keskiviikko 20. syyskuuta 2017

Naistenlehti silmät sidottuina, kiitos

Edessäni on kuppi kahvia ja lukematon lehti, portugalilainen Máxima tammikuulta 2016. Tammikuulta 2016?

Vanha, mutta kelvollinen.
Käytä aikakauslehtiä kielten itseopiskeluun. Lehti sopii vaiheeseen, jossa kirja on turhan vaativa. Yhden jutun jaksaa aina lukea, ja samalla näkee sitä arkisanastoa, jota ei kielioppitehtävistä löydy. Saksassa ostin useimmiten Myselfin, joka on nimestään huolimatta saksankielinen.

Oman tuntuisen lehden löytäminen vei Maputossa enemmän aikaa. Valikoima ei ole järin suuri.
Portugalilaislehdet ovat hiukan kalliimpia kuin eteläafrikkalaiset ja toisinaan pitkässä reissussa rähjääntyneitä. Hyllyistä kuiskivat yli vuoden vanhat haalenneet juorut. Ei se ole hölmö, joka myy, vaan se, joka ostaa.

Luin alkuun sitä, mitä löysin eli Portugalin Cosmopolitania ja Elleä (luin tulosyksynäni edellisen joulukuun Elleä, joka oli kaupan tuorein!). Juorulehtiä en jaksanut lukea edes kieltenopiskelun vuoksi, etenkin kun ne keskittyivät paikallisiin julkkiksiin, joita en tunne.

Muistan kyllä hymyilleeni kuninkaallisten nimien käännöksille. Käännetäänhän toki nimet meilläkin, mutta miksi Elisabetin täytyy olla Isabel? Vasta tänä vuonna hoksasin Máximan, joka tuntui heti kiinnostavalta ja jossa on paljon luettavaa.

Lukutuokioissa oli alkuun yllättävä sivumaku. Olen toimittanut monenlaisia tavarapalstoja itse, mutta en ollut koskaan kuluttajana lukenut niitä oloissa, joissa yksikään hohtavilla sivuilla houkuttelevasti esitellyistä ihanuuksista ei ole edes teoriassa ulottuvillani.

Lehti herättää mieliteon.

Vaan mitäpä teet, kun mielitekoja ei voi tyydyttää? Etenkin aluksi olisin halunnut lukea lehteä silmät sidottuina. Älkää kertoko minulle syksyn uutuuksista, kun en pääse niihin käsiksi. Hm, mutta minunhan piti vain opiskella kieltä... Lukutapoja onkin vaikea muuttaa, kun pitäisi mennä hyöty edellä.

Nyttemmin tavarapaniikkini on hellittänyt. Se ensimmäinen, syyskuinen Ellen joulunumero oli shokkihoitoa. Joulunumerot ovat aina niin runsaita lahja- ja tarjoiluideoineen. Minun taas piti samaan aikaan oppia runsaudesta pois.

Opin, sopeuduin. Nyt lehdenluku on taas nautinto. Sekin auttoi, että sain Suomesta lehtiä. Olin ehkä vain kaivannut luettavaa.

Tätä nykyä tiedän, mitä Maputosta saa ja mitä ei. Yhtä ja toista kivaa kuitenkin. Ja hyvänen aika, eihän tässä minulla mitään hätää ole, jos rehellisiä ollaan. Olen täällä rajallisen ajan. Ruokakaupassa tosin saatan vielä turhautua tyhjien hyllyjen äärellä, tuollaisten kuin kuvassa. Urheileviin teinipoikiin uppoaisi tolkuttomasti (liha)ruokaa.

Mutta edistystä on tapahtunut: nyt sentään pahoitellaan! Ja aina jostain jotain löytyy, vaikka ei heti ensimmäisestä kaupasta. Pitää vähän ennakoida ja suunnitella.

Ison osan lehdistä kierrätän kodinhoitajan ja vartijoidemme iloksi. Tosin olen huomannut, että vartijat ilahtuvat ihan kaikista lehdistä. Tyttäreni Suomesta tuomat Kauneus & Terveys -lehdet viruivat heidän pöydällään useita kuukausia! Mitähän mosambikilaiset vartijat pitivät niistä? Entä mitä tarjoaisin heille seuraavaksi? Eevaa ja ET:tä ainakin löytyy.


