tag:blogger.com,1999:blog-6593504046814504929.post7832638518253072956..comments2023-10-22T06:56:18.818-07:00Comments on Diplomaattirouva: Lapsikin sen tietääLottahttp://www.blogger.com/profile/15257765063556026046noreply@blogger.comBlogger9125tag:blogger.com,1999:blog-6593504046814504929.post-86224924435853920322016-03-27T12:28:59.011-07:002016-03-27T12:28:59.011-07:00Hei Paula, kiitos kommentista! Osut naulan kantaa...Hei Paula, kiitos kommentista! Osut naulan kantaan siinä, että kotoahan kaikki lähtee. Tuntuu että monissa muissa maussa kodilla ja koululla on selkeämmin tässä yhtrinen tavoite - eikä koulun toisaalta odoteta paikkailevan tiettyjrn perusasiouden puutteita... Onpa lapsillasi ollut upea koulu; he ovat saaneet siitä kokemuksesta lahjan, josta voi ammentaa loppuelämän ajan... Lottahttps://www.blogger.com/profile/15257765063556026046noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-6593504046814504929.post-49997113698946502532016-03-27T12:28:30.127-07:002016-03-27T12:28:30.127-07:00Hei Paula, kiitos kommentista! Osut naulan kantaa...Hei Paula, kiitos kommentista! Osut naulan kantaan siinä, että kotoahan kaikki lähtee. Tuntuu että monissa muissa maussa kodilla ja koululla on selkeämmin tässä yhtrinen tavoite - eikä koulun toisaalta odoteta paikkailevan tiettyjrn perusasiouden puutteita... Onpa lapsillasi ollut upea koulu; he ovat saaneet siitä kokemuksesta lahjan, josta voi ammentaa loppuelämän ajan... Lottahttps://www.blogger.com/profile/15257765063556026046noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-6593504046814504929.post-5043196318106761952016-03-27T09:05:44.872-07:002016-03-27T09:05:44.872-07:00Hei Lotta ja kiitos ajatuksia herättävästä kirjoit...Hei Lotta ja kiitos ajatuksia herättävästä kirjoituksestasi! Tapakasvatusta ja varsinkin vuorovaikutustaitoja tosiaankin pitäisi enemmän korostaa Suomen peruskoulussa. Mutta myös kotona. Vanhempiaan sekä muita läheisiään seuraamalla lapsi oppii valitettavan usein ahtaat ajatusmallit ja huonot tavat, joita ei mikään koulu pysty oikaisemaan. Toivoisin niin paljon enemmän suvaitsevaisuutta tähän maahan. <br /><br />Meidän lapsillamme oli koulussaan paljon eri kansallisuuksien lapsia ja myös kymmeniä eri vammaisia lapsia. Oli hienoa seurata miten lapsemme kasvoivat niinä vuosina näkemään erilaisen maailman ja arvostamaan erilaisuutta. Minusta oli hienoa, että vammaiset lapset kävivät samaa koulua eikä lapsemme tänä päivänäkään jo aikuisina näe siinäkään maailmassa mitään outoa tai oudoksuttavaa, heitä autettiin tarpeen mukaan ja otettiin mukaan leikkeihin, ihan kuin muitakin. <br /><br />Monikansalliset koulukaverit ovat myös jääneet lastemme elämään, kumpikin oppi englannin, ranskan ja espanjan kielet nopeasti, kun oli halu oppia kommunikoimaan kaverin toisen kotimaan kielellä. <br /><br />Erilaisuus on rikkaus, vaikka se klisee onkin. Toivon, että Suomessa kuitenkin olisi valtaosa avaramielisiä maailmankansalaisia. Netissä "nää on meirän maita" huutelijat saavat minut surulliseksi, mutta ehkä he ovat vain kovaäänisempi vähemmistö. <br /><br />Mukavaa pääsiäistä sinne maailman toiselle puolelle!<br /><br />Terkuin, PaulaAnonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-6593504046814504929.post-55472584461332487472016-03-26T02:07:20.700-07:002016-03-26T02:07:20.700-07:00Totta, olet aivan oikeassa!Totta, olet aivan oikeassa!Lottahttps://www.blogger.com/profile/15257765063556026046noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-6593504046814504929.post-7916806658900686912016-03-26T02:05:18.069-07:002016-03-26T02:05:18.069-07:00Hei! Nyt kun sanot, minäkin muistan, että raitiova...Hei! Nyt kun sanot, minäkin muistan, että raitiovaunu oli yksi kohde,jossa myös hämmästyin ihmisten ja niiden teinipoikien(kin) avuliaisuutta. Kun