Noitatohtori: Kuolemaa ei ole

Kuolemaa ei ole, väitti edesmennyt lääkäri Rauni-Leena Luukanen. Hän, ja moni muu kuoleman olemuksen kyseenalaistaja, olisi saanut ymmärrystä ajatuksilleen täällä eteläisessä Afrikassa.

Kävimme viime viikolla Swazimaassa järjestämässä maassa oleville harvoille suomalaisille mahdollisuuden äänestää Suomen eduskuntavaaleissa.

Koulumenestystä! Onnea rakkaudessa! Hyviä talokauppoja! Viriiliyttä! Mosambikilaistohtorin ilmoitus Maputon liepeillä.

Selailin Times of Swaziland -uutislehteä (swazimaalaiset eivät itsekään vielä osaa käyttää maansa uutta nimeä, eSwatinia) kotinsa äänestyspaikaksi tarjonneen kunniakonsuli, korutehtailija ja taiteilija Tuire Linnovi-Thatcherin terassilla ja osuin ensi näkemältä arkiseen murhauutiseen.

Mies oli tappanut  mielestään ärsyttävän pomonsa kaatamalla hänen olutlasiinsa jarrunestettä ja puukottamalla hänet sen jälkeen. Tekijä kollegoineen oli ilmeisesti varastanut työpaikaltaan peittoja, ja uhri sai sen selville.

Kahden viikon kuluttua surmaajan täytyi ilmoittautua tuskissaan poliisille, sillä kuollut oli alkanut kummitella ei ainoastaan öisin vaan kirkkaassa päivänvalossakin. Sitä mies ei kestänyt ja haki tunnustuksesta helpotusta.

Uutiseen oli haastateltu paikallisen noitatohtorijärjestön (Witch Doctors' Association) edustajaa, joka pohti, mistä puhumme, kun puhumme kuolemasta. Meidän on noitatohtorien mukaan ymmärrettävä, että on monta erilaista kuolemaa.

Esimerkiksi lapsen kuolema on eri asia kuin aikuisen, perheellisen eri kuin perheettömän ja niin edelleen. Eikä kuolema ole lopullinen tapahtuma, vaan siirtymä, kuten siitä yleisesti käytetty pass away -ilmaisukin kertoo. Kuollessaan ihminen jatkaa matkaansa.

Ehkä tällainen ajatus on lohdullinen ja järkeenkäypä maissa, joissa kuolemia on paljon eikä tarvittavaa apua niiden ehkäisyyn suinkaan aina saa. Swazimaan hiv-luvut ovat maailman korkeimmat ja tavallisen kansan terveydenhoito huonoa.

Swazimaan "teloituskalliolta" (Execution Rock) suistettiin ennen muinoin rikolliset "jatkamaan matkaa".

Noitatohtorit myyvät runsaasti erilaisia palveluja, joita he mainostavat kadunvarsilla, sanomalehdissä ja nykyään varmaan netissäkin.

Näitä henkiparantajia on täällä Mosambikissakin varsin paljon, ja ymmärrän heidän suosionsa, sillä moderni lääketiede ei etenkään maaseudulla yksinkertaisesti riitä. Klinikoita ja ammatti-ihmisiä ei ole tarpeeksi, mutta parantajien ammattikunta on suurempi. He ovat järjestäytyneet myös Mosambikissa ja virallinen terveydenhuoltojärjestelmä pyrkii toimimaan yhteistyössä heidän kanssaan, mikä on hyvä asia. Epäluulon kylväminen ei ainakaan saa ihmisiä klinikoille silloin kun tarve vaatii.

Eiväthän noitatohtorit - healerit, curandeirot, miten heitä eri maissa nimitetäänkään - suinkaan aina parannusta tarjoa, huomiota ja toivon pilkahduksen ehkä kuten parantajat kaikkialla (eivätkä missään nimessä ilmaiseksi).

Allaolevat Times of Swaziland -lehden pikkuilmoitukset toivat mieleeni suomalaislehtien entiset selvänäkijäilmoitukset (onko niitä vielä?).

Swazimaalaisten parantajien ilmoituksia. Luvassa rahaa ja rakkautta, täälläkin. 

Kuolemaan liittyy eri puolilla Afrikkaa (ja koko maailmaa) lukemattomia uskomuksia, ja miksipä ei liittyisi, sillä yhtäkään ei voi varsinaisesti todistaa vääräksi. Kun ei tiedä, voi aina uskoa.

Esimerkiksi baobabpuu on pyhä, ja monet uskovat, että esi-isien henget asuvat näissä puissa. Baobabpuun eli tässä tapauksessa esi-isien vahingoittaminen merkitsee epäonnea ja on joka tapauksessa vakava rike. Ei ihme, että nämä komeat puut ovat sangen pitkäikäisiä.

Swazimaalaisen noitatohtorin mukaan oli ilmeistä, että pomo oli ottanut kuolemanestokäsittelyn ja jäänyt siksi kummittelemaan. Murha ei ollut täysin onnistunut, mikä kertoi tietysti käsittelyn tehokkuudesta.

Mitäs sanotte?

Terkuin Lotta