tag:blogger.com,1999:blog-6593504046814504929.post21686128735364774..comments2023-10-22T06:56:18.818-07:00Comments on Diplomaattirouva: Puolen vuoden tilinpäätösLottahttp://www.blogger.com/profile/15257765063556026046noreply@blogger.comBlogger16125tag:blogger.com,1999:blog-6593504046814504929.post-51538746305023461092016-03-08T07:12:25.480-08:002016-03-08T07:12:25.480-08:00Hei, kuulin vain, että ainakin ennen viisumin sai ...Hei, kuulin vain, että ainakin ennen viisumin sai rajalla ja oli miltei käytäntö. Itse tiedän lähinnä ihmisistä jotka ovat hankkineet sen jo etukäteen Mosambikin lähetystöstä Tukholman kautta, ei ole kestänyt kauaa, passi on tulut jopa viikossa takaisin. Etelä-Afrikassakin toki on Mosambikin lähetystö josta voi käydä kysymässä etukäteen. Joka tapauksessa kannattanee varata reilusti rahaa (dollareita) viisumin hankkimiseen ja näyttää se paluulippu. Tofon ranta on todella kaunis paikka, tällä välin kävimme jo siellä. Toivottavasti pääsette sinne. Vinkki: siellä kannattaa olla reilusti käteistä, korttimaksu ei ole yleinen käytäntö. Automaatti kyllä löytyy, mutta ei ihan rannasta, ja helpommalla pääsee, jos mukana on jo valmiiksi iso tukku meticaleja. Ruoka ei ole siellä kallista.Lottahttps://www.blogger.com/profile/15257765063556026046noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-6593504046814504929.post-45806569647494449462016-03-08T07:03:44.040-08:002016-03-08T07:03:44.040-08:00Hei, olipa hauska tarina. Heh heh, ymmärrän hyvin!...Hei, olipa hauska tarina. Heh heh, ymmärrän hyvin! Tietenkään ei tullut kuuloonkaan, että sinä ryhdyt siivoustöihin keittiössä... ou nou... Luulen, että minäkin luovutan seuraavan vuoden sisällä ja opetan siivoojalle pesukoneen käytön... suutari pysyköön lestissään.Lottahttps://www.blogger.com/profile/15257765063556026046noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-6593504046814504929.post-20132508289165961132016-03-02T12:49:21.829-08:002016-03-02T12:49:21.829-08:00Moikka Lotta,
Kyselin sinulta muutama viikko taka...Moikka Lotta,<br /><br />Kyselin sinulta muutama viikko takaperin tuosta Mosambikin Tofo beachista ja auton vuokraamisesta... Nyt siis tosiaan olemme tulossa sinne jo ensi viikon lauantaina. Kehotit hankkimaan viisumit etukäteen ja näin olisinkin tehnyt, mutta Suomessahan ei tosiaankaan ole Mosambikin suurlähetystöä. Meidän olisi pitänyt lähettää passit siis Tukholman suurlähetystöön, mutta tuurillamme passit olisi jäänyt johonkin postin kötköihin, emmekä halunneet ottaa sitä riskiä. Niinpä meillä ei nyt sitten ole vielä viisumeja. Olen kuitenkin ymmärtänyt, että viisumeja saa suht helposti Maputon lentokentältä, mikäli vaan pystyy osoittamaan, että on turistimatkalla. Osaisitko neuvoa meitä tämän viisumiasian kanssa? Onko sen saaminen helppoa Mosambikin rajalta tai Maputon kentältä? Olemme siis tulossa Johannesburgista. Tässä nyt pähkäillään, että tultaisiinko lentäen vai bussilla :) Netistä löytyy niin ristiriitaisia neuvoja, että ajattelin koittaa kysyä sinulta neuvoa. Kiitos jo etukäteen!Anonymoushttps://www.blogger.com/profile/17158380560230282763noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-6593504046814504929.post-79190315707559587402016-03-02T09:03:47.533-08:002016-03-02T09:03:47.533-08:00Hei Lotta,huomasin kommenttisi parin