Naimakaupat

Ei myötäjäisiä, ei morsianta

Yksi vartijoistamme, Oscar, kertoi vähän aikaa sitten olevansa menossa naimisiin, "Jumalan armosta", ja piteli puolittain selkänsä takana monistetta muovitaskussa. Ymmärsin, että kyse oli toivelistasta, johon meidänkin "isäntäperheenä" oletetaan osallistuvan, ja pyysin listan itselleni.

Moniste on "lista de lobolo" (myös lobola-sanaa kuulee) eli myötäjäislista, ikivanha perinne. Tiedättehän kuluneet vitsit siitä, kuinka paljon karjaa morsiamesta maksetaan. Lobolossa on kyse juuri siitä, vaikka perinteisen karjan lisäksi listassa on nykyään paljon muutakin. Sulhasen perhe maksaa (antaa lahjoja) morsiamen perheelle.

Lobolo ei ole leikin asia. Jos toivottuja lahjoja ei tule, naimakauppojakaan ei solmita.

Siksi sulhanen aloittaa tavaroiden keräämisen ajoissa. Oscarin pitäisi viettää häitään lokakuussa. Turha sanoakaan, että myötäjäisperinne aiheuttaa monille paineita. Joskus sitä myös käytetään hyväksi, ja lobolo-tavaroiden jaosta saatetaan riidellä morsiamen perheessä katkerastikin.

Jos morsiamen ja sulhasen vanhemmat eivät jostain syystä toivo nuorten avioliittoa, myötäjäisiäkään ei haluta suorittaa. Loboloon liittyy paljon merkityksiä. Naimisiinmeno on iso juhla: sunnuntaisin kuulee välillä raikuvia tööttäyksiä, kun juhlaväen täyteen lastatut autot (ja kun sanon täyteen lastatut, tarkoitan afrikkalaisittain täyteen lastattuja!) ajavat meidän katuamme kohti yleistä hääkirkkoa.

Hääparit myös poseeraavat sunnuntaisin rantakadulla.

Tädin listalla on nuuskaa.

Mutta palataanpa Oscarin listaan. Autetaan vartijaa saamaan vaimo taloon. Kuinka olisi esimerkiksi pukki (o bode) tai kukko (o galo)? Myös öljyä ja polttopuita tarvitaan, jotta ruuanlaitto juhlamenoissa ylipäänsä onnistuu.

Morsiamen vanhemmat tarvitsevat arvokkaat vaatteet, ja meiltä löytyivätkin kaivatut koon 42 nahkaiset nauhakengät - muuten mainiot, mutta koon puolesta aikanaan virheostos ja siksi melkoisen käyttämättömät. Valkoinen paitakin löytyy, kävelykeppiä (a bengala) ei. Oscarin listalla on esimerkiksi nuuskaa (o rapé) tädille.

Me päätimme antaa kenkien ja paidan lisäksi rahaa, mutta vasta kesäloman jälkeen, jolloin ehtii rauhassa miettiä, löytyykö meiltä muutakin käyttökelpoista. Oscar ehtikin jo tiedustella asiaa.

Minulle vihjaistiin, että jos komerossa on käyttämätön pusero, huivi tai muuta naisten vaatetta, niillä voisi ilahduttaa tätiä (jonka asuun kaivattiin muun muassa paitaa, blusa). Myös capulana eli kuvioitu kangas, joita kaikki mosambikilaisnaiset käyttävät, on täällä pidempään asuneiden mukaan varma lahja. Jokaisella huushollilla on käyttöä capulanalle.

Oscarin listalla on esimerkiksi tomaatteja, halkoja ja saippuaa.

Nauratin Oscaria sanomalla, että lehmän päätä tai kahtakymmentä kanaa (listalla 1 ja 2) en ehkä nyt lähde ostamaan. Tosin numero 22, viisi kaalinpäätä (cabeças de repolho) olisi ollut helppo toteuttaa. Oscar totesi, että näistä minun ei tarvitse huolehtia.

Minusta olisi tietysti kaikkein hauskinta mennä itse katsomaan, millainen Oscarin lobolo-seremonia on - se olisi mahdollista loboloon osallistuneelle -, mutta se pidetään yli 500 kilometrin päässä Maputosta, Inhambanessa. Lobolossa on tarkat kaavat. Ehkäpä vielä joskus pääsen mosambikilaisiin häihin. Olisi kiinnostavaa vertailla eri perheiden lobolo-toiveita.

Oscarin lista antaa hyvän kuvan paitsi vaikkapa mosambikilaisesta ruokavaliosta, myös siitä, millaisten perusasioiden äärellä täällä eletään. Listassa ei kerätä rahaa maailmanympärimatkaan tai kuumailmapallolentoihin. Ne ovat muiden kotkotuksia. Täällä riittäisi se kukko.

terkuin Lotta