jälleennäkeminen.

Ruusukaalipussillinen (hyllyn viimeinen, eli joku muukin oli ilahtunut niistä) pääsi kärryyni, jossa odotti jo vakiopaahtoleipä, pari Nutella-purkkia ja sämpyläpussi kodinhoitajalle. Meillä kuluu paljon Nutellaa muun muassa siksi, että hyviä kinkkuleikkeitä on ollut viime kuukausina vaikea löytää.

Onneksi pojat rakastavat nutellaleipiä eivätkä enää kysele meetvurstin perään. Marras-joulukuussa meillä oli kriisi, kun Nutella oli loppunut kaupoista - löysin yhden minipurkin, joka ahmaistiin parissa päivässä. Mutta nyt toimitukset ovat taas (kop kop) onnistuneet.

Muitakin ilon aiheita on riittänyt. Toissa lauantaina poikkesimme kesken kävelyretken hotelli Southern Suniin. Tilasin lämpimän juustovoileivän.  Se oli oikeasti maukas.

Siinä oli tomaattia, sipulia ja peräti kolmea erilaista juustoa. Saa nauraa, mutta tähän mennessä olen paasannut juustovoileivistä suurin piirtein jokaiselle vastaantulijalle.

En tiedä, hekumoisinko Suomessa päiväkausia siitä, miten hyviä kolmioleipiä jossain ravintolassa tarjottiin. Periaatteessa ne olivat aika tavallisia, mutta niissä tavallisemmissa paikoissa voi käydä vaikkapa niin, että juusto-kinkkuleivästä puuttuu se juusto tai kinkku.

Näissä oli kaikki mitä ruokalista lupasi ja vähän lisääkin, muun muassa tomaattia. Eivät hyvät tomaatitkaan ole itsestäänselvyys, niitäkin saa haeskella. Katukärryjen tomaatit ovat välillä todella surkeita ilmestyksiä. Vaikka ostin niitä kyllä viimeksi eilen, koska juuri muita vihanneksia ei ollut perunan ja sipulin lisäksi tarjolla.

Muutama viikko sitten ajattelin ilahduttaa poikia hampurilaisilla, mutta en löytänyt Woolworthista tomaatteja, en sitten kyllä niitä hampurilaissämpylöitäkään.

Nyt sämpylöitä on peräti kaksi pakettia pakastimessa odottamassa, että keräilen vähitellen loput ainekset. Tavallisista hampurilaisistakin tulee siis todella iloiseksi!

Viikko sitten lounaalla toinen ystävättäreni alkoi kertoa, millaisia löytöjä hän oli edellispäivänä tehnyt Sparista.  Olimme kyselleet kuulumisia. "No, minä kävin eilen Sparissa ja ostin fileitä, kyljyksiä, pekoniakin... Tiedoksi vain, että sieltä saa! Ehkä ne Woolworthin rekat menevät nyt sinne!"

Koko pöytäkunta nyökkäili hyväksyvästi. Niin paljon fileitä ja kyljyksiä, niin onnistuneet ostokset! Olimme iloisia hänen puolestaan.

Tätäkään keskustelua ei olisi käyty Suomessa, sillä kuulumisia kyseltäessä ei yleensä ryhdytä kertaamaan edellispäivän kauppalistaa ja saalistuksen kohokohtia. "No, kävin K-kaupassa ja ostin Oltermannia, ja kuvitelkaa, siellä oli Edamiakin! Onkohan Kesko ryövännyt Lidlin rekat? Ostin Emmentaliakin varastoon ennen kuin se loppuu. Menkää tekin ja vähän äkkiä!"

Itse asiassa ystävättäreni oli ollut kauppareissun onnistumisesta niin helpottunut, että oli lähettänyt minulle siitä tekstiviestin jo illalla. Olemmehan yhdessä kummastelleet Woolworthin tyhjiä hyllyjä jo kuukausien ajan. Woolworth nyt kuitenkin oli ainoa paikka, josta esimerkiksi sai perheelle helppoa valmista lasagnea edes joskus.

Lähiravintolan pojat esiintymässä.

Lähiaikoina aion myös esitellä hiukan Maputon ravintoloita. Ulkona syöminen on täällä suhteellisen edullista, ja usein se on myös oikeasti vaivattomin vaihtoehto aikaavieviin kauppakierroksiin ja kokkaukseen verrattuna. Esimerkiksi juuri ne hampurilaiset saa kyllä varmemmin ja nopeammin ravintolassa kuin kotona.

Lähipuiston ravintolasta, jossa saa aina ihastella tanssivien poikien vakionumeroita, voi nykyisin ostaa myös sushia.

Se on oikeasti hyvää - mistähän ne hankkivat raaka-aineensa? Sushilautanen on pelastus, jos pojilla on kavereita kylässä, sillä pienistä sushipaloista tuntuvat kaikki pitävän, ja ne katoavat nopeasti parempiin suihin.

Terkuin Lotta