kävin rattaineni Suomessa, suuri osa pysäkilläolijoista reagoi yleensä kääntämällä kiireesti selkänsä. Usein yksi, yleensä nainen, sentään tarjoutui auttamaan, mutta oli monia tilanteita, joissa sai itse huudella selkien takana apua. Ihan kuin kaikilla olisi tullut erityisen kova kiire bussiin, kun pelottava näky, äiti rattaiden kanssa, lähestyy :-) Belgiassa sitä huolta ei ollut. Käytöstavat toimivat avuliaisuutena monin tavoin; olin kerran ratikassa Brysselissä vauvan ja 3-vuotiaan kanssa, kun tämä 3-vuotias pysäkkimme kohdalla kieltäytyi nousemasta ratikasta. Tiedät, miten sitkeä uhmaikäinen voi olla. Minulla oli rintareppu ja laukku, ja valmistauduin juuri nostamaan huutavan uhmaikäisen ulos, kun ratikassa seissyt nainen sanoi lapselle ystävällisesti mutta topakasti, että tämä riittää, äiti odottaa, nyt sinun täytyy mennä ulos, tarttui lasta kainaloista, nosti hänet jalkakäytävälle viereeni, hymyili minulle ja iski silmää! En tiedä, olenko nyt epäreilu, mutta tuntuu, että SUomessa vastaavassa tilanteessa moni olisi ehkä vain tuijottanut ja odottanut, kuinka tuo selviää "huutavan kakaran" kanssa.<br />Minustakin on aina kiva kuulla, ja huomata, miten paljon hyviä asioita muunkin maailman kouluissa saadaan aikaan! Sosiaalisen vastuun opettajana tuo amerikkalainen koulu ainakin tuntuu olevan omaa luokkaansa.Lottahttps://www.blogger.com/profile/15257765063556026046noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-6593504046814504929.post-11919639889817728202016-03-26T01:00:45.057-07:002016-03-26T01:00:45.057-07:00Todellakin toivoisi, että Suomen kouluissa opetett...Todellakin toivoisi, että Suomen kouluissa opetettaisiin ja harjoitettaisiin vuorovaikutustaitoja. Tässä suhteessa olemme kehitysmaa, ja niin monet asiat ja tilanteet saisi kuntoon pelkästään osaamalla ilmaista itseään, empaattisesti. Irma Katariinahttps://www.blogger.com/profile/16623895114336210851noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-6593504046814504929.post-12086356472008176982016-03-25T13:41:58.428-07:002016-03-25T13:41:58.428-07:00Suomalainen koululaitos on tutkitusti erinomainen,...Suomalainen koululaitos on tutkitusti erinomainen, mutta osataan sitä muissakin systeemeissä ja siitä on minustakin aina kiva kertoa. Toki mulla on vasta ihan pienten esikoulusta kokemusta vanhempana, mutta usein ihmetellään että mitä ne oikein noin pieninä siellä koulussa tekevät ja musta on kiva kertoa että kaikkea ihan arvokasta. Teilläkin nähtävästi paljon kaikkea tärkeää! <br /><br />Olipa hauska kuulla Brysselinkin muistoja. Minullakin joitain samanlaisia kokemuksia. Rattaiden kanssa monta kertaa teinipojat kohteliaasti tarjoutuivat itse auttamaan madamea ja kantamaan portaita ja antoivat istumapaikan! Se onkin ihmeellistä miten vuorovaikutustaidot ovat suomalaisittain ihan omanlaisiansa ja miksei meillä opeteta tai opita yhtä luonteviksi small talkkaajiksi. Musta aina tuntuu esim englanniksi ihan luontevalta puhua niitä näitä mutta sitten taas suomeksi olen jotenkin jäykempi!Anskuhttps://www.blogger.com/profile/16292038939443174541noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-6593504046814504929.post-38977120903322203502016-03-25T08:04:47.550-07:002016-03-25T08:04:47.550-07:00Eipä kestä, Riitta, kiitos kommentista!Eipä kestä, Riitta, kiitos kommentista!Lottahttps://www.blogger.com/profile/15257765063556026046noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-6593504046814504929.post-1147739904371762162016-03-25T07:26:51.912-07:002016-03-25T07:26:51.912-07:00Aika siellä näköjään pistää todella ajattelemaan. ...Aika siellä näköjään pistää todella ajattelemaan. Eri lailla kuin ennen. Hieno kokemus varmasti teille - ja kiitos taas blogista sieltä Afrikasta :)Riitta Nikkolanoreply@blogger.com