vuoden takais...Hei Lotta,huomasin kommenttisi parin vuoden takaisessa kukkakaaliohjeessa vasta nyt,ja tulin vastavierailulle.Varmaankin on haastavaa tulla asumaan Afrikkaan ,etenkin jos tulee Berliinin kautta;D Olen asunut Venezuelassa,ja siellä olo oli myös alussa aika haastavaa,vaikka osasinkin espanjaa. Tuosta kuski-kertomuksesta tulee mieleen se,kun halusin kokata ystäväpariskunnalle heidän kotonaan,kun kodinhoitajansa oli lomalla. Se ei milläään sopinut,sillä KUKA olisi siivonnut jälkeenpäin keittiön...no minä tietysti,mutta kun heille se ei käynyt lainkaan että minä siivoisin keittiön,ei niin tehdä;DJaelhttps://www.blogger.com/profile/12807233749131057341noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-6593504046814504929.post-66677978632986455822016-02-25T00:15:03.218-08:002016-02-25T00:15:03.218-08:00kiitos, kiva kuulla että kiinnosti!kiitos, kiva kuulla että kiinnosti!Lottahttps://www.blogger.com/profile/15257765063556026046noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-6593504046814504929.post-34225830878272434672016-02-25T00:14:32.709-08:002016-02-25T00:14:32.709-08:00Eipä kestä! Minun piti irtisanoa ensimmäinen kodin...Eipä kestä! Minun piti irtisanoa ensimmäinen kodinhoitaja, kun kemiamme ja tarpeemme eivät kohdanneet. Podin siitä kovaa syyllisyyttä, mnutta koko perhe koki samoin, lapsetkin stressaantuivat. Olin palkannut hänet tapaamatta hämtä, ja myöhemmin ajattelin, ettei kotiin pitäisi palkata ketään, jota ei ole tavannut edes kerran. Ei hänessä sinänsä vikaa ollut, oli hyvin työteliäs, mutta ehkä eri tavoin kuin minä odotin. Jos esimerkiksi olin onnistunut tekemään itselleni salaa voileivän (hän olisi halunnut tehdä sen minulle, aina), hän yritti ottaa leipälautasen kädestäni, kun olin matkalla olohuoneeseen syömään sitä. Ja tätä rataa. Hermothan siinä meinasivat mennä, en onnistunut muuttumaan sellaiseksi ihmiseksi kuin hän ehkä oletti minun olevan. Parhaansahan hän varmasti teki ja yritti palvella niin hyvin kuin osasi. Se vian ei minusta lastenkaan takia ollut fiksua. Vaikea siinä on lapsiakaan opettaa siivoamaan omia jälkiään ja näyttää, että voi tehdä itsekin, kun joku kulkee varjona kannoilla. Nykyinen siivooja hoitaa omat hommansa ja antaa minun hoitaa omani, vaikka ne voileivät! Minullakin muuten sanat juuttuivat kurkkuun niin pahasti, että mieheni hoiti sen varsinaisen irtisanomispuheen. Minä hymisin taustalla syyllisenä. Lopulta kaikki meni ihan hyvin, löysin hänelle uuden työpaikan toisesta ulkomaalaisperheestä melkein saman tien, ja saihan hän meiltä irtisanomispalkkaakin.Lottahttps://www.blogger.com/profile/15257765063556026046noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-6593504046814504929.post-50794633036082340912016-02-25T00:02:25.839-08:002016-02-25T00:02:25.839-08:00Ennen muuttokuorman tuloa olimme joitakin kuukausi...Ennen muuttokuorman tuloa olimme joitakin kuukausia ilman pesukonetta, mutta saatoimme käyttää lähetystön pesukonetta, mistä oli iso apu. Luulen että käsinpesu kuluttaa enemmän vettäkin. Edellinen kodinhoitaja (joka minun piti irtisanoa, kun tarpeemme eivät kohdanneet) ihmetteli, kun näki mieheni kantavan pyykkikassia autoon. Oli tietysti ihan kauhistus, että mies ylipäänsä on tekemisissä sellaisen asian kanssa. Hän tuli kysymään minulta, miksi