Vaarallisia ajatuksia?

 

Painava puhe ei tyhjene

Viime päivinä olen ajatellut sananvapautta. Viikko sitten maanantaiaamuna, noin kello kahdeksalta, olin juuri aloittanut zumbatunnin. Salillinen naisia valmistautui huolettomaan hikoiluun.

Samaan aikaan toisaalla, ei kovinkaan kaukana Indy-kuntosaliltani, nelikymppinen politiikan tutkija ja tv-kommentaattori José Jaime Macuane valmistautui kotonaan uuteen työpäivään Eduardo Mondlanen yliopistossa.

Kun hän astui autoonsa, poliiseiksi tekeytyneet tuntemattomat miehet sieppasivat hänet, kuljettivat jonnekin ja heittivät myöhemmin molempiin jalkoihin ammuttuna tienposkeen Marracuenessa, noin 20 kilometrin päässä Maputosta. Paikalliset asukkaat toimittivat hänet klinikalle, josta hänet siirrettin yksityissairaalaan Maputoon.

Uutisten mukaan sieppaajilla oli Macuanelle hyytävä viesti: saimme tehtäväksemme rampauttaa sinut, tämä oli vasta varoitus.

Mistä rikoksesta häntä rangaistiin? Niistä vaarallisimmista, ajattelusta ja puheesta. Siitä, että hän uskaltaa pohtia ääneen, mihin suuntaan maa on menossa.

Mitä tarpeellisempaa ja tärkeämpää yhteisistä asioista puhuminen on, sitä vaarallisemmaksi se muuttuu.

Maputon rantaa. Tyynen pinnan alla kuohuu.

Juuri nyt puhuttavaa riittää - ja toki tähänkin asti, mutta viittaan isompaan muutokseen. Ikäviä uutisia on riittänyt, joten yleinen mieliala on hämmentynyt. Aseelliset yhteenotot pohjoisessa eivät nekään ota laantuakseen, ja joillakin tieosuuksilla liikutaan enää vain vartioituina saattueina (convoys). Kummallisista ruumislöydöistäkin kerrotaan.

Viime aikojen kuohuttavimmat paljastukset ovat koskeneet entisen presidentin hallituskautena valtionyhtiöiden nimiin otettuja velkoja. Velat otettiin vuosina 2013-2014 kolmelle yhtiölle, mutta vain yksi, tonnikalayhtiö Ematumille varattu 850 miljoonan dollarin laina, julkistettiin. Puhutaan miljardeista dollareista.

Ematum-lainakaan ei varsinaisesti kestä päivänvaloa. Tonnikalanpyyntialukset (jotka seisovat nyt käyttämättöminä Maputon satamassa) maksoivat paljon vähemmän kuin papereissa lukee.

Ihmiset kyselevät välirahojen ja muidenkin kadonneiden miljoonien perään, ja minusta heillä on siihen oikeus, kärsiihän esimerkiksi keskussairaala jatkuvasta ja vakavasta rahapulasta, jonka seurauksena muun muassa lääkkeitä ei kerta kaikkiaan riitä tarvitseville.

Jupakka on muutama vuosi sitten puolustusministerinä toimineelle nykypresidentille kiusallinen, sillä rahoilla on ilmeisesti kaikessa hiljaisuudessa ostettu ainakin armeijakalustoa. Vaikea uskoa, ettei hän olisi tiennyt siitä. Toisaalta - kuten tunnettua, joskus on terveellistä pitää suu supussa ja totella mahdollisia käskyjä.

Macuane on kysellyt näistä asioista, ja muistakin, Pontos de Vista- eli Näkökulmia-ajankohtaisohjelmassa, jonka vakiovieras hän on.

Macuane tekee työtään. Tutkii, selvittää, analysoi, keskustelee. Eikä hän tee mitään, mitä me turvallisempien maiden kasvatit emme tekisi koko ajan.

Keskustelua ja journalismia rajoittavia pyrkimyksiä on toki monessa muussakin maassa, vieläpä paljon pahempina (ajatellaan vaikka Raif Badawia). Eikä Macuanenkaan tapaus ole täällä ainoa laatuaan, ikävä kyllä. Esimerkiksi kielikouluni alakerrassa olevan kahvilan edessä ammuttiin reilu vuosi sitten juristi, joka otti kantaa arkoihin asioihin muistuttamalla opposition vaatimusten perustuslaillisista oikeutuksista.

Mutta ensimmäistä kertaa todistan tällaista itse näin läheltä, ja se muistuttaa, miten kallisarvoinen asia sananvapaus on.

Osaammeko me siihen tottuneet aina punnita puheemme niin kuin se ehkä edellyttäisi? Onko sellainen tarpeen? Minusta voisi joskus olla, ettei puheesta tule turhan usein tyhjää louskutusta.

Mutta kun puhe on oikeasti painavaa, sitä ei voi tehdä tyhjäksi.

Kauniissa ja aurinkoisessa Maputossa pinta on tyyni, mutta sen alla kuohuu enemmän kuin osaan kuvitella.

Mitä vaarallisempaa yhteisistä asioista puhuminen on, sitä tärkeämmäksi ja tarpeellisemmaksi se muuttuu. Äly ja moraali ovat kehityksen edellytyksiä, vapaus keskustella demokratian elinehto. Lähetän mielessäni José Jaime Macuanen sairasvuoteen ääreen tervehdyksen: parane pian, ja jatka työtäsi.

terkuin Lotta