Tyhjästä on paha nyhjäistä.

Vanhan Máximan päätyminen käsiini oli aloittelijan moka. Ilahduin nähdessäni tutun kannen Shopriten palvelupisteessä, sillä olin huomannut, että hotellikauppa, jossa aiemmin asioin, oli historiaa. Herpaannuin enkä muistanut tarkistaa päiväyksiä.

Kotona ajattelin, että kylläpä Portugalissa nyt ennakoidaan, kun on niin talvista. Käänsin sivua. Hieno roolisuoritus Cate Blanchettilla uusimmassa elokuvassa Carol. Uusimmassa?

Katse kanteen, ja siinä se oli. Janeiro 2016. Ei edes 2017, vaan 2016. Mutta eikö hyvä lehti ole ajaton?

Maputo-Lotta, 1-0.

Mukavia kieliopintoja ja/tai lehtituokioita teille muillekin!

Terkuin Lotta

5 kommenttia:

  1. Tuollaiset lehdet ovatkin hyviä tapoja kielen opinnoissa;D Minäkin opin alussa hepreaa ihan lehtien avulla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa! Oliko heprea vaikeaa? Saatko muuten kuulla paljon "heh heh lehdet ei olekaan enää täyttä hepreaa"-tyyppistä vitsailua?

      Poista
  2. Lehdistä oppii kyllä hyvin kieltä, minullakin on siitä kokemusta. Vanhempani tilasivat minulle aikoinaan kun olin nuori monen vuoden ajan Seventeen-lehden ja siitä opin valtavasti (amerikan)englantia ja amerikkalaisuudesta paljon ylipäätään. Oli aina ihanaa kun postiluukkuun kolahti oma painava paketti. Luin lehden kannesta kanteen. Hirveän mielelläni tilaisin nyt omille lapsilleni vaikkapa suomalaisen Aku Ankan suomen kielen opettelua varten, mutta se ei ikävä kyllä onnistu.

    Minä ikävöin täällä Sudanissa joskus naistenlehdistä ihan vain sellaista helppoa ja kohtuullisen halpaa ylellisyyden tunnetta: että on aikaa istua ja katsella kauniita kuvia ja lukea juttuja, ihmetellä meikki- ja voideuutuuksien mainoksia. Täällä en kuitenkaan missään ole vielä nähnyt naistenlehtiä oikein minkäänlaisia. Kovin paljon en paikallisissa kirjakaupoissa ole käynyt, mutta eipä niitä kovin olekaan. Ja vähäpukeisten naisten kuvat eivät täkäläiseen arvomaailmaan oikein sovi.

    VastaaPoista
  3. Ne meikki- ja voideuutuudet ovat todella aivan ihmeellisiä. Eipä siinä, tällä iällä ja tämän auringon kanssa kokeilisin kaikkia niitä kernaasti! Mutta kuvittele mikä sattuma, myös minä olin Seventeenin tilaaja 1980-luvulla. Se oli silloin tosi kiva lehti. Nykyäänkin vielä panen sen merkille, esim. kuluneena kesänä kesäpaukkakuntani kirjastossa Suomessa.ilmeisedti sillä on lukijansa Suomessa aina vain. Me tilataan Aku Ankkaa, mutta se tulee poikien isosiskon kotiin Hgissä, ja saadaan ne pari krt vuodessa tai useammin, jos joku muu on tulossa käymään täällä ja onnistuu ottamaan sovitusti lehtiä mukaan. Sudaniin ei takuulla ole tulijoita sitäkään vähää kuin tänne joten järjestely ei toimisi. Akkaripino on aina hartaasri odotettu. Seuraava tulee joulukuussa. Pojilla on oikeus käyttää myös Aky Ankan digisivustoa Lataamoa, mutta ei se printtilejteä voita. Meidän auto on täynnä Aku Ankkoja, ne on aina matkalukemisena.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No onpa sattuma tosiaankin! En tiedä ketään muuta jolle olisi Suomessa tullut Seventeen kotiin. Äitini idea oli aikoinaan tilata lehti minulle, hän oli kyllä kaukaa viisas. Toisenmaalainen nuortenlehti opetti kieltä mutta myös hyvin konkreettisesti avasi ikkunan maailmaan.

      Poista

Kiitos kommentistasi!