Patrao/Boss kantaa näitä tavaroita? Selitin,että hän vie ne pestäväksi, meillähän ei ole konetta. Apulainen ei sanonut mitään, mutta pyöritteli silmiään. Puolen tunnin kuluttua huomasin, että hän oli vienyt sängyistä kaikki lakanat ja pesi niitä raivokkaasti pihalla ämpärissä käsin. Tajusin, että hän oli tulkinnut asian aivan omalla tavallaan ja siitä näkökulmasta ihan ymmärrettävästi: hän ei voinut käsittää, miksi viemme pyykit muualle, kun hänkin voisi ne pestä. Ja hätääntyi, juuri kuten kirjoitit. (Ne lakanat olivat ihan puhtaat.) Mutta en sanonut mitään, annoin hänen pestä. Ja vastaisuudessa kuljetimme pyykkikassit autoon diskreetisti! Minulle on vähän hankalaa sekin, että pyykkinarukin on siinä missä vartijat ja kuski vaihatavat vaatteitaan ja käyvät vessassa. Siinä he sitten joutuvat väistelemään minunkin alusvaatteitani. Ihan Oman mielenrauhan takia ostin pari pyykkitelinettä eri puolelle taloa. Voi näitä ongelmia!<br />Se on muuten totta, että työskentely ulkomaalaisissa perheissä on haluttua. Palkat voivat olla hitusen parempia, työehdot myös, ja on se myös statuskysymys. Vaikka olisimme kuinka outoja!Lottahttps://www.blogger.com/profile/15257765063556026046noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-6593504046814504929.post-52715204248475239352016-02-24T09:27:56.261-08:002016-02-24T09:27:56.261-08:00Mielenkiintoinen postaus. Itsellä on "vain&qu...Mielenkiintoinen postaus. Itsellä on "vain" kokemusta Euroopasta, joten mutu-tuntumalla mennään. Työntekijöille on varmasti todella statusta työskennellä ulkomaisten perheiden kanssa. Itsekin reagoisin, jos pomo tulisi tekemään minun töitäni. Ymmärrettävää, että he hätääntyvät.<br />Mutta minä myös haluan ripustaa omat alusvaatteeni narulle ja tehdä pastasoosin kun siltä tuntuu. Vaikea sitä olisi omaa arkielämää toisten käsiin luovuttaa. Leenahttps://www.blogger.com/profile/13816310639943997864noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-6593504046814504929.post-11695678705930575332016-02-23T22:01:40.448-08:002016-02-23T22:01:40.448-08:00Eipä kestä, Kata - ehkä tämä syvä väsymys voi tosi...Eipä kestä, Kata - ehkä tämä syvä väsymys voi tosiaan joskus mennä ohi tai ainakin helpottua. Minäkin pidin ydinminä-ajatuksesta, siihen on jotenkin helppo tarttua. Viime kädessä maailmalle ei saam mukaan kuin juuri sen ydinminänsä, ja ainakin siihen on aikaa tutustua, toisin kuin ehkä kiireisemmässä elämässä.Lottahttps://www.blogger.com/profile/15257765063556026046noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-6593504046814504929.post-91072797486575758422016-02-23T22:00:18.549-08:002016-02-23T22:00:18.549-08:00Hei, kiitos - tuo ydinminä-ilmaisuhan on ihan lois...Hei, kiitos - tuo ydinminä-ilmaisuhan on ihan loistava. Sen varassa tässä mennään, kun pomot, entiset pomot ja sukulaiset puuttuvat ympäriltä määrittelemästä :-) Kuninkaallinen vivahde, juu, huhhuh. Taas oli kuninkaallisuus kaukana kun hilluin virttyneessä yöpaidassa eteisessä poikien lähtiessä kouluun ja kuski pisti päänsä sisään pyytäkseen auton avainta. Hetkeä aikaisemmin olin miettinyt, olisiko fiksua vetää ylleen jokin aamutakki, ja tullut siihen tulokseen, että tuskin tämä "apuväki" nyt juuri minua näkee. Vaan aina pitäisi olla valmiina