keskiviikko 3. tammikuuta 2018

Ihmepuu pitää pahat henget poissa

Kotiporttimme edessä kasvaa kummallinen puu, joka tarjoaa vuoden mittaan eri vaiheissaan aina uudenlaista silmäniloa tai ihmetystä.

Kutsunkin sitä ihmepuuksi, sillä se on yksinkertaisesti niin ihmeellinen ilmestys. Vartijoillemme se tietää ajoittain puuhaa, sillä kun tämä kookas puu pudottaa lehtensä, se tapahtuu nopeasti ja lehdet valtaavat meidän pihamme, vaikka itse puu onkin kadun puolella. Pihan siistinä pitävät vartijat pääsevät lakaisuhommiin. Toisaalta ihan hyvä, sillä perusmenon meillä täytyy olla aika uneliasta.

Punavihreää.

Kukintavaiheessa näyttää siltä kuin puita olisi kaksi, jonkinlaiset toisiinsa kiinnittyneet eripariset kaksoset. Allaolevasta kuvasta ei ehkä ihan tarpeeksi hyvin näe, mitä tarkoitan, sillä puun suuri koko ei tule kovin hyvin esiin - käyttäkää mielikuvitustanne! Kuva on otettu ihan puun juurelta.

Runkona kukkamatto, yllä lehtikatto....

Suoraan rungosta kasvavat kukkaköynnökset kiemurtelevat kohti latvaa kuin liaanit, ja ylhäällä latvan tuntumassa oksat yhtäkkiä pukkaavat ihan tavallisen näköisiä vihreitä lehtiä kuin katoksi.

Kukka pinnistää suoraan kuivasta rungosta.

En ole löytänyt ihmepuulleni muuta helppoa nimeä kuin cannonball tree, kanuunankuulapuu. Eräs vartijoistamme kutsui sitä myös "apinanpuuksi", monkey tree, árvore-de-macaco. Täällä tunnetaan myös monkey orange, apinan appelsiini, josta kirjoitan kohta oman postauksensa, ja monkey apple eli apinan omena (hiukan kummallisia, isoja siemeniä sisältäviä verraten hankalasti syötäviä halpoja hedelmiä, joita apinat kaiketi nappaavat puista), joten apina on ilmeisesti hyvä etuliite melkein mille vain!

Kim il Sungin kanuunankuulapuu on ilmeisesti Maputossa ainoa laatuaan. Etsiessäni tietoa törmäsin A Bala de Canhão e os Olhos de Betty Boop -nimiseen tekstiin, joka kertoo juuri tästä "meidän" puustamme. En onnistunut linkittämään sitä tähän, mutta se löytyy tuolla otsikolla ja on portugalin lisäksi myös englanniksi, jos kiinnostaa.

Tarinan mukaan puun on istuttanut maailmaa kiertänyt portugalilaissyntyinen biologi Aurélio Quintanilha, joka johti puuvillantutkimuslaitosta Maputossa, silloisessa Lourenço Marquesissa, vuosina 1943-1962 laitoksen lakkautukseen asti. Ehkä Quintanilha asui samalla tontilla kuin me nyt. Kuka tietää? Kadun nimi ei varmasti silloin ollut vielä Kim il Sung, se tuli myöhemmän sosialismin myötä.

Mitä sanoo arboristi?
Jalkakäytävä onkin meidän edessämme kiusallisen kuoppainen ja rikkinäinen, sillä ristiin rastiin rönsyilevät juuret ovat päällysteen tuho.

Vuokraisäntä puhui alkuvaiheessa, että haluaisi kaadattaa puun katua rumentamasta, jos saisi luvan. Minusta puuparka ansaitsee paikkansa eikä meidän asuinalueemme, vanhan Maputon, jalkakäytäviä nyt voi muutenkaan virheettömän sileiksi kutsua.

Joidenkin mielestä kanuunankuulapuu pitää pahat henget loitolla, joten jääköön. Luulen muutenkin, että puu on yksi sinänsä sympaattisen ja energisen, alati uusia suunnitelmia hautovan vuokraisännän ikuisuusprojekteista, ei sille mitään tapahdu. Ymmärrän kyllä, ettei hänestä ole mukavaa, että päällyste aaltoilee juuri hänen pytinkinsä kohdalla miten sattuu. Sitä paitsi kadun siisteys kuuluu kiinteistönomistajille joten puu toki oikeastikin on hänen päänsärkynsä.

Aika ajoin puun ääreen pysähtyy joku ottamaan kuvaa, kauan sitten tuon yllä mainitun tekstin kirjoittaja ja taannoin minäkin. Kuvaajia on erityisesti kauniin kukintavaiheen aikana, ja silloin puun ympärillä saattaa leijua voimakas tuoksu.

Kodinhoitaja halusi kerran kokeilla, avautuvatko kovat pallomaiset nuput kotona maljakossa ja toi kimpun sisään. Eivät avautuneet, vaan pahastuivat ja putosivat. Ne tarvitsivat runkovoimaa.

Kanuunankuulapuuta sopii nimittää ihmepuuksi siksikin, että sen tuotosten kerrotaan auttavan liki kaikkiin vaivoihin verenpaineesta syöpään ja hammassärkyyn (Mosambikhan on kasvi- ja henkiparantajien valtakuntaa). Tällaisena se ei toki suinkaan ole ainoa, liki kaikista kasveista tehdään rohtoja milloin mihinkin.

Olen pikkuhiljaa täällä asuessani ymmärtänyt, että kasvikunnan antimiin turvautuminen on kuitenkin loogista ja ymmärrettävää maassa, jossa kehittyneempi lääketiede on vain vähemmistön ulottuvilla. Apu otetaan sieltä mistä sen saa, ja kasveihin yltää köyhäkin.

Onko lukijoissani arboristeja tai muita puutietäjiä, jolla olisi myös lähistöllään tämä erikoinen luonnonoikku?

Terkuin Lotta

2 kommenttia:

  1. ONpas jännä puu, täälläpäin on monta alunperin muilta mailta peräisin puuta, mutta tuollaista en ole täällä nähnyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja täälläkin se on tosiaan ainoa Maputossa. On huimaavaa ajatella, mitä.kaikkea tuokin puu on ehtinyt nähdä. Osaisipa se puhua! Mekin ollaan vain yhdet monista ohikulkijoista tuon puujättiläisen elämässä.

      Poista

Kiitos kommentistasi!