kaikkeen. Lottahttps://www.blogger.com/profile/15257765063556026046noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-6593504046814504929.post-20211641791116579412016-02-23T21:57:51.522-08:002016-02-23T21:57:51.522-08:00Kiitos kommentistasi! Minulle on lohdullista kuull...Kiitos kommentistasi! Minulle on lohdullista kuulla, että muillakin on samankaltaisia tuntemuksia ja reaktioita. Itse asiassa juuri eilen törmäsin amerikkalaiseen diplomaattirouvaan, joka kummasteli, mitä tehdä kaikella ajallaan, kun pyykkejäkään ei saa enää ripustaa. Sanoin, että minä kyllä nimenomaan ripustan ne pyykit, kun aikaa on. Wau, hän sanoi ja myönsi tuntevansa olonsa vähän irralliseksi ja omituiseksi.Lottahttps://www.blogger.com/profile/15257765063556026046noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-6593504046814504929.post-31039176099462389872016-02-23T08:10:17.808-08:002016-02-23T08:10:17.808-08:00Tuttuja tuntemuksia, vaikka tunnen omaksi helpotuk...Tuttuja tuntemuksia, vaikka tunnen omaksi helpotukseksenikin olevani itse jo vähän toisissa aatteissa. Puolitoista vuotta Sudanissa ja sopeutuminen ei niin väsytä, pahin on siltä osin ehkä ohi? (Muuten vain koko ajan kyllä silti väsyttää mutta tavanomaisemmin, niin kuin nyt kuuluu asiaan kolmen pienen lapsen äidille.)<br /><br />Noissa ensimmäisissä kuukausissa on kaikessa raskaudessaan kyllä paljon hyvää. Tuo Anskun mainitsema ydinminän kohtaaminen! Se on kovaa mutta upeaakin. Olen iloinen, että elämä on nyt vähän kepeämpää ja arkisempaa mutta tavallaan toisaalta jo vähän ikävöinkin noita sopeutumisen ja oivalluksien hetkiä. <br /><br />Hyvin mielenkiintoista ja lohduttavaakin kuulla kohtalotovereiden ajatuksia ja tuntemuksia! Kiitos tästä väliaikakatsauksesta. Katahttps://www.blogger.com/profile/16043621614388269684noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-6593504046814504929.post-76051113844780499042016-02-23T06:56:47.588-08:002016-02-23T06:56:47.588-08:00Tunnistan paljon omia tuntemuksia ja ajatuksiani. ...Tunnistan paljon omia tuntemuksia ja ajatuksiani. Muistan hyvin tuon tunteen, kun oli todella vaikeaa vain istua kotona, jos siellä hääräsi työntekijöitä. Kun muuutimme Mombasaan ja kaikki oli vielä ihan uutta, saattoi puuutarhurimme vain kävellä sisään ja aloittaa jutustelun. Yhteisten tapojen luominen oli haastavaa. Muistelen silti lämmöllä Mombasan tiimiämme, jouduimme useasti hankalaan tilanteeseen vartijoiden ja muutaman puutarhurin kanssa, mutta ydinporukkamme oli paras mahdollinen. Nyt Panamassa olen joutunut vaikeaan paikkaan, jo kolme kuukautta meille töitä tehneen kodinhoitajan kanssa ei vaan synkkaa lupaaavasta alusta huolimatta. Jotain tartteisi tehdä mutta mitä ja miten ja millä energialla? Ne on ne juuttuvat sanat kurkussa mulla.<br /><br />Uusien ihmisten tapaaminen on mukavaa, varsinkin jos tuntuu että siellä voisi olla se joku itselle sopiva tyyppi, uusi ystävä. Ilman ennakko-odotuksia, Anskunkin kuvaileman ydinminän "varassa" vaan. Vaikka onhan meillä kai harteillamme aina ekspaatin viitta, niin hyvässä kuin pahassa. Muistan kun viime kesänä Suomessa vielä asuessani väsymyssuossani odotin jo kovasti Panamaan muuttoa ja sen suomaa mahdollisuutta omaan itseeni, identiteettini ja oman ydinminääni uudelleen tutustumista. Välillä niitä kirkkaita ja riemukkaista hetkiä itseni kohtaamisesta on tullut, se palkitsee ja auttaa jaksamaan. Tällä hetkellä minua vaan selkeästi vaivaa sellainen laiskan ajattelun aika - en jaksa millään miettiä tai ajatella oikein mitään muuta kuin arkiasioita ja lapsia. Siksikin kiitos tästä kirjoituksesta, virkistävää muistaa tuttuja tuntemuksia ja toisaalta saada perspektiiviä ja sanoja tämän hetken epämääräisille oloille.jenniuuhttps://www.blogger.com/profile/06608965395229674264noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-6593504046814504929.post-42166556720047468192016-02-23T04:15:48.366-08:002016-02-23T04:15:48.366-08:00Voi että miten tutulta kuulostaa! Hyvä kirjoitus! ...Voi että miten tutulta kuulostaa! Hyvä kirjoitus! Ne identiteetin rakentamiset ja roolien muutokset ja niiden aiheuttamat ristiriidat ja pohdinnat käy joskus, noh työstä. Ja että ovat hohdokkaita kahvihetket omassa seurassa joskus sekavienkin ajatustensa kanssa paikassa josta et ilmansuuntiakaan hahmota ja jonka ympäristö tulvii käsittämättömiä ja väsyttäviä aistiärsykkeitä. Ja kaikki uudet ihmiset joille voit edustaa ties mitä. Kuvasit hyvin myös kohtaamisia paikallisten kanssa. Kotiapulaisehdokkaan kanssa huomasin välillä vähän niinkuin huomaamatta tiskaisevani tiskejä ja sitten hän sieltä jo tulikin paikalle varmaankin vähän loukkaantuneena, että eikö hän muka kelpaakaan tekemään töitään jne.<br /><br />Tavallaan mulle niiden henk.koht.identiteettipohdintojen antia on se että sitä on oikeasti jotenkin kohdattava itsensä ja etsittävä joku sellainen ydinminä jonka olemassaolon ei pitäisi riippua ympäristöstä ja kohtaamisista siinä. Että vähän kuin perusasioiden äärellä on, eikä aikaisempi rooli välttämättä tue sitä. Paitsi ehkä mulla just nyt kun jatkan samaa kotiäiti-roolia kuin Brysselissäkin, mutta nykyisin enemmän kuninkaallisella vivahteella ja vähemmällä "pelkkä" kotiäiti-luokituksella.Anskuhttps://www.blogger.com/profile/16292038939443174541noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-6593504046814504929.post-70699171614509889852016-02-23T04:02:14.635-08:002016-02-23T04:02:14.635-08:00Kuulostaa ihan omilta ajatuksiltani! En olekaan ai...Kuulostaa ihan omilta ajatuksiltani! En olekaan aiemmin lukenut blogiasi, nyt täytyykin äkkiä lukea. Itse olen tällä hetkellä Ugandassa saksalaisen diplomaattimieheni vanavedessä. Nimenomaan kaikki tämä "palvelus kunta" hämmentää kovasti. Meilläkään siivooja ei käy päivittäin koska en tunne tarvitsevan häntä niin usein, tykkään järjestellä ja ripustaa pyykkini itse, enkä osaa ottaa rennosti kun toinen siivoaa minun sotkujani. Kuskiakaan en koskaan osannut palkata, tosin nyt 1,5 vuoden kokemuksella se olisi saattanut tehdä hyvää sosiaaliselle elämälleni. :Dnoorakaroliinahttps://www.blogger.com/profile/02174993650502819766noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-6593504046814504929.post-23337166377785041662016-02-23T03:43:12.547-08:002016-02-23T03:43:12.547-08:00Voin vain kuvitella miten henkisesti tuo sopeutumi...Voin vain kuvitella miten henkisesti tuo sopeutuminen on voimia viemää, mutta samalla omalla tavallaan hauskaa. Tuo palvelusväen, vartioiden yms keskellä eläminen on suomalaisille todella vierasta. Tai se, että monet pyytävät suoraan rahaa. Mielenkiintoisia kokemuksia! -K-https://kuulumisiakataloniasta.wordpress.com/noreply@